Agilityvalmennusviikonloppu

Tämä viikonloppu on pyhitetty agilitylle. Hain Joannan meille torstaina ”asumaan” sillä totesimme seuraavan kolmen viikon sisältävän joka viikonloppu jotakin yhteistä ohjelmaa: tänä viikonloppuna agility, ensi lauantaina SCY vuosipäivä, sunnuntaina Lifedream tiimin tokopäivä, 27.4 minun SKL tulevaisuus toimikunnan kokopäivän pituinen kokous ja seuraavana päivänä Lahden näytelmä, johon suuntaamme Shantin, Puuman ja Pedon kanssa. Myös Muro ja Yalo osallistuvat.

Lauantaina lähdimme Saloon treenaamaan I ryhmäläisten kanssa. Paikalla oli Joannan koirat Shanti, Leela ja Peto ja Maiju Usvan kanssa. Itselläni oli mukana Hugo, Puuma, Ronja, Rosie ja Mette. Vierailevana tähtösenä paikalla oli Marianna husky Reinon kanssa. Myös Juuso tuli katselemaan. Tein porukalle helpon 15 esteeen radan, jossa oli paljon hyppyjä, putkia, pussi ja A.

Omien koirien kanssa menin lähinnä hugon kanssa. Sen kanssa ei ollakaan vähään aikaan mitään tehtykään. Paikalla oli aluksi myös muita ihmisiä koiriensa kanssa toisella kentällä ja koirat haukkuivat melkoisesti. Yllätyin suuresti kun Hugon tullessa halliin yksi koirista karkasi radalta haukkumaan aidan viereen, mutta Hugo ei rähissyt sille tai mitään. Nuori taparikolliseni alkaa siis asettumaan nyt kypsässä neljän vuoden iässä.. Muutenkin Hugon meno oli tosi kivaa – pidin pätkät lyhyinä ja palkkasin sitä runsaasti. Se ei lähtenyt ollenkaan sillä tavoin haahuilemaan halliiin kuin ennen.

Puuman kanssa päätin harjoitella A.ta ja puomia, koska ”pennut” ovat jo yli vuoden ikäisiä. Ei paljon, mutta sen verran, että se tietää mistä on kyse. Aluksi vähän jännitti, mutta sitten kun Puuma nopeasti keksi homman juonen, sitä ei Alta saanutkaan pois 😀 Myös Puomin se teki muutaman kerran ja sellaisella itsevarmuudella heti ensimmäisen kerran jälkeen, että olin ihan mielettömän onnellinen ja ylpeä! Kontakteja pitää erikseen opetella, muta nämä esteet menivät kyllä ihan kuin vettä vain. Samoin pussin se teki pienellä avustuksella ensin ja sitten itse. Olen niin innoissani tästä pienestä otuksesta, ETTÄ 😀

Ronja ja Puuma molemmat harjoittelivat myös täyden sarjan verkkokeppejä. Ronjakin haki hyvin menokulmaa, eikä sillä ollut mitään ongelmaa mennä mustaan putkeen tai hypätä 40cm parin esteen sarjaa. Juuso auttoi minua irtoamiseen namikupin kanssa molempien kohdalla. Hienoa! Tytöistä tulee vielä kivoja 🙂

Rosien kanssa en hinkannut sen enempää, yritin sen kanssa tehdä täyttä rataa, mutta takaleikkaukset ovat sillä hirmu vaikeita. Myös Mette pääsi radalle. Sen leikkaus oli tammikuussa, ja se on piristynyt silmin nähden. Pieni mummeli oli onnellinen kun se pääsi tekemään pientä putken, pussin ja yhden hypyn radan pätkää pari kierrosta.

Illalla Marianna tuli meille yöksi Reinon kanssa: ostimme talon täyteen shipsejä, tortilla-aineksia ja limua ja ostin Hobitti elokuvan. OOOOOOOOOOI. Miten ihanaa olikaan katsoa sitä Joannan ja Mariannan kanssa, syödä ja höpöttää. Taidan olla rakastunut Peter Jacksoniin. Luojan kiitos maailmassa on ihmisiä, jotka osaavat viedä meidät pois täältä. Aina välillä.

Sunnnuntaina lähdimme Aneten hoiviin EHYTille. Mukana olivat Juuso Ramseksen ja Meten kanssa, minä Rosien ja Lyylin kanssa, Joannan koirat Shanti ja Leela, sekä Maiju Rokin ja Anu Uunon kanssa. Erittäin mutkikkaalla radalla oli hyppyjä, putkia (pakovalssi ja pimeäkulma!) A. Yhteensä 17 estettä. Huhuh kun siinä hiki virtasi kaikilla! Marianna osallistui kuunteluoppilaana 😉

Rosien ongelmaksi koitui putken pakovalssi, sain hinkata sitä aika kauan ennen kuin se tajusi, mihin pitää juosta. Muuten se meni aika kivasti, vaikka joudumme harjoittelemaan ensimmäisen esteen hyppäämistä, ei alitusta 😉 Lyyli meni ensimmäisellä kerralla paremmin,  piti koko ajan kontaktin ja minä palkkasin tiuhaan. Anettekin sanoi, että se on kehittynyt paljon. Olin tosi ylpeä!!Lyyli myös tekee tiukkoja kurveja paremmin kuin yksikään vanhemmista koiristani, johtuneeko siitä, että sitä on pennusta asti tutustutettu agsan syvimpään olemukseen, kun taas muut ovat olleet aluksi toko koiria..

Juuso meni ensin Ramseksen, sitten Meten kanssa. Ramu oli vähän pallohukassa kun Juuso ei aina muista kehua sitä tai palkata vaikka koira tekisi oikein ohjaajan möhlistä huolimatta. Ramseksen motivaatio lähtee kyllä tekemisestä ja se jaksaa vaikka kuinka kauan toistoja, mutta ei se ilman palkkaa suorita pidemmän päälle, vaan lannistuu. Meten kanssa meni jo paremmin, Mömmis oli niin tohkeissaan kun pääsi pitkästä aikaa liitämään, ettei siinä kummoisempaa motivaattoria tarvittu. Laskimme sille rimoja ja otimme muutenkin rauhallisesti, mutta VOI miten ihana oli nähdä mummeli in action! Aloin kuitenkin haaveilla vielä kisoista sen kanssa, sen verran hyvältä se näytti ja onnellinen se oli.

Nyt on ehkä pari tuntia talo täynnä raatoja, täytyy varmaan kömpiä Bilbo ukin viereen sänkyyn päikkäreille.

 

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s