Uudet kiekot tuli postissa!

Tänään sitten tulivat kauan odotetut kiekot!! Pakkohan mun oli heti kokeiltava miltä homma maistuu ja MAISTUIHAN se!! Ihan sika siistiä!Ensin otin Meten kentälle. Se otti tosi hyvin käsikoppeja ja oppi nopeasti usean kiekon idean, vaikka ajattelin ettei se tajua luopua edellisestä saadakseen uuden. Mömmiksen kanssa on ilo tehdä temppuja, mutta se ei saa kiekkoja pitkältä matkalta vielä kiinni. Yllätyin miten nopeasti Mette väsyi, joten pitänee pitää huoli ettei treenit pääse venymään liian pitkiksi koirille.Rosie puolestaan kuumenee melkoisesti kiekkojen kanssa eikä aina tajua, että kiekko joka tulisi ottaa on se, jota tarjoan. Tahkosin sen kanssa aika kauan sarjaa käsiottoja ja lopulta se tajusi mitä halusin: eli sen piti tiputtaa edellinen saadakseen seuraavan. Sitten tajusin käskeä Rosien paikalleen ja heittelin sille kiekkoja parin metrin päästä aikomuksena saada Rosie voltille. Sehän toimi! Se käskyllä paikka ja irti, pysyi åpaikallaan, nappasi kiekon ilmasta kiepin jälkeen, sykäisi, nappasi seuraavan. Aika näyttävää, harmi ettei ollut kameraa. Harjoittelin Rosien kanssa jo temppua, jossa makaan selälläni ja Rosie hyppää jalkojeni välistä keikkoon.Lyyliä yritin opettaa taas käsikoppeihin, mutta kun ei .Se hakee kivasti kaukaa, ja tuo minulle takaisin, hakee uuden ja tuo takaisin ja sai pari kertaa kopinkin. Mutta kun yritin saada sitä ottamaan kiekkoa kädestä se vain haukkui ja komensi, eikä tajunnut ollenkaan. Pari kertaa kuitenkin se veti kanssani kiekkoa, joten ehkäpä toistoilla saan siitä vielä frisbeekoiran aikaiseksi.Hugo ei tehnyt mitään, kun oli Missyn juoksu nenässä.Ensin ajattelin ettei Ramukaan keskity, mutta sitten meillä olikin tosi kiva pitkä pätkä, jolloin Ramu otti pitkiä lentoja suoraan kiinni hurjilla loikilla, paremmilla kuin muilla. Tuli Daisy mieleen. Käsikoppeja Ramu ei vielä tajunnut.Aika hauskaa huomata miten erilaisia koirat tässäkin lajissa on, toiset hoksaa hitaammin ja toiset nopeammin. Nyt vaan vähän viileämmillä ilmoilla lisää treeniä tossa takakentällä niin saan koiriin varmuutta!

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s