Kontaktitreeniä

Koska Joanna on meillä vielä käymässä (taas) päätimme lähteä tänään hallille yhdessä Leelan, Lyylin, Rosien, Meten, Ramseksen ja Missyn kanssa. Koirat olivat juosseet koko päivän pihalla ja hallilla teimme vain parin esteen pätkissä kontakteja: A:ta sen alta menevän putken avulla, keinua pussin ja hypyn avulla, puomia kahden putken avulla ja lopuksi keppisulkeisia kaikkien kanssa ulkokentällä. Koirat odottivat vuoroaan joko autossa tai hallin häkeissä, mutta jokaisen koiran lämmittelin heittämällä lelua ja tekemällä yksinkertaisia ohjausharjoituksia esteen ja putken avulla (pakkovalssi ja sylitys), joita viime viikon Aneten treeneistä tuli kotiläksyksi.

Joanna avusti minua kontakteilla: minä siis lähetin koiran ja seurasin sivulla kun Joanna palkkasi kontateilla. Aloitimme Leelan kanssa, joka tuntuu koko ajan jaksavan kuunnella paremmin ja malttia löytyy jo odottaakin. Käytän Leelalla touch-käskyä, sillä se osaa sen kivasti. Harjoittelimme keinua, joka Leelalle on vielä suht uusi este, mutta tosi hyvin se jo menee sen. Vielä sen pitää paremmin hahmottaa heijausliike, mutta tämä oli vasta toinen kerta esteellä, kyllä se sieltä tulee. Muutkin kontaktit meni hyvin, paitsi puomi, jonka alta oli vedetty jälleen Leelaa kovin hämäävä putki siten, että putken suut ja puomi oli kaikki kolme samassa linjassa. Ihan samoin kuin jo kaksissa epiksissä, joissa Leelalta on puomi jäänyt tekemättä. Nyt sitten yritettiin saada Leela hahmottamaan puomin ylösmeno ja se onnistuikin kun Joanna kutsui toisessa päässä. Way to go! Ulkona kepeillä Leela hienosti osasi mennä verkko-ohjureilla, mutta vielä ei oma rytmi ilman ohjausta onnistu. No, kyllä se siitä! Kenties laitan omiin kotona oleviin keppeihin verkko-ohjurit myös, tuntui olevan aika hyvä systeemi.

Rosie irtosi lämmittelyssä putkeen tosi kivasti (paremmin, itsevarmemmin kuin äitinsä Mette vieläkään) ja ohjauksessakin oppii todella nopeasti. Olen oikein iloinen, että siltä löytyy virtaa ja intoa. Keinua harjoittelimme taas jo viime viikolla Aneten treeneissä, mutta nyt uudelleen. Otin radanmuotoisesti: keinu – pussi – keinu – hyppy muutaman kerran ja pidin huolen, että koira rauhoittui ennen keinua, mutta kuitenkin niin, ettei vauhtikaan pysähtynyt. Ajatuksena se, että yksittäisenä esteenä keinu mennään hyvin, mutta radalla se lennetään; niin kävi Metelle ja Ramulle Jussikisoissa.

Lyyli meni tällä kertaa putket ja ohjaushässäkät hyvin, mutta Joannakin nauroi, ettei se palkkaannu lainkaan esteistä vaan LELUSTA, jota sen kanssa vedän tai namista. Sille esteet on vain jotain mitä tehdään, että saadaan palkka. Esim Ramu, Mette, Rosie ja Leela tekevät esteitä ja palkkaantuvat niistä itsekseen, Lyyli ei oikein ole vielä tajunnut ideaa. Ei se kuitenkaan mikään perästä vedettävä nakki ole, mutta motivaatio on jotenkin tuntuvasti erilainen. Siksi harjoitukset on lyhyitä ja leikintäyteisiä.

