Tänään käväisin jälleen ajolla tyttöjen kanssa. Tällä kertaa mentiin noin kahden kilsan lenkki ja metsässä hiekkatiellä. Pistin Mayan ja Staran valjaisiin jo kotona, juotin ne ja sitten mentiin. Molemmat tytöt ovat ihan intona päästessään mukaan jonnekin, mutta Stara on nyt selvästi sitä mieltä, ettei veto ollutkaan kovin kiva juttu 😦 Tullessaan meille se veti hienosti, joten pakko olettaa että teen sen kanssa jotakin väärin.
Tällä kertaa tytöt saivat ekaa kertaa seisingin eli kaulapannat yhdistävän remmin. Kumpaakaan se ei tuntunut haittaavan ja kunhan liikkeelle päästiin niin Maya juoksi kuin pieni veturi! Ajoittain se veti minua yksin, koska Stara juoksi suurimman osan liina löysällä 😦 Maya tuntuu muutenkin olevan kovapäisempi tapaus: se ei vähästä hätkähdä vaikka kärry kolisee ja välillä jarrut kirskuu. Staralle nämä ovat kaikki outoja juttuja, asioita jotka saavat sen katselemaan taakseen, hidastamaan vauhtia jne. 😦 Tosi kurja juttu.
Onneksi Millan kanssa tytöt pääsevät valjakkoon jo ensi kuun aikana. Uskon, että Staralle tekee hyvää saada kokeneita koiria eteensä juoksemaan ja toki myös Mayalle. Ehkäpä sitten ei enää nämä meidän omat kokeilutkaan ole niin jänniä. Selvästi Stara rakastaa juoksemista, joten hyviä kokemuksia alle ja ehkäpä se siitä. Maya puolestaan on ilmiömäinen! Ehkä siinä voisi joskus aikuisena olla johtajakoira-ainesta, mene ja tiedä: se vetää hienosti ja jos kiinnostuu jostakin muusta (kuten toissapäivänä hevosaitauksesta!) niin käsky Mennään! saa sen heti taas keskittymään itse asiaan. Ihana koira!
Sitten tänään oli myös tokotreenit Maijun kassa Toijassa. Otin mukaan Bilbonkin, vaikka se ei mitään enää osaakaan.
Tarkoituksena oli treenata tänään temponvaihteluita ja paikallaoloa. Bilbo oli niin inosta sekaisin, että eihän se malttanut yhtään mitään. 11-vuotias höppänä korjaa perusasentoa vaikka sata kertaa ennen kuin ehdin kehaista, tarjoaa miljoonaa juttua ennen kuin ehdin palkata oikeaa jne. Haudassako tuo koira sitten lepää??
Ei sinällään ihan kivoja pätkiä saatiin kuitenkin varsinkin seuraamista eri tempoilla aikaiseksi. Perusasentoja en sen kanssa ala hinkkaamaan, mutta jäävät oli jotenkuten muistissa..
Bregon kanssa keskityin paikallamakuuseen ja sen vahvistamiseen sekä halusin myös kokeilla temponvaihteluja. Seuraamisessa oman käden asento aiheuttaa harmaita hiuksia, se kun helposti lyö Bregoa päähän, jos se on alempana. Niinpä olen opettanut sen kulkemaan käteni alla, mikä kuulemma ei kokeita ajatellen ole ollenkaan hyvä juttu 😉
Paikallaolo kävi jo paljon paremmin kuin viimeksi, mutta hirmuisesti kestoa en siihen voi vielä lisätä. Enemmän se on vain kävelyä ja välillä palkkaamista etujalkojen väliin, pitäisi alkaa hakea kestoa myös niin, että seisoin paikallani..
Rosien kanssa taas paikallaolo on tosi vahva. Vaikka treenaan toista koiraa, voin jättää Rosien makuulle tai kun ohjaan Maijua ja Rokia (juu, älkää säikähtäkö – kumpikaan meistä ei oleta että jotakin osaisin). Myös jäävät liikkeet ovat Rosiella kultaa, mutta niissä on vielä paljon treenattavaa. Suurin ongelma näissä ilman hyppyä tehtävissä treeneissä on varmaan perusasennon hakeminen, se kun ei Rosielta oikein tunnu löytyvän. Ja sitten jos siitä ei heti palkkaa, niin se korjaa. Näen jo silmissäni kuinka kisoissa se pyörii ympärilläni kuin väkkärä 😦
Tässä juostaan.
ja normikävely
Rosien paikallamakuu on vahva, mutta se tuppaa menemän vinoon perusasennosta. 😦 Melkoisesti siis kaikenlaista opeteltavaa meillä Aneten kurssilla, joka alkaa siis Bregolla mahdollisesti jo ensi viikolla Rosien kanssa tahkotaan sitten Lifedream tiimin tokopäivässä.
Paikalla treeneissä oli myös Maiju ja Roki & Daisy. Roki osaa myös hienosti kaikenlaista:
JOs katson sitä kauniisti niin antaakohan se nakin?
Rokista ei oikein saa hyvää poseerauskuvaa, mutta taas niitä yritettiin 😀
Daisy puolestaan keskittyi vain pussailuun ja kauniina olemiseen, mutta kovin oli iloinen että sai lihapyörykkää!
Sitten minun on pitänyt tänne jo useaan otteeseen ehtiä kirjoittaa meidän tekniikkatreeneistä täällä kotona. Agilitya siis 😉 Sain hankittua Janita Leinosen Jaakko Suoknuutin dvdn, jossa opetellaan pakkovalssia, twistiä, jaakotusta, päällejuoksua, saksalaista ja backlapia. No, niitä ollaan sitten joukolla tuossa pihalla muutamia kertoja otettu ja pennut & missy keittiössä hieman pienemmällä poppoolla. Suurimmat onngelmat: ramun backlap, ei taivu ei ja Meten saksalainen. Sen sijaan Mette, Rosie ja Lyyli hoksasi backlapin heti, mikä oli huimaa. Ihan kiva tehdä tuollaista pientä juttua parilla esteellä, mutta toisaalta hanurista kun esteinä on ämpärit ja liidanvarret eivätkä koirat IHAN AINA tajua mitä niillä nyt haen. Sitten palaa hermo ja masentaa kun ei ole omia oikeita esteitä käytössä. 😀 NO, ehkäpä siihen on tulossa parannusta ja ainakin päästään talvella Aneten oppiin! Pennut aloittavat marraskuussa omat kurssinsa ja aikuisten kanssa tahkotaan sitten muuten.
Niin ja meniasin ihan unohtua että lisää kuvia löytyy tokotreeneistä täältä.
Lifedream Colliet 