Agsamaraton

Tänään mulla oli melkoinen agsamaraton kun pakkasin koko agilitytiimini autoon ja painelin hallille siinä 12 aikaan. Eilen löysin netistä Janita Leinosen harjoittelupätkän ja istuinkin koko illan opiskellen sitä ahkerasti, piirrustin radan paperille.

Alkuradan putkihässäkkä oli minusta kiva, siinä saisin mukavan vireen koirille päälle ja voisin harjoitella putkeen menoja muutenkin palkkaamalla ne heti sen jälkeen. Lisäksi radalla oli omille koirille monia vaikeita kohtia, kuten irtoaminen putkeen puomin toisella puolella ja esteiden suorittaminen puomin toisella puolella hypyistä puhumattakaan. Rakensin videosta kaksi erilaista rataa itselleni ja intoa puhkuen ajoin hallille.

Minulta meni tunti rakentaa rata ja totesin sitä tehdessä, että tila oli hieman liian kapea, jotta olisin saanut esteet ihan vastaamaan videota. Tein pieniä muutoksia esim. kepit jouduin laittamaan puomin suuntaisesti, mutta eipä se tuntunut menoa haittaavan. Päivä koostui siten, että tein ensin 1. radan aikuisten koirien kanssa, sitten Missyn, pidin ruokatunnin (tämä tapahtui siinä kolmen aikaan) otin pennut yksitellen radalle ja lopuksi tahkosin Missyn ja muiden aikuisten kanssa vielä 2. radankin.

Meidän versio

Meidän versio

Nyt myöhemmin kun katson videota, tajuan että minun olisi pitänyt ottaa vaikkapa miniläppäri mukaan, millä olisin voinut tarkistaa ohjauskulmia ja ns. koiran ”heittoja”. Nyt muutama kohta radalla jäi harmittamaan kun en muistanut miten siinä olisi pitänyt ohjata.

Ensimmäinen rata oli videon Henrik & Senna rata. Meten kanssa pääsimme pussille asti kun äkkiä huomasin, että sen jalasta vuoti verta. En tiedä mihin se oli kyntensä iskenyt, mutta se törrötti ilkeästi ja veresti maton. Meten treenaus loppui siihen. Onneksi minulla oli autossa Leukoplast teippiä, jolla paketoin kynnen väliaikaisesti. Minulla oli mukana Mette, Ramses ja Rosie, joiden kanssa tahkosin koko rataa. Aloitin kaikkien kanssa putkihässäkästä ja yritin saada ne irtoamaan puomin alla olevaan taaimmaiseen putkeen, vaikka itse olin puomin toisella puolella. Se oli tooooooooooooooooosi vaikeaa. Koirat eivät millään tuntuneet käsittävän mitä halusin tai ehkä en osannut olla oikeassa paikassa ohjaamassa niitä. Sen sijaan jos seisoin kakkos putken suulla, sinkautin koiran kolmanteen (siis taaimmaiseen) putkeen ja kiirehdin puomin toisella puolelle valmiiksi hyppyä varten – se onnistui kaikilta Smile Tämä näkyy videolla ensimmäisenä. Pelkästään se hyppy puomin toisella puolella teki minut iloiseksi, putki olisikin ollut jo melkein liian hyvää ollakseen totta. JOs katot videota tarkasti, puomin suorittaminen tulee myöhemmin kohdassa 1:37. Keinun ja pituuden jätin suosiolla pois repertuaarista.

Rosie on epiksissä mennyt hyppyjen alta jne, joten tavoitteena oli vain muistutella sitä siitä mistä hommassa on kysymys Very Happy Ei tarvinnut kovin kauaa! Rosie on hyvin samanlainen kuin lapsensa Roki ja Leela: kestää miljoonia toistoja ja aika koviakin käskyjä. se kuitenkin on enemmän ihmisen mieli kuin lapsensa, eli muistuttaa siinä mielessä äitiään. Jännä yhdistelmä Very Happy Rosien suoritukseen olin todella tyytyväinen, se osoitti taas, että minulla on siinäkin melkein kisavalmis koira! Keppejä tahkosin sen kanssa pari kertaa, niiden kanssa on vielä vaikeuksia, mutta uskon vakaasti toistoilla saavani siitä ainakin Meten ja Ramun tasoisen.