Mette ja Ramses menivät odotetusti keinun tosi hyvin nyt kun sitä on harjoiteltu hieman enemmän. Kontaktitreeneiä ei kuitenkaan voi olla koskaan liikaa ja kieltämättä se on ehkä vähän jäänyt meiltä unholaan. Siispä tosi hyvä treeni tänään, koska suurimmat virheet meillä tulee radoilta kontakteilta ja kepeiltä. Ramseksen kanssa otettiin sylkkäriä jo Aneten luona viime viikolla, mutta silti käännös oikealle on vähän vaikea. Sen sijaan ulkona kepit menivät ihan mielettömän hienosti, minä kuljin etuperin ja vain vähän liikutin kättä keppien mukaan (puolet oli ohjureilla). Tein myös lähetystreeniä vähän kauempaa kaikkien kanssa ja Ramu haki parhaiten, Mette huonoiten 😀 Meten kanssa minun on vielä pakko kulkea kepit väärinpäin, silloin se suorittaa ne varmasti ja vauhdilla, mutta jos käännyn ympäri koko juttu menee metsään kuin punahilkka. Rosiekin muuten haki keppejä hyvin, todella hyvin, ajatellen treenien määrää viime aikoina.

Kuitenkin kaikkein onnistuin tänään oli terrieri Missyni. Sen kanssa harjoiteltiin ohjausta lämmittelyksi kuten muidenkin kanssa ja vaakku-lelu sai kyytiä kun se pinkoi menemään. Missyn kanssa on niin ihanaa tehdä töitä!! Satalasissa ja ilolla ja aivan mielettömän hyvässä kontaktissa. Syy miksi emme ole vielä juurikaan päässeet epiksiin tai niistä virallisiin on, että se ei osaa pussia eikä keinua. Pussi on ollut sille ehdoton no-no ja keinua se vierasti viime kesänä ihan hirmuisesti. Mutta tänään pieni mustavalkoinen salamani osoitti, että ajan ja iän myötä voi tapahtua paljon! Joanna auttoi pussin kanssa alkuun, piti helmaa ylhäällä kun lähetin Missyn esteelle ja sinne se sinkosi 😀 Muutaman toiston jälkeen se meni jo pussia ihan itse, ilman auttavaa Joannaa. Voi VITSI miten iloinen olen!! Keinun kanssa varmistelin heijauskohdassa palkkaamalla tiuhaan ja myös kontaktilla. Mutta Missy ei tuntunut muistavan edes vanhaa kauhuaan, meni jotenkin niin eri fiiliksellä. Lopulta tehtiin pari tyylipuhdasta keinua ja missy haki ihan selkeästi sitä heijauskulmaa ihan itse. WAU! Eli tavoitteena voi siis olla Missynkin kanssa ainakin ykkösluokka, sen näkee sitten pysynkö minä perässä lainkaan 🙂

Täytyy kyllä sanoa, että Aneten valmennuksessa sekä minä, että koirat kehitymme kohisten. Viime keskiviikkona kontakti- ja sylkkäritreeneissä Anette kehui koiria, että ovat kovasti kehittyneet. Olen yrittänyt nyt omissa treeneissä oikein ajatuksella kehua ja pitää pätkät lyhyinä. Lisäksi olen kehunut koiria vastoin tapojani myös siitä, että ne itsekseen menevät esteitä. Ei ehkä ohjauksen kannalta hyvä juttu, mutta siten olen saanut niille enemmän vapautta olemukseen ja intoa. Kaipa olen sitten sellainen natsimamma noin muuten ;). Mm. Ramseksen motivaatiota Anette ja Maijukin kehui kovasti. Tulipa siitä hyvä mieli 🙂 Olen pyytänyt Anetelta jo pari yksäriä myös pentujen treenausta ajatellen, koska haluan tehdä niiden kanssa kaiken alusta asti mahdollisimman oikein. Anetelta varmasti saan ohjeita siihen miten se tehdään 🙂