Laumaelämää -esittely

KAIKKI TEKSTIT© LIFEDREAM, ETHÄN KOPIOI ILMAN LUPAANI!

Minulle koirat eivät ole vain harrastus. Ne ovat samalla elämäntapani ja perheeni. Jokainen meillä asuva eläin on yksilö ja niiden keskinäisiä suhteita seuraillessa kuluttaisin helposti puolet kauemminkin siitä ajasta, jonka jo nyt siihen käytän. Valitettavasti useista pyynnöistäni huolimatta esimieheni töissä ei ole ainakaan vielä taipunut pyyntöihini varhaiseläkkeestä. Alla on juttu, jonka kirjoiti vuonna 2009 koirien kanssa elämisestä. Korjailin sitä hieman nykyisempään muotoonsa, mutta se pitää aikalailla vieläkin paikkansa.

Aivan kuin missä tahansa muussakin perheessä meilläkin välillä kinastellaan, leikitään, mesotaan ja väitellään. Koirani jakavat toisinaan sänkyni kanssani, ne saavat hellyyttä ja pusuja, mutta niitä myös torutaan ja koulutetaan. Vaikka koirien väliset suhteet, niiden ilmeet ja eleetkin ovat niin helposti inhimillistettävissä, meillä koirat kuitenkin ovat ennen kaikkea sitä mitä ne luonnostaankin ovat – rakkaita koirajäseniä perheessäni. Harrastan koirien kanssa agilitya, tottelevaisuutta ja vaihtelevasti muitakin lajeja.

Tässä on Stara, joka nipistää Puumaa, joka jahtaa keppiä, jota havittelee Ronja, jota kiusaa Lyyli, jota haistelee Rosie, jolle haukkuu Mette, jota ihmettelee Maya
Tässä on Stara, joka nipistää Puumaa, joka jahtaa keppiä, jota havittelee Ronja, jota kiusaa Lyyli, jota haistelee Rosie, jolle haukkuu Mette, jota ihmettelee Maya

Pyrin jatkuvasti kehittämään taitojani näkemään maailma koiran kannalta. Minulle on tärkeää kyetä lukemaan vierelläni eläviä olentoja ja pystyä tarjoamaan niille eväät ja mahdollisuus onnelliseen elämään. Pelkkä rakkaus ei aina riitä koirien käsittelyssä, vaan tarvitaan myös tietoa siitä millainen olento koira on ja miten se toimii.  Kirjoittaessani koirista en tarkoita vain omiani tai omien rotujeni edustajia, vaan kaikkia koiria ympäri maailman.

Kesykoira on kenties vanhin ihmisen kanssa elävä kotieläin. Vielä tänäkin päivänä suurin osa koirista elää kyläkoirina, kaukana siitä ympäristöstä missä monet puhdasrotuiset sukulaisensa.  Millainen on aito koira? Miksi ja miten siitä kehittyi se upea lajissaan ainutlaatuisen monimuotoinen olento, jonka kanssa jaamme arkemme?

Näihin kysymyksiin on tietenkin monia eri vastauksia eikä tarkoituksenani ole kotisivuillani välittää muuta kuin oma näkemykseni asioihin. Koska uskon kaikessa elämässä olevan tärkeää kehittää itseään, olen myös koira-asioissa aina opintiellä. En halua neuvoa ketään eivätkä alla olevat tekstit ole tarkoitettu kenellekään moitteeksi tai yritykseksi muuttaa maailman kulkua, vaan ihan herättelemään ajatuksia ja valaisemaan omia periaatteitani. Teksti on suunnattu lähinnä ystäville ja sukulaisille, joilla ei ole kokemusta koiran kanssa elämisestä tai kasvattamisesta, mutta myös muille kiinnostuneille.