Ramseksen kanssa tavoitteeni oli saada sen ohjattua myös oikealle puolelle ja sen suhteen ei tullut pettymyksiä. Se irtosi paremmin kuin Mette ja hypyt sujuivat ongelmitta. Ramu tuntui tajuavan ainoana koirana tosi nopeasti PÖYDÄN ajatuksen, vaikka treenasin sitä kaikkien kanssa.

Lyyli, Leela ja Missy tekivät lähes yhtä pitkän radan kuin kolme ensimmäistä, mutta pienemmissä pätkissä. Leela oli todella taitava ja tuntui lukevan minua paremmin kuin koskaan. Vaikuttaa siltä, että opimme molemmat toisiltamme ja pikku hiljaa meininki alkaa näyttää jo agilityltä! Leelan palkkaus on helppoa ja itse asiassa sen kanssa onkin oltava rauhallinen, lelu tulee vain pari kertaa harjoittelun aikana, pelkkä nami tai putkeen meno riittää sille palkaksi Very Happy Olemme kehittyneet kyllä valtavasti siitä millaista meno oli kesän alussa, nykyään Leela ei jää jos ollenkaan jalkoihin pyörimään jos vain osaan ohjata sen selkeästi.

Lyylin kanssa treenasin putkia, mutta jostakin syystä se ei halua mennä niihin. Sad Kuvittelen, että se on liian fiksu: se tietää, että vaikka palkka ei tulisikaan minulta, se tulee silti jossakin muualla kuin PUTKESSA, mikä aiheuttaa sen ettei sen logiikalla sinne tarvitse mennä. Njaaaaam. että sellainen agilitykoira. Kuitenkin se suoritti hyppyhässäkän moitteettomasti ja oli koko ajan innostunut, mikä sen kanssa on tärkeää, kyseinen koira kun väsyy helposti. Leikimme myös innolla, jotta ihan into lajiin pysyy yllä.

Laskin rimat 10cm korkeudelle pennuille ja Missylle, joka teki tänään töitä pitkästä aikaa. Sellainen palo sillä oli, ettei meillä varmaan koskaan ole treenit olleet näin hyvät! Palkkauksessa käytin uutta namitaskulelua, jonka pitkästä varresta sain hyvän otteen, en siis antanutkaan lelua missylle kokonaan kuten yleensä, vaan pidin siitä kiinni. Tämä auttoi siihen, että saatoin palkata sen nopeasti radalla ja jatkaa sitten matkaa, yleensä se nimitäin vie lelun mukanaan Very Happy Missy oli hyvin kontaktissa eikä karannut kertaakaan minulta. Ihan mieletön fiilis. Pussia emme tehneet, koska se on sille vielä ihan vieras este ja sen harjoittelu yksin on vaikeaa. Sen sijaan pöytä suoritettiin mallikkaasti.

Pennuista ensimmäisenä radalle pääsi Peto. Se oli hallilla nyt toista kertaa ja iski kiinni leluun hanakasti. Otin sen kanssa putki hässäkkää: siis mutkaisia putkia ensin yhden, sitten kaksi peräkanaa. Lopuksi otin ohjausta palkkaamalla lelulla siivekkeiden toiselle puolen: molemmin puolin ohjaten ensin suoraan niin, että juoksin itsekin esteen toisella puolelle. Sitten tekemällä pienen valssin ja palkkaamalla molemmille puolille, molemmilla käsillä. Lopuksi tein myös esteen kiertämistä ulkokautta. Tämä kaikki kesti n. 10min per pentu, ja suurimman osan ajasta vain leikimme taisteluleikkiä.

Puuma oli hallilla kolmatta kertaa ja se juoksi heti ensimmäiseksi putkeen Very Happy Ihana ipana! Pumsen kanssa sain hieman muistutella mitä taisteluleikki on, mutta sitten se vetikin ihan laput silmillä lopun aikaa. Putkeen sen meni hienosti, mutta jossakin vaiheessa juoksikin putken takaa – ihan kuin en huomaisi Very Happy Erilaisia ohjausteniikoita harjoiteltiin jo viimeksi, joten muistuttelin sen mieleen ensin yhdellä siivekeparilla ja lopulta kahdella.

Ronja oli hallilla toista kertaa. Pedosta ja Puumasta poiketen se viimeksi vierasti ympäristöä jonkin verran ja tavoitteeni olikin nyt vain leikkiä ja saada sen rennoksi hallilla. Ronja rakastui uuteen vinkusorsaan ja kiskoikin sitä kanssani ihan mielettömän hyvin!! Suu auki vain tuijotin. Very Happy Otin sen kanssa ohjausta heittämällä sorsaa siivekkeiden välistä, mutta mitään kummoisempaa en vielä tehnyt. Putkiakaan en ottanut, koska haluan sen olevan ihan 100% rento ennen kuin alan vaatia siltä enempää.

Pienen ruokatauon (pakkasin mukaan leipiä) jälkeen harjoittelin toisen radan. Kyseessä oli Janitan videossa toinen harjoitus Tine & Mac. Jos katostte tarkkaan kohdassa 0:20 An. jälkeen tulee kaksi estettä: tuota ohjauskulmaa en ulkoa muistanut ja minun oli tosi vaikea saada koira hyppäämään toista hyppyestettä. Hyppyhässäkässä pari ohjauskulmaa jäi kokeilematta, niitä pitää ensi kerralla yrittää muistaa tehdä. Tein kepit kohti suoraan puomin kanssa, sitten heitin koiran putkeen, jonka jälkeen se hyppäsi puomin toisella puolella yhden esteen kunnes pääsin taas videon kanssa samaan kohtaan eli lähimmäiseen putkeen, muuri ja hypyt. Nuo lopun hypyt meni kaikilta nappiin. En voinut kuin ihastella meidän menoa ;D

Klo 17.00 olin treenannu kaikki koirat ja lähdettiin kotiin Smile

Videolla Jane & Jiggy herättää oman kunnianhimoni. Nainen ohjaa ihan mielettömän ovelasti ja luottaa aika vahvasti koiraan, että kyllä se sieltä selän takaa tulee. Very Happy

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

2 thoughts on “Agsamaraton

  1. Et koskaan kerro treeniraporteissasi siitä, miten näin suuren lauman kanssa hoidetaan lämmittelyt, jäähdyttelyt ja muu lihashuolto (fysioterapiassa käyminen yms.). Voisitko kertoa lisää?

    1. Hei ”Lukija”, meillä lämmittelyt riippuu vähän lajista, mutta treenit aloitetaan aina helpoimmasta päästä: ensin lämmitellään helpolla tai vaikka noutoleikein ja sitten vasta tahkotaan vakavammin. Kun koiria on näinkin monta, ei treeniä tule kuin 10-15min per koira kenties vain kerran viikossa. Lihakset juostaan vetreiksi pihamalla yhteisleikeissä, periaate on, ettei ns. ”kylmää” koiraa oteta treeniin eikä viedä sisälle. Kotipihalla esim. frisbeetreeneissä tämä on helpompaa kun voi käyttää pihaa hyödyksi, kisoissa ja hallilla pitää vain pärjätä käytettävissä olevilla resursseilla esim. juosta korttelin ympäri tms :D. Tämä onkin sellainen asia, johon ei voi liikaa kiinnittää huomiota!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s