Tiimin paimennuspäivä

Eilen lauantaina kokoonnuimme Tiimin kanssa Somerolle perinteiseen paimennuspäivään. Itse asiassa ruokapöydässä pohdimme milloin ja missä ensimmäinen paimennuspäivä olikaan: vuonna 2009 Piikkiössä ja sen jälkeen alusta asti Somerolla kun Marika ja Kimmo perustivat Woolandian. Ollaan siis jo tuttua kauraa siellä 😉

Lifedream Up N’Coming eli Uuno omistajansa Anun kanssa Marikan opissa pyöröaitauksessa.

Valitettavasti kaksi tiimiläistä ei päässyt paikan päälle ja porukkamme olikin pieni: vain kuusi ihmistä. Onneksi koiria oli sentään 10, joten ihan tylsää ei päässyt tulemaan. Olikin loppujen lopuksi ihan reipasotteinen päivä: vuoroja ei tarvinnut juuri odotella ja päivä sujui vauhdikkaasti. Aikuisia oli paikalla 5: Uuno, Ramses, Roki, Usva ja Riesu. Nyt lähes 5kk ikäisiä pentujakin oli viisi: Puuma, Rinkeli, Yalo, Muro ja Ronja.

Uuno isossa aitauksessa

Kasvattajana olin todella iloinen, että Usvaa lukuunottamatta kaikki koirat syttyivät ja toimivat lampailla. Usva olikin vain kerran lampailla, sillä omistaja Maiju halusi vain tietää miten se ne kokee. Uuno aloitti päivän. Aluksi menimme isossa aitauksessa liinan kanssa, seuraavalla kerralla kokeilimme pyörää pienempää aitausta ja kolmannella kerralla aikuiset alkoivat tapailla jo kuljettamista. Pentujen kanssa vain sytyteltiin eli ne saivat juosta liinassa lampaiden perässä.

Sirja, Maiju ja Juuso seuraavat silmätarkkana

Kovasti odotetut Kimmon kokkaukset eivät tällä kertaakaan pettäneet: muhkeaa aamiaista seurasi ihana lounas: kolmea erilaista salaattia, lohta ja perunoita. Pisteeksi iin päälle omasta puolestani oli jo aamiaisella tarjoillut ihan oikeat suomalaiset ravut, joissa oli ihana liemi. AAAh, en malta odottaa omia perinteisiä rapujuhliani syyskuussa!!!

Roki ja Maiju vuorossa, Lifedream Blue Bolger
Roki töissä 🙂

Ramses oli mukana ihan vain näön vuoksi. Tottapuhuen se ei ole enää vuosiin paimentanut siten kuin nuorempana. Yleensä se on viime vuosina vain haahuillut, kuseskellut ympäriinsä ja syönyt lampaan kakkaa 😦 On ollut tosi ilo huomata, että sentään sen tyttärenlapset Puuma ja Peto työskentelevät lampaiden parissa kivasti. Mutta kuinkas sitten eilen kävikään..

Joo, innostuitte jo 😉 Mutta oikeasti hieno uusi muotovalio ryntäsi ensimmäiseksi vain syömään kakka 😀

Aluksi laitoin Ramseksen liinaan ja se tuntuikin olevan jotenkin kätevä väline. Sain sillä pidettyä Ramun mielenkiinnon vain lampaissa ja se ryntäsi kaartoon muutaman kerran oikein hienosti.

Ramu liinassa. ”Kai sitä on sit pakko tehdä töitäkin”

Olin toisella paimennuskerralla jo todella tyytyväinen Ramuun. Pohdimme Marikan kanssa, että ehkä sen on vain saatava vielä muutama kerta hakea minulle lampaat: sen vahvuus kun tuntuu juuri olevan se – hakukaari. Sitten kun lampaat on minulle Ramun mielenkiinto on viimeistään siinä vaiheessa lakastunut olemattomiin. Kolmannella kerralla olin kuitenkin ihan MIELETTÖMÄN tyytyväinen kun se pysyi koko ajan luonani, ja vaikka kiersikin lampaat ja minut isolla ympyrällä, pystyin kuitenkin kujettamaan lampaita siivekkeiden välistä jne.

Kuljetusta isolla ympyrällä…

Marika sanoi, että kun se nyt on niin kiinnostunut (ihan totta, mulla oli ihan suu auki koko ajan :D) niin ei vaadita siltä vielä suunnan muutosta lampaiden sivulla. Niinpä Ramu sai juosta ympärillämme, mutta se teki niin – koko ajan! Jippii!

Olin siis Ramsekseen ihan mielettömän tyytyväinen. Ihan kuin olisin saanut sen nuoren paimennusintoilevan sällin takaisin. En muutenkaan tiedä onko Ramun kuuden vuoden lähestyvä ikä aiheuttanut jonkun taantuman: myös agilityssa se on ihan mielettömän ihana: kokoajan läsnä ja täynnä virtaa. Söimme Ramun kunniaksi myös hankkimaani mansikkakakkua, sillä viime viikonloppuna Ramseksesta tuli Suomen Muotovalio.

Riesu ja Sirja, Lifedream Ethos of Narnia

Pennuista ensimäisenä laitsalle pääsi Puuma. Minulla oli hieman ennakkoodotuksia, sillä toisaalta se on mennyt lampailla tosi upeasti, toisaalta kotona asuvat vuohet ovat lannistaneet intoja. Totta puhuen minun on arkisin miltei mahdotonta eristää vuohia koirista: ne kun laiduntavat ollessani kotona takapihalla 1-3 tuntia kerrallaan. Koirat ulkoilevat huskeja lukuunottamatta samassa tilassa. Onneksi Pumse ja kaikki muutkin koirat jättävät vuohet rauhaan ja tavoitteeni onkin ollut, että koirat tietävät miten ollaan kotona vuohien kanssa ja miteä tehdään Somerolla lampaiden kanssa.