Käytös & luonne

Mielestäni yksi perusedellytys koiran synnylle on ollut sen ainutlaatuinen tapa sopeutua. On tutkittu fakta, että koira polveutuu susista, eikä tätä ole kiistäminen. On kuitenkin kyseenalaista missä ajassa ja miten tämä ero on tapahtunut. Voimmeko tutkia korpimailla metsästäviä susia suoraan saadaksemme tietää miten koira käyttäytyy, vaikka nämä eläimet ovat eläneet täysin erilaisissa ympäristöissä jo vuosituhansia? Uusimpien tutkimusten mukaan myös vanha käsitys ihmisen kesyttämästä koirasta on virheellinen ja meidän tulisikin suhtautua koiraan itse itsensä kesyttämänä olentona, jolle ihminen tarjosi vain uuden elinympäristön.

Leela leikkii Aneten kanssa
Leela leikkii Aneten kanssa

Koirien käyttäytymistä on toki tutkittu jo viime vuosisadan alusta lähtien, mutta nykytutkijoiden uusi näkökulma, keinot ja taidotkin antavat meille uutta ajateltavaa. Siinä missä susitutkimus on kehittynyt tahollaan, myös koirienkin käyttäytymistä tutkitaan nyt aivan omana lajinaan. Useiden eri tieteenalojen ja varsinkin käyttäytymisekologien tutkimustulokset eläinten oppimisesta ja käytöshistoriasta ovat osoittaneet, että koira on itse kesyttänyt itsensä ihmisen rinnalla eläjäksi eikä sitä tulisi rinnastaa suteen. Tutkimukset ovat siirtyneet eläintarhoista ja laboratorio-olosuhteista sinne missä koira todella elää eli ihmisten keskelle. Todellisia tuloksia kertyy hitaasti ja esimerkiksi koirien ryhmäelämääkin on tutkittu hyvin vähän.

Biologiasta ja käyttäytymisestä muutenkin kiinnostuneena minulle tällainen ajatusleikki on mielenkiintoinen polku ymmärtää kotona asuvia koiriani paremmin. Harrastajana ja kasvattajana minun on täytynyt miettiä moni asia uudestaan ja ravistella perinteisiä tapojani sekä näkemyksiäni. Olen kouluttanut ja tarkkaillut koiriani hyvin pitkälti saamieni oppien tai kirjoista lukemieni ohjeiden mukaisesti. Varsinkin laumaelämään olen suhtautunut aiemmin paljolti sen pohjalta, jonka olen koiran kehityshistoriasta tiennyt. Nyt koenkin, että koiran todellisen menneisyyden ymmärtäminen on avain kaikkeen sen käyttäytymisen ja luonteen tarkasteluun. Meidän täytyy tietää mistä olemme tulossa jos haluamme tietää minne olemme menossa.

Kaikilla koiraeläimillä on samankaltaisia käyttäytymisen piirteitä, mutta ne saattavat ilmetä eri yhteyksissä tai jopa tarkoittaa erilaisia asioita. Monimuotoisuuden mestarina on selvää, että koira sopeutuu mitä merkillisempiin oloihin. Koirat elävät ihmisen rinnalla niin jäisillä lähes ikilumisilla alueilla kuin myös päiväntasaajalla paahtavan helteen alla. Erilaisten elinalueiden koirat eroavat paljonkin niin käytökseltään kuin ulkonäöltäänkin.

Img_7869

Ympäristöön sopeutuminen on tehnyt koirasta koiran ja olisi harmillisen epäviisasta meiltä ihmisiltä olla huomioimatta tätä omassa kanssakäymisessämme koiran kanssa. Kun paikallinen elinympäristö vaikuttaa koirien perimään, myös yksilön käytös muuttuu. Koiran käytös ja luonne ovatkin paljolti kiinni siitä ympäristöstä missä se elää.

