Tiistaina meillä oli jälleen agilitytunti Ehytillä Aneten hoivissa. Kepo meni kuin menikin Rosien kanssa, taisi olla ihan innoissaan. 😉 Koska ryhmän kaksi muuta osallistujaa eivät olleet paikalla saimme kokonaisen tunnin Anetelta. Rosie harjoitteli takakiertoa ja Juuso valssia, verkkokeppejäkin tehtiin. Katsellessani Romppaista Juuson kanssa tajusin, että se on kyllä paljon nopeampi koira kuin olen uskonutkaan..
Pennut tekivät myös hienosti, paljon erilaisia juttuja: harjoiteltiin valssia, verkkokeppejä, mutkaista putkea ja rengastakin. Ronja oli koko ajan paremmassa vireessä kuin Puuma, vaikka Ronja vähän uusia juttuja jännittääkin. Heetsatessa renkaaseen Puumastakin löytyi aimomäärä potkua! Olin tosi tyytyväinen tähän tuntiin, tuli tunne, että pennut todella oppivat jotakin.
Torstaina minulla oli Brego tokotunnilla ja teimme sen kanssa paikallamakuuta (mikä vaatii vielä kestoa), seuraamispätkiä sekä jääviä liikkeitä. Vähän tuli taas suru puseroon, että tuleekohan siitä yhtään mitään.. Brego on jotenkin jähmeä, esim. jäävissä sillä kestää aika kauan tajuta, että AI piti pysähtyä. Mutta toisaalta, olin minä pyyhettä heittämässä Rosienkin suhteen tokossa kehään, ja epiksissä meni kuitenkin ihan kivasti. Ehkä se siitä kun päästään nyt tekemään enemmän ja treenaamaan.
Tänään lauantaina sain sitten ylipuhuttua Sirjan ensimmäisiin epiksiinsä Virkkalaan Siuntion Koirakerhon hallille. Sain myös Maijun mukaan ja olipas se kivaa mennä kolmisteen viiden koiran kanssa paikan päälle! Otimme kaikki uusinnan ja odottelimme radan alkua. Rata tuntui ensin varsin helpolta, mutta sitten viimeistään rataan tutustumisessa tajusimme, että suorat pätkät vaativat ohjaajalta aikamoista vauhtia (varsinkin meidän koirilla) ja selkää ohjausta.
Roki ja Maiju aloittivat heti toisena, luokassa oli 24 koiraa, kaikki taisivat ottaa uusinnat ja paras tulos otettiin mukaan pistelaskentaan. Tuomarina toimi Tiina Linna. Minulla oli mukana Rosie ja Lyyli, jotka ovat nyt möllitiimini. Molempien kanssa olisi tarkoitus korkata mahdollisimman pian viralliset, mutta ainakin Rosielle pitää ensin saada ajatus kepeistä kupoliin. Ajatukseni oli tälle radalle, että Rosie saisi mahdollisimman virheettömän radan ja Lyyli muuten vaan pysyisi hyppysissä. Pelkäsin, että se haahuilisi ja jopa haistelisi mattoa tms typerää. Treeneissä kun se on välillä ollut hiukan muissa maailmoissa.
Maiju ja Roki sinkosivat radalle sellaisella vauhdilla, kontaktit valitettavasti liideltiin varsin mallikkaasti, mutta muuten he tekivät hyvän suorituksen. Viidentenä lähtölistassa olimme me, minä ja Rosie. Rosien suhteen sen hyviä puolia on varma paikalla olo, ja kova hinku tehdä. Nyt kuitenkin, itse asiassa molemmilla radoilla, se sai hyllyn heti kolmannella esteellä, joka oli putki. Pikkuisen harmittaa, etten ohjannut sitä paremmin, sillä loppuradan se suoritti varsin hyvin. Nopea se piru vie on, olin sille aivan liian hidas ja koira kääntyi katsomaan, että mihin sitten? Rosie ei vielä osaa hakeakaan niin hyvin esteitä kuin äiteensä, mutta kyllä se sieltä tulee.. Kyllä huomaa kenen äiti se on 😉 Siis tykkimme Leelan ja Rokin 😀
Lyylin rata: http://www.youtube.com/watch?v=H8aoqm2GzBY&list=UU7HNzJpJv6OsJeAJ_etM4RQ&index=1&feature=plcp Lyyli epiksissä 24.11.2012 
Ja Mammalta meinasi housut pudota, mutta eihän se meitä estä, eihän 
Loput mölliläiset löytyy täältä:
http://www.youtube.com/watch?v=-ZLtNL59gms&feature=BFa&list=UU7HNzJpJv6OsJeAJ_etM4RQ
Kymmenentenä lähtöviivalta lähdimme Lyylin kanssa. Sen paikallaolo ei ole vielä läheskään varma, joten pelasin sen kanssa varmanpäälle ja lähdin sen kanssa lähes yhtäaikaa. Lyylin kontaktit hämmensivät minut täysin, se tuli hienosti alas asti ja JÄI ODOTTAMAAN :O että sai vapautuskäskyn. Mistä ihmeestä semmoinen tuli sen mieleen?? 😀 No hyvä niin, saatoin olla varsin ylpeä. Ekalla radalla saatiin hylly viimeisessä kaarteessa olevan vinohypyn vuoksi, Lyyli ei jostakin syystä oikein hahmottanut sitä ja jouduin ottamaan sen monta kertaa. Pituus ja loppusuora meni kuitenkin ihan kivasti.
Sitten ryntäsivät radalla Sirja ja Rölli. Puhuimmekin jälkeenpäin, että Sirjan ehdottomasti pitäisi päästä jonnekin treenaamaan useammin koiriensa kanssa: niissä riittää valtavasti potkua ja halua, mutta vähän on koira ja ohjaaja hukassa, että minne ja mihin suuntaan seuraavaksi. Ennakoiva ratatyöskentely, varma ohjaus ja oma NOPEUS olisi näiden kanssa valttia. No, videon lopussa minä otan uusinnan Riesun kanssa ja menihän se ehkä vähän paremmin, mutta vain melkein 😀 Viimeisen suoran keskimmäisen hypyn missasin itse, koska jostakin syystä lakkasin kädellä ohjaamasta :O Kovat käskyt Riesulla piti myös olla, että pysyi ruodussa. Sirjan uusinta Röllin kanssa meni jo huomattavasti paremmin, mutta valitettavasti se ei tullut nauhalle ja se on kyllä sääli 😦
Lyylin uusintarata olikin sitten päivän lottovoitto varmaan katsojille ja meillekin 😀 Minulta nimittäin ihan äkkiä tippuivat melkein housut!! Aikaisemmin ei ollut radalla mitään ongelmaa, mutta heti jo radalle lähtiessä tunsin, että nyt tapahtui jotakin ja housut alkoivat laskea vääjäämättä! Eihän siinä voinut muuta kuin nostaa niitä, ohjata toisella kädellä koiraa ja toisella pidellä housuja ylhäällä. Tuomarikin purskahti nauramaan. Niin me sitten Lyylin kanssa tehtiin kuin tehtiinkin rata loppuun ja yritin vain sopivissa väleissä nostella housuja. Nauratti kyllä maaliin päästessä niin, ettei puheesta oikein tullut tolkkua. Jotenkin kuitenkin tajusin, että taisimme tehdä kaikesta huolimatta hyvän radan ja niin olikin, NOLLARATA ja sijoituttiin KOLMANSIKSI Lyylis Lyllerön kanssa! Ai että olen niin ylpeä tuosta likasta!
Osallistujia oli siis 24, joista lähes kaikki ottivat uusinnat. Nollaratoja oli vain neljä ja vain kymmenen koiraa saivat radoilta tuloksen. Meillä oli kaikilla hirveän hauskaa ja Sirja oli tosi tyytyväinen, että ekat kisat on nyt korkattu. Maiju sai inspistä kontaktien treenailuun ja minä puolestani olin niin ylpeä kahdesta tytöstäni. Rosie olisi tehnyt hyvät radat, jos se vain olisi mennyt alussa putkeen, mutta sille ei nyt voi mitään. Pääasia, että molemmissa on potentiaalia. Sepä se muutenkin, olen oikein ylpeä, etteivät nämä meikäläisten nahkuraiset ainakaan ole mitään perästä vedettäviä malleja, joita olen kuullut nahkojen parissa olevan (missä?! :O) ja mielummin nopeutta ja potkua liikaa kuin jähmeyttä ja hitautta. 🙂
Lifedream Colliet 