Puuma, Lifedream Stop The Livestock, yrittää toteuttaa nimeään.

Puuma lähti liinassa hieman varovaisesti ensi alkuun liikkeelle, mutta muisti sitten nopeasti mistä on kyse. Voi, miten iloinen olin! Pumpula paineli menemään ja koska pentuja ei vielä tässä vaiheessa kauheasti hinnata tai käskytetä, sai se sytytellä ihan rauhassa. Puuma hakee luontaisesti hakukaarta, mutta vasta isompana nähdään onko siitä oikeasti sitten äitinsä saappaisiin 😉 Puuma ja Peto ovat käyneet lampailla nyt koko kesän ja Ronjakin on päässyt kerran kokeilemaan. Olen kuitenkin pohtinut josko olisi nyt hyvä jäädä tauolle ja jatkaa ensi keväänä treenejä. Sen sijaan isoisä Ramses saisi kyllä jatkaa tätä harrastusta jatkossakin enemmän, ainakin tänään tuli siitä pitkästä aikaa tosi hyvä fiilis!

Seuraavaksi vuorossa oli sijoituskoirani Rinkeli ja Sirja. Rinkeli on kasvanut aika mukavasti, se on iso ja vahvaluustoinen ja näyttää erehdyttävän paljon isältään Bregolta. Sen sijaan siskonsa Ronja, joka on yhteisomituksessa Juuson kanssa, muistuttaa ihan äitiään. Hauska juttu, että siskokset ovat niin erilaisia 😀 Rinkeli ensin pienessä pyöröaitauksessa vähän arasteli lampaita, mutta isommalla laitsalla alkoi toimia ihan hienosti. Ei siis mikään äidin tyttö siinäkään mielessä, sillä Rosie ei paimenna. Sen sijaan isä Brego kyllä työskentelee ajoittain.

Rinkeli tuumailee, Lifedream Yap To Me Auntie
Rinkeli
Yalo, Lifedream Young Master Tolman vuorossa

Yalo, Rosien ja Bregon musta poika, innostui kyllä sen verran paljon lampaista, etten ole koskaan nähnyt moista! Emme voineet pästää sitä lainkaan irti, emme edes liinassa 🙂 Omistaja Outi sanoi, että Yalo on täysillä mukana kaikessa mitä se tekee. Pahaa se ei lampaille meinannut, mutta koiran kiihkeys pelkästään sai lampaat säntäilemään liian rajusti 😦 Paimennuksessa EI ole kyse siitä, että koira saa tehdä mitä sitä huvittaa, vaan sen tulisi ottaa vastaan ohjeita. Paimennuksen tulisi olla niin lampaiden kuin koiran kannalta koordinoitua ja rauhallistakin työskentelyä. Mutta koska Yalo on pentu ei Marikankaan mielestä ollut järkevää alkaa liikaa sitä kieltämään. Niinpä se sai kulkea laitsalla liinassa, tiukasti Outin hallinnassa ja suhteellisen kaukana lampaista.

Ronja, Lifedream Yes I Am RN’B Design vuorossa.

Seuraavaksi vuoron sai meidän Ronja. Juuso ei halunnut astella estraadille, joten minä menin Rompun kanssa. Perjantain agilityn jälkeen Ronja tuntui reipastuneen ja nytkin se juoksi liinassa edelläni kaiken aikaa etsien lampaita. Ronjalle tämä oli toinen kerta laitsalla, mutta ekalla kerralla muutama viikko sitten se ei juuri syttynyt.  Nyt kuitenkin seurasin mielenkiinnolla miten reipas se oli, käveltiin monta kierrosta ympäri laitsaa lampaiden perässä, joskin lampaat olivat aika kaukana. Kysyin Marikalta lupaa päästää se irti liinasta, ja sen saatuani irroitin pitkän liinan. Ronja lähti heti lampaiden luokse, vähän hämmästeli kun ne kotivuohista poiketen reagoivat Ronjan omaan liikkeeseen. Ja sen jälkeen homma olikin selvä. Ronja oli hyvin maltillinen, mutta kuitenkin sen verran innostunut, että sai lampaat hyvin liikkeelle. Yhtään väheksymättä lampaita, mielestäni se teki Ronjan itsetunnolle hyvää. Ehdottomasti tuli tunne, että siitä voisi hyvinkin kehkeytyä pieni pikkupaimen!

Ronja

Viimeisenä vuorossa oli Muro, Lifedream Still Counting Sheep eli Puuman ja Pedon veli. Ihan kivasti sekin työskenteli, lähti ajoittain reippaasti lampaiden perään.

Muro, Lifedream Still Counting Sheep
Muro vauhdissa

Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen koiriin. Pennutkin menivät niin hienosti, että varmasti omistajat ovat ensi vuonna koukutettu mukaan 😉 Seuraavaksi tiimi tapaa agilityviikonloppuna syyskuussa, joten nähdään silloin!!!

Maiju ja Anu yhdessä otoksen kanssa: Uuno, Yalo, Muro ja Puuma solmussa.

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

One thought on “Tiimin paimennuspäivä

  1. Oli tosi kivaa! Varmasti otetaan uusiksi. Ehkä jo ennen ensi kesää. Aurinko paistoi, hyvää seuraa ja mielenkiintoista toimintaa. Suosittelen. Ja, kuten Hanna kertoo, ruoka oli todella hyvää, ja ravut kruunasi nautinnon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s