Agsasulkeisia ja loman loppu.

Nopeita agsasulkeisia tänään Ramun, Meten, Rosien ja Lyylin kanssa. Tarkoituksena oli treenata keskiviikkona läksyksi saamiamme ohjauskiemuroita, kuten takakiertoa ja sen yhteydessä valssia ja persäjättöä. Laitoin esteet samaan muotoon kuin Anetella: mutkainen putki, vinohyppy ja kaksi suoraa hyppyä, joista viimeisellä tuo takakierto. Olin lämmitellyt koiria pihalla heittämällä niille palloa, ja päivä oli kyllä tosi lämmin muutenkin. Nyt on ihan mukavaa, kun halli on viilemämpi kuin ulkoilma, mutta talvella onkin sitten ihan eri asia.

En erittele sen kummemin koirien osaamisia, sillä kaikki oppivat tekemäänuo kiemurat, ainakin siinä kohtaa. Toisella kerralla tein koirien kanssa keppejä, toisessa päässä oli pari hyppyä ja toisessa päässä putki ja otin sulkeisia urakalla juoksemalla ees taas. Ramses hakee tällä hetkellä parhaiten keppejä ja tajuaa sen idean, mutta nopein on Mette, joka ei kyllä tee yksin mitään, mutta ohjattuna kuin ajatus ja nopsaan. Lyylin kanssa tein kepit onnistuneesti pari kertaa molempiin suuntiin ja se sai riittää. Tein sen kanssa myös keinua ja palkkasin lelulla. Sellainen ajatus iski mieleeni, että kun tapanani on lämmitellä koirat lelulla, ehkä Lyylin kanssa pitäisi ottaa putkea ja pientä hyppyä lämmittelyksi. Toisin sanoen, kun se saa haluamansa palkan eli sen lelun jo heti aluksi, mitä intoa sillä on enää esteille? Nyt palkkasin vasta putken ja keppien jälkeen ja into pysyi paljon paremmin yllä. Siispä ihan varteenotettava vaihtoehto tällä koiralla. Rosien kanssa kepit vaatii vielä melkoisesti toistoja. Se tekee ne ajoittain ihan mielettömän hienosti, mutta sitten se lakkaa ajattelemasta ja metsään mennään 😀 Haukkuu tai jotain, unohtaa rytmin jne. Keppejen menokulmaa harjoittelin kaikkien kanssa ennen varsinaisia keppejä lelulla: lelu oli odottamassa kun sinkautin koiran kepeille. Tämä saattoi myöhemmin harjoittelussa ensin häiritä kun koirat etsivät lelua. Treenaan keppejä siten, että minulla on keppejen puoleinen käsi ohjaustyössä ja toisessa pidän nameja. Kun kepit on ohi, heitän namin lattialle keppien suuntaisesti. En tiedä onko sitten hyvä vai huono juttu. Ramses menee kepit etuperin, muut takaperin. Tai siis MINÄ menen 😀

Kotona juostiin hetki vielä pihalla. Lomani on nyt loppu ja aamusella nautiskelin hyvästä kirjasta ja auringosta uusilla lepotuoleilla, jotka sain isovanhemmiltani. Kesä nyt ei onneksi ohi ole, joten kaipa tässä tulee vielä nautittua useampi aurinkoinen hetki tuoleilla loikoillen ja riennoissa kukkuen.

Mutta Siitäkin huolimatta – kaksi viikkoa on kyllä ihan turkaisen lyhyt loma. 😦

Tietoa kirjoittajasta

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja koiratouhujen lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s