Agilitytreenejä ja hiljaiseloa

Tämän päivän agilitytreeneistä olisi taas pari videota näytille. Mukana olivat Ramses, Lyyli, Puuma ja Miina sekä Maijun pieni Nallipoika. Ramses työskenteli kivasti Maijun kanssa. Ohjaustyylimme on erilainen, mutta Ramses luovii mallikkaasti eikä sitä tunnu haittaavaan mikään. Toiveeni on, että Maiju lähtee sen kanssa virallisiin kisoihin kiitämään tämän kauden aikana. Lyyli puolestaan oli ensimmäistä kertaa mukana ja teki ihan kivasti töitä, vaikka se saisikin olla edelleen sähäkämpi. Olin todella tyytyväinen sen paikallaoloon alussa, en muista että se olisi noin hienosti pysynytkään paikallaan!

Nallin ja Miina harjoittelivat ihan hyppyjä putken avulla. Molempien kanssa otettiin pitkää kolmen esteen suoraa, mitä pääsivät sitten pomppimaan. Varