Nahkakuulumisia

Jotenkin aika on nyt karannut käsistä enkä ole päivittänyt kotisivuja huikeaan kahteen viikkoon!! 😀 Mitään kummoista ei ole tapahtunut, mutta vähän kuitenkin: ollaan käyty nahkojen kanssa metsässä tarpomassa umpihangessa, agilityssä Aneten opissa ja viime viikon sunnuntaina oli tiimin valmennus Ehytillä.

Täällä kotona karvanlähtökausi on aluillaan: Lyyli, Mette, Bilbo, Ramses– no jaa oikeastaan kaikista koirista lähtee karvaa ja sitä sitten kasaantuu nurkkiin epämääräisiksi röykkiöiksi. Harjatessa karva muuttuu sähköiseksi ja sitten sitä on vaatteissa, ilmassa ja ties missä.

Juoksuja ei ole kuulunut kenellekään, kaikkein vähiten Lyylille, joka pitäisi siitä sitten astuttaa. Oikein tahallaanko se panttaa niitä, että saan jälleen kerran pohtia ja vääntää uroksia mielessäni??!?? Olen pohtinut Lyylin urosvalintaa jo 1,5vuotta. En yksinkertaisesti osaa enkä halua tehdä pentuja jos en a) saa siitä itselleni harrastuskoiraa, mielellään kotiin b) keksi sille jatkokäyttöä c) koko pentue edustaa WAU-factorya eli sitä, että yhdistelmästä nousee iho kananlihalle. Ihan kuin pentueen tekemisessä noin niinkuin kertaluontoisesti ei olisi mitään järkeä, vaan sen pitäisi sopia keskelle ”suurta suunnitelmaa” tai jotakin :/ Sen lisäksi pentueessa pitäisi täyttyä tietyt kriteerit, joista en vain halua luopua. Lyylin tapauksessa uroksen pitäisi olla ulkonäöllisesti sille sopiva, kehissäkin tuloksia saanut. Luonne pitäisi olla tietynlainen, ehdottomasti luonnetestattu, mielellään harrastustuloksia sieltä sun täältä.. Suku pitäisi olla antava myös leveys-suunnassa ja terveys niin ikään kunnossa. Lyylin suvusta tulee muutamia käytettyjä koiria ja niiden välttäminen olisi minulle tärkeää. En halua linjailla yhtään mihinkään, en edes omiin koiriini koska en koe sen antavan yhtään mitään (geenien monipuolisuus yksilössä on minulle tärkeämpää kuin yksittäisten ominaisuuksien jalostaminen). Kennelliiton strategiakin määrittelee tiukat linjaukset kielletyiksi siitä syystä, että sukusiitos nostaa mm. pentukuolemia, synnytys vaikeuksia ja steriilejä uroksia. Meidän omassa JTOssa on mainittu urosten astumisvaikeudet, hedelmättömyys ja narttujen synnnytysvaikeudet epäkohtina, joihin tulisi kiinnittää huomiota. Omasta mielestäni rakennetta, luonnetta ja terveyttä voi yrittää jalostaa ilman tiukkoja linjauksiakin valitsemalla koirat, joista pitää ja jotka täydentää toisiaan. Valitettavasti ratkaisut ovat aina tietyn sortin kompromisseja suuntaan jos toiseen.

No, onneksi Puumalle on sitten muutaman vuoden päästä ehkä helpompi valita ja löytää uroksia. Puuman astutus tapahtuu varmaankin vuoden 2015 paikkeilla 😉 Nahkakasvatus on muutenkin vähän vaihdellen mielessä. Huskypuolella minua ei kiinnosta pennutus tai pitkäaikainen jalostustyö, mutta välillä tuntuu, ettei tämä nahkapuolikaan enää ihan palvele minua. Mitä enemmän opin sen vaikeampaa on tätä hommaa tehdä.. Toisaalta nautin niin älyttömästi harrastamisesta ja tiimiläisten kanssa yhdessä tekemisestä, että tuskin tulen tästä ihan heti luopumaan 😉 Odotan sitä päivää kun saan kaikki omat koirani kisakuntoon ja pääsen niiden kanssa tuloksia hamstraamaan ja myös sitä, että tiimiläisten joukosta nousee yhä useampi aktiivinen harrastava koirakko. Collie on minulle harrastus– ja perhekoira. En voi sille mitään, että iloisen ja energisen harrastuskoiran ominaisuudet oat minulle yhä tärkeämpiä. Melkoinen muutos ajatellen niitä päiviä kun aloittelin kasvatusuraani.. Vielä kun saisi omille nartuillekin ne tulokset kuntoon 😉

Kevättä odotellaan hartaasti. Haaveilemme Juuson ja Maijun kanssa jo Aneten pihatreeneistä. Sen lisäksi kesän kisoja on jo katseltu kalenteriin. Alla olevan videon otin jokunen viikko sitten pihalla kun koirilla oli mielettömän hyvät leikit 🙂 Pidän videosta koska koirat ovat niin aktiivisia ja Lyylikin innostuu Pedon kanssa juoksemaan. Niistä on muodostunut oikea parivaljakko. Puuma ja Ronjakin innostavat Pedon leikkiin ja myös Maya rakastaa pentuja. Wilyan rooli on vähän rauhoitella lapsia tarvittaessa 😉

Peto vietti meillä melkein kaksi kuukautta, mutta nyt viime sunnuntaina muutti jälleen Joannan luokse turkuun. Tällaista viestintää on viime päivinä harrastettu:

”Hei kotiväki siellä kartanolla, olen saapunut nyt tänne Turunlinnaan. Olen sopeutunut hyvin, vaikka kaupunkielämän vietosta on kulunut jo hetkinen. Rouva äiti on sitä mieltä, ettei ole enää soveliasta nukkua hänen kanssaan samassa vuoteessa, vaan minut on laitettu nukkumaan enoni Usko Eskonpojan kanssa. Hän on mukavaa seuraa, mutta pierii kovasti nukkuessaan ja silmiäni kirveltää. Leela Takakireä on edelleen päästään kiristynyt, eikä arvosta seuraani. Kostoksi söin hänen aamupalansa. Voikaa hyvin, terveisin Petteri Petoeläin Laurinpoika.”

”Parahin Petteri. Lähtösi on jälleen ollut kova isku Kiskon kartanon kokoonpanolle. Sinua jäi kaipaamaan Hämeenlinnan Lyyli, jolla ei ole nyt ketään kennen kanssa leikkiä härskejä niskaotteita. Toisaalta Lyylin isä Hugo Neidonryöstäjä on tyytyväinen kun jokailtaisesta lihaämpäristä osuutesi jaetaan hänelle. Myös siskosi Puuma Pimpula Laurintytär ja Ronja Herra Petterssonin tytär kaipaavat sinua. Odotuksemme seikkailuillesi Turun linnassa ovat jälleen suuret. Terveisin isoisoäitisi, kartanon emäntä Mette Mannonen.”

Rosie viettää yhä enemmän aikaa Juusolla, koska Kepo on niin rakastunut Rosieen ja se häneen. Otin videota heistä tuossa makkarin sängyllä sen jälkeen kun Juuso tuli meillä taas käymään. Valitettavasti en saanut lupaa julkaista sitä 😉 Olen niin totaalisesti syrjäytetty Rosien mielessä!! Yhteinen joiku / laulutuokio loppui pusutteluun ja halailuun, niinpä tietysti. hmpf.

Tänään olisi ollut SCY hallituksen ja jalostustoimikunnan kokous, mutta valitettavasti en päässyt sinne koska eilen minulla oli pitkä päivystystyövuoro. Tänään nukuinkin pitkään ja koirat saavat ottaa eilisen ajan takaisin pihamaalla. Iltapäivällä lähdemme seikkailemaan Helsinkiin Pimpulan ja Ipanan kanssa, menemme katsomaan isoisoäitiä ja isoenoa ja siskoa eli Rölliä, Riesua ja Rinkeliä Sirjan luo. Ihanaa!!

Illat ovat olleet vanhassa vetoisessa kodissa kylmiä. Bestis osaa etsiä kaikkein parhaan paikan ;)
Illat ovat olleet vanhassa vetoisessa talossa kylmiä. Kissarouvani Bestis osaa etsiä kaikkein parhaan paikan 😉

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s