Koirarotujen jalostuksessa ihmiset ovat kiinnittäneet huomiota tiettyihin ominaisuuksiin esimerkiksi koiran työtehtävistä riippuen. On kuitenkin paljon sellaisia asioita, joita periytämme koirillemme tiedostamattamme. Kyläkoirista poiketen ihminen päättää mitkä koirat saavat lisääntyä ja milloin. Ihminen myös päättää millaisia koiria elää saman katon alla. Määräämme niiden päivän rytmin, sosiaaliset suhteet, ruoka-ajat ja jopa emon hoidon laadun ja määrän pienten pentujen suhteen. Miten nämä kaikki asiat pitkällä tähtäimellä vaikuttavat koiriemme perimään ja käytökseen?

Kasvattajana tiedän, miten tärkeitä ovat koiran kokemat asiat – niin pentuna kuin aikuisenakin – sen tulevan luonteen kehityksen kannalta. Ihmiset, joiden kanssa koira elää, heidän koirankäsittelytaitonsa ja ajatuksensa, koiran kohtaamat muut koirat ja kokemukset, perus hyvinvointi ja terveys ja jopa ravinnon laatu ja sen määrä vaikuttavat kaikki koiran käyttäytymiseen. Tuntuu hassulta ajatella, että voisimme määrittää tai mitata koirien luonnetta vain yhdellä mittarilla tai tutkimustavalla. Meitä ihmisiä on moneen junaan, me elämme erilaisissa olosuhteissa ja kohtelemme koiriammekin hyvin eri tavoin. Koska koira synnynnäisesti yrittää sopeuttaa käytöstään ympäristöönsä ei voidakaan puhua suoraan yhdestä laajasta koirien käyttäytymisen mallista. Jokainen perhe ja laumakin on erilainen ja koostuu erilaisista yksilöistä. Tästä syystä pelkästään meidän perheen elämän ”tutkiminen” on minulle äärimmäisen mieluisaa puuhaa.

Yksilö & lauma

laumasyyskuu20112Koirien keskinäisistä väleistä ja laumaelämästäkin on vielä harmillisen vähän tutkittua tietoa. Ihminen päättää hyvin pitkälti, keitä perheeseen kuuluu tai mitä sukupuolta sen jäsenet ovat. Siinä missä sudet muodostavat suuriakin laumoja, kyläkoirille on tyypillisempää yksin tai korkeintaan muutaman yksilön ”porukat”, joissa ne kulkevat ja etsivät ravintoa. Koirien sukulaissuhteista tai lauman muodostamisen mekanismeista onkin vaikeaa saada luotettavaa tietoa.

Kun harkitsin toisen koiran ottamista mietin collien kaveriksi hyvin pitkään muitakin rotuja. Tuntui kuitenkin lopulta itsestään selvältä, että saman rotuinen kaveri olisi paras. Ja näin tuntuu mututuntumalla olevankin: saman rodun edustajat leikkivät mielellään keskenään, sillä ne reagoivat ja liikkuvat suhteellisen samoin ja niillä on myös samankaltainen ulkonäkö, jolloin koirien välinen käytöksen ”lukeminen” on niille helpompaa. Lauman toiminta perustuu sen yksilöihin ja siihen miten ne tulevat keskenään toimeen. Olen huomannut, että meillä koirat luonnostaan perustavat omia ”porukoitaan” riippuen yleensä iästä ja aktiivisuuden määrästä, mutta toisinaan myös sukulaissuhteista.

Koirani viettävät työpäiväni ajan pienissä ryhmissä keskenään. Nämä ovat sellaisia ”porukoita”, joissa olen huomannut niiden luontaisesti toimivan, mutta mikään varsinainen sääntö tämä ei ole. Vanha herra Bilbo viettää paljon aikaansa yksin, sillä se hermostuu ympäriinsä juoksevista pennuista ja haluaa selkeästi omaa rauhaa.  Alakerrassa pennuilla ja kasvavilla koirilla on paljon tilaa telmiä ja leikkiä myös päivällä. Mette ja Rosie ovat hyvin leikkisiä koiria ja niitä on helppo pitää pentujen kanssa jakamassa ns. sosiaalista tietotaitoa.

283677_450769448276732_1597343166_n

Jokaiseen koiraan minulla on oma suhde, joka tiivistyy kahdenkeskeisten koulutusten tai olemisen kautta. Laumassa elävälle koiralle on äärimmäisen tärkeää saada aikaa myös ihmisten kanssa, sillä muutoin se ei opi toimimaan meidän kanssamme. Vaikka ihmisen paras ystävä olisikin koira, koiralle itselleen tuo paras ystävä on aina toinen koira. Tästä syytä on ymmärrettävää, että koira mieluummin leikkii nelijalkaisen ystävänsä kanssa kuin minun kanssani, joka varmasti koirien mielestä olen siinä asiassa taidoiltani ja kyvyiltäni hyvinkin vaillinainen. Vietänkin paljon aikaa kasvavien pentujen ja nuorten kanssa, jotta ne ymmärtäisivät tavat, joilla minun kanssani leikitään ja oppisivat luottamaan minuun. Haluan uskoa, että todellinen ryhmän vetäjän rooli tulee ansaita teoilla, ei niinkään dominoivalla asenteella. Käymme agilitykentällä, tottelevaisuusharjoituksissa, näyttelyissä ja muissa riennoissa juurikin hakemassa kahdenkeskeistä aikaa, eivätkä tulokset ole olleet minulle koskaan siinä suhteessa kovin tärkeitä.

Koirilla on synnynnäinen tarve miellyttää ihmistä tai ainakin hakea kontaktia ihmiseen. Tästä syystä koirien kanssa on noin yleisesti helppo tulla toimeen sellaistenkin ihmisten, jotka eivät itse mitään käytösguruja olisikaan. Koiran kielen opettelu on kuitenkin yksi perusasioista, joka uuden koiran omistajan tulisi opetella. Itse vietän paljon aikaa koirien kanssa kahdestaan, mutta myös seuraten niiden käyttäytymistä laumana. On tärkeää oppia näkemään millaisia koirani ovat myös yksilöinä, jotta voin hahmottaa niiden aseman ja kyvyt laumassa. Vie paljon aikaa seurata niiden välisiä eroja: kuka väsyy ensimmäisenä ja muuttuu äreäksi, kuka on aamu-uninen tai milloin tytöillä on alkamassa juoksut, jotka sekoittavat ryhmäelämää melkoisesti. On oltava hyvin tarkkana myös oman käytöksen, äänensävyn ja eleiden suhteen. Jos annan hermostuneen kuvan itsestäni, koiratkin reagoivat siihen liikehtimällä levottomasti. Olen kantapään kautta oppinut monia asioita siitä, miten koirat saa hallintaan nopeasti tai miten oma käytökseni vaikuttaa ryhmän yksilöihin.

 lomanviettoa4

Joskus olen joutunut luopumaan koirasta sen takia, ettei se yksinkertaisesti ole sopeutunut laumaan. Kaikki koirat eivät siedä laumaa elinympäristönä niin hyvin kuin toiset ja ne hermostuvat. Tällaisen koiran on parempi elää pienemmässä laumassa tai kokonaan ainoana koirana. Toisinaan joku koira oppii pompottamaan laumaa: näin kävi meillä asuneelle irlanninsusikoira Martalle, joka oppi fiksuna likkana käyttämään kehoaan ja kokoaan. Se omi lelut ja kepit, eikä siinä collieilla ollut juurikaan sananvaltaa asiaan. Omistajana minun on taattava kaikille koirille JA meillä eläville muillekin eläimille sellainen rauha, etteivät ne koe tulevansa nurkkaan ajetuiksi. Suurimmaksi osaksi koirat tulevat keskenään toimeen hyvin ja ne nauttivat toistensa seurasta, mutta tällaisissa tapauksissa on pakko tehdä vaikeitakin ratkaisuja. Jokaisella koiralla tulee olla oma paikka, missä ne voivat rauhoittua. Kuitenkaan pääsääntöisesti meillä ei kukaan koirista ole koskaan yksin, mikä sekin on ihan varteenotettava seikka. Sen sijaan, että koira joutuisi työpäivän nököttämään yksin odottamassa omistajaa: meillä on aina kavereita, joiden kanssa leikkiä.

Ruoka & ruokailu

mayajaluu04123

Mitä koira söisi, jos se saisi valita? Monet koirat repivät roskapusseja yksin ollessaan, käyvät läpi kaikki pakkaukset ja syövät välillä merkillisiä asioita, kuten keittiöveitsiä, jalkapalloja, hehkulamppuja ja maton kuteita. Edellä mainittujen ravintoarvo on kuitenkin melkoisen alhainen, eivätkä ne varmasti ole kovin turvallisiakaan koiran elimistölle. Koira poikkeaa sudesta niin käytökseltään kuin fysiikaltaankin. Koiran ruuansulatus on kykenevämpi käsittelemään kasvisperäistä ravintoa ja esimerkiksi ihmisten ruuantähteitä, joten mielestäni emme voi rinnastaa koiraa tässäkään asiassa suoraan suteen.

Nykyaikana koirille syötetään pääosin tehdasvalmisteisia kuivamuonia. Kysyttäessä barffauksesta, eli raaka-ruokinnasta, olen aina sanonut sen olevan hyvä vaihtoehto, mutta vaatii aikaa ja tarkkuutta. On yksinkertaisesti hirmuisen kätevää syöttää koiralle kupista valmis satsi kaikkea sitä mitä se tuntuu tarvitsevan ja vieläpä kohtuu hintaan. Kuivamuona suositellaan syötettäväksi veden kera ja vettä koirat juovatkin tällaisella ruokavaliolla paljon. Hyvänlaatuinen ”papana” ei turpoa vatsassa paljon, mutta joka tapauksessa se laajenee imiessään nesteitä. Tästäkin syystä koirille syötettävissä määrissä ja myös ruuan ja levon yhteensovittamisesta oikeassa suhteessa on pidettävä huoli. Valmisruuat eli teollinen kuivamuona, koiranmakkarat, tölkkiruuat ja herkut, ovat prosessoitua ruokaa, jollaista ei suositella ihmisillekään jokapäiväiseksi ateriaksi. Luontaiset vitamiinit tuhoutuvat valmistamisprosessissa ja toiset aineet saattavat muuttaa koostumustaan. Olen omia koiriani ja kasvattejani seuraamalla havainnoinut, että useat teollisen ruuat aiheuttavat myös vuotavia silmiä, likaisia korvia tai kutinaa. Toisinaan ruokamerkkiä joutuu vaihtamaan useasti ennen kuin sopiva löytyy.

223805_10151176143193955_1921947341_nEläinlääkäreitä haastateltaessa tulee pian ilmi, että yleensäkin nykyajan koirat kärsivät allergioista, nirsoilusta, luusto-ongelmista ja muista sairauksista yhä enemmissä määrin. Myös turkin laatu ja muut iho-oireet ovat yleisiä. Teollisissa muonissa on paljon valmisteita, jotka eivät kuulu koiralle luonnollisen ruokavalioon. Lisäaineet, liika vilja ja ns. lihajauhot takaavat sen, että laadukkaankin muonan lopullinen koostumus voi olla ihan toista kuin millaisen ensivaikutelman se antaa. Koska haluan hoitaa koiriani kokonaisvaltaisesti, on ruokinnalla suuri merkitys niiden hyvinvoinnille. Tästä syystä painotan niiden ruokavaliossa lihaa ja luita sekä yritän jatkuvasti kehitellä vaihtoehtoisia menetelmiä koiran ruokkimiseen pelkästään ”kuppipohjaisesti”.

Käytännön syistä aikuisten koirieni ruoka koostuu teollisesti valmistetusta nappulasta sekä raa’asta lihasta sekä luista. Myös kantaville emoille ja pennuille pyrin syöttämään maistiaisia erilaisista ruoka-aineista, jotta ne tottuisivat vaihtelevaan ruokavalioon. Näkemykseni on, että koira ei ole pelkästään lihansyöjä, vaan se on kehittynyt nimenomaan syömään ihmisten jätteitä tunkioilta ja myös jonkin verran kasvisperäisiä aineita.

Yleensä aamuisin koirani saavat etsiä ruokansa pihamaalta, sillä heitän niille sinne etsittäväksi sopivan määrän teollisesti valmistettua ”nappulaa”. Pennut ja kasvavat koirat saavat etsiä aikuisten joukossa, mutta ne saavat myös toisen aterian sisällä varmistaakseni, että ne saavat tarvittavan määrän.

Kaikki koirani ovat tähän mennessä etsineet ruokansa ilman kärhämiä, sillä etsintä alue on laaja ja ruokamäärä on suuri.  Toisinaan koirat saavat työpäiväni aikana etsiä loput ruokansa pahvilaatikoista, maitopurkeista tms. Minulle on tärkeää antaa niiden toteuttaa itseään, joten silppuaminen on meillä sallittua! Kaikki koirat eivät heti tähän hoksaa, joten niiden kanssa edetään askel kerrallaan. Uskon tällaisen syöttötavan antavan koirille virikkeitä ja tilaisuuden toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä.

 Iltaisin koirat saavat lihaa, rustoluita tai toisinaan jopa kokonaisia broilerin selkärankoja tai kauloja. Lisäksi pihalla on paljon potkaluita yms. syötävää, jotta koirien hampaat pysyvät kunnossa. Luonnollinen koiranruokinta perustuu kokonaisvaltaiseen ajatukseen siitä, että tasapaino muodostuu hitaasti useampien viikkojen aikana, aivan kuin luonnossakin tapahtuisi. Lihasta, luista ja sisäelimistä koira saa esimerkiksi valkuaista, vitamiineja, kalsiumia, rasvaa ja paljon muita tarpeellisia aineita. Koska omat koirani saavat osaksi teollisesti valmistettua muonaa, korvaan kasvis ja viljaperäiset tuotteet sillä. Koirani saavat rasvaista sian lihaa, nautaa, naudanmahaa, sisäelimiä ja pari kertaa viikossa myös kalaa. Toisinaan ruokin niitä kokonaisilla broilerin selkärangoilla, jotka syötän aina yksitellen ja siten, että koirat ovat toisistaan erillään.

Leikkiä tyttöjen kesken

Tämän kaiken lisäksi syötän koirilleni koulutustilanteissa ihan ”norminakkia”, lihapullia tai muuta vastaavaa. Toisinaan ne saavat kotiruuan tähteitä kuten maksalaatikkoa, pinaattia tai porkkanaa. Muutaman kerran kuussa syötän niille myös kananmunia kuorineen päivineen. En seuraa orientoituneesti mitään ruokintaan liittyvää suurta ajatusvirtaa, vaan kokeilen ja havainnoin itse mikä sopii juuri meidän porukalle.  

Arki & leikki

Päivärytmimme on yleensä hyvin verkkainen. Heräämme tilalla reilusti ennen kuutta, jolloin päästän koirat aamupissalle. Kierrän niiden kanssa koko pihan ympäri ja haen sitten niiden ruoan alakerrasta. Sillä aikaa kun koirat etsivät ruokaansa pihamaalta hoidan tilan muut eläimet, pennut ja kasvavat koirat valmiiksi tulevaa päivää varten.

Työpäivän jälkeen päästän koirat ulos ja kierrämme yhdessä remmilenkin, käymme metsässä vapaana juoksemassa tai käymme pihan takana sijaitsevalla niityllä heittelemässä palloa. Siivoan pihaa tai teen puutarha- ja muita tilan hommia pitkälle iltaan, ja koirat seurailevat siinä mukana. Toisinaan otan niitä yksitellen sisälle ja harjoittelemme tottelevaisuutta tai muita juttuja. Käyn myös useamman kerran viikossa ohjatuissa treeneissä koirieni kanssa, jolloin toiset luonnollisesti odottavat kotona. Kevät ja kesä on selkeästi perheessämme aktiivisempaa aikaa kuin pimeä syksy ja talvi. Harrastan agilitya tällä hetkellä (13) Ramseksen, Hugon, Rosien, Lyylin ja pentujen kanssa sekä tottelevaisuutta Rosien ja Bregon kanssa. Valjakkohommia treenataan huskien kanssa niin usein kuin voidaan ts. käydään Millan luona Lopella valjakoimassa. Eläkkeelle siirtyneet 11v Bilbo ja 10v Mette, saavat kölliä iltansa sohvalla ja nukkua eniten sängyssäni.

Hugo on kuolannut mun tyynylle!!
Hugo on kuolannut mun tyynylle!!

Koirilla, kuten meillä ihmisilläkin, tulee olla koulutuksen lomassa myös aikaa rentoutua ja levätä. Meillä nukutaan yleensä varsin sikeästi yöt ja osat päivästä. Iltapissalla koirat käyvät 21-22 tienoilla. Pihalla lauma sitten antautuu leikkimään välillä rajujakin leikkejä keskenään. Toisaalta leikki on myös turvallinen tapa koirille kokeilla rajoja ja oppia tuntemaan saman perheen jäseniä. Ajan myötä ne oppivat kunnioittamaan toisiaan ja toistensa tapoja yhä paremmin. Tietty arvojärjestys on tärkeää, jotta mahdollisilta kiistatilanteilta vältyttäisiin. Pitkään yhdessä eläneet koirat tietävät toistensa rajat ja esimerkiksi sen mitkä asiat ovat niille puolustamisen arvoisia. Luonne-eroja ilmenee paljonkin erilaisissa tilanteissa. Rosie ja Mette eivät leiki painileikkejä ja lelut ovat niille hyvin tärkeitä. Ne kilpailevat Bilbon ja Ramseksen kanssa huomiostani pihalla kun taas huskyt ja pennut hakeutuvat helpommin omatoimisesti muihin puuhiin.

Helposti toisille murisevat ja alistuvatkin yksilöt on helppo kategorioida, mutta todellisuudessa koirien välisestä laumajärjestyksestä ei ole selviä luotettavia tutkimustuloksia. Yleensä laumassa ärhäkämmin käyttäytyy se yksilö, jolle tilanteeseen liittyy eniten merkitystä. Monesti se myös saa haluamansa. Useimmat kärhämät koirien välillä liittyvät yksittäisiin tilanteisiin kuten leluihin (esim. heitettyihin palloihin), ihmisen huomioon tai ovissa tai muissa kapeissa tiloissa kulkemiseen ja sen selvittelyyn kumpi menee ensin. Varsinkin Hugo on tällaisissa tilanteissa epävarma. Koirat pyrkivät välttämään konflikteja, joten kerran asiat laumassa omaksuttuaan ne yleensä toimivat aina samoissa tilanteissa tietyllä kaavalla.

Leikkiminen on koiralle synnynnäinen ominaisuus. Koirat leikkivät enemmän kuin sudet tai muut koiraeläimet ja sen tiedetäänkin liittyvän voimakkaasti kesyyntymisen aiheuttamaan käyttäytymiseen. Elämänriemu koirien leikeissä on niin tarttuvaa, että olen monasti harmitellut omien kykyjeni vajaavaisuutta.


Rosie ja ipanat
Rosie ja ipanat

Rosien ja Meten leikkimistyyli on täynnä haukkua, murinaa ja örinää. Ne leikkivät mieluiten keskenään  ja komentavat minua sekä muita koiria kovaäänisesti. Sen sijaan Ronja ja Puuma leikkivät keskenään ilman haukkuja: nousevat takajaloilleen ja harjoittelevat painia aina siihen pisteeseen asti, että jompi kumpi pinkaisee villiin juoksuun. Tuolloin koko lauma seuraa sitä.

On tärkeää, että pennut saavat välillä oleskella rauhassa vanhempien tarkalta silmältä, mutta toisaalta myös aikuisten on saatava oma rauhansa pennuilta. Pennuille ja kasvaville koirille leikin merkitys on suuri niiden motoriikan ja sosiaalisten taitojen oppimisen kannalta. Leikki myös lujittaa koirien välisiä suhteita ja mahdollistaa välillä roolien vaihtumisen. Jostakin syystä laumani aikuiset urokset, Ramses ja Bilbo, leikkivät harvoin tyttöjen kanssa. Varsinkin Bilbo intoutuu enää harvoin juoksemaan sille tyypillistä kehää. Siksi onkin ihanaa seurata miten se välillä leikkii varovasti esimerkiksi Mayan kanssa. Selkeästi lauman johtajana Bilbo on pennuille etäinen hahmo, jota tulee kunnioittaa, mutta joka silti on turvallinen lähestyä.

Ronja ja Puuma osaavat myös tanssia :)
Ronja ja Puuma osaavat myös tanssia 🙂

Koirien leikistä käy nopeasti selväksi, ettei se pysy koskaan kauaa samanlaisena. Se koostuu ihmiselle lähes tulkitsemattomista levon ja aktiivisten hetkien ketjusta, joilla koirat säätelevät omaa jaksamistaan. Toisinaan liian riehakkaaksi käyvä leikki saattaa käydä stressaavaksi, varsinkin alakynteen joutuneelle yksilölle. Tuolloin on yleensä minun roolini puuttua tilanteeseen rauhoittamalla tilanne. Tästä syystä meillä ei myöskään leikitä liikaa pallon jahtaamisleikkejä tms. sillä vaikka saan sillä lauman juoksemaan, se kuitenkin on hyvin yksipuolinen leikki koirille. Myös kaikki kiihdyttävät kiskomisleikit ihmisten kanssa on lauman keskellä kielletty.

Jos olen täysin rehellinen, minulle koirien keskinäisen leikin seuraaminen on paljon antoisampaa kuin oma koiran leikityttäminen kahden kesken.

Meillä käy paljon kasvatteja hoidossa ja toisinaan ne ovat eläneet myös ainoina koirina. Tuolloin minusta on äärimäisen kiinnostavaa seurata kuka laumastani luo vieraaseen ensi kontaktin, kuka määrää sille kaapin paikan ja ketä seuraavat tilannetta turvallisen välimatkan päästä (pennut) ennen kuin vieras on ns. katsottu turvalliseksi. Sosiaalisesti lahjakas koira voi saada epävarmankin koiran rentoutuneeksi omalla elehtimisellään ja se on yksi niistä ominaisuuksista, joita itse arvostan koirassa kuin koirassa. Kaikki leikki perustuu luottamukseen. Koirien tulee tuntea ympäristö, jossa ne ovat sekä leikkiin osallistuvat yksilöt.

Leikkivien koirien käyttäytymismallit ja näin ollen myös ilmeet ja eleet ovat hyvin vaihtelevia ja kestääkin kauan, että oppii tunnistamaan niitä. Koirat vaanivat ja metsästävät toisiaan, mutta saattavat myös astua tai esittää muita seksuaaliseen käyttäytymiseenkin liittyviä eleitä. Erilaiset örinät, mörinät ja haukahdukset kuuluvat normaaliin telmimiseen, mutta toisaalta kokeneet koiranomistajat ovat oppineet tunnistamaan haukun eri vivahteet. Niinpä minäkin kuulostelen jopa sisällä ollessani ulkoa kantautuvan haukun muotoa ja tulkitsen siitä leikin jatkuvan normaalina.

Hugo poika - Mamman rakas.
Hugo poika – Mamman rakas.

”Jotta eläintä voisi tutkia, sitä tulee ensin rakastaa”,

koirien käyttäytymistutkimuksen uranuurtaja Konrad Lorenz

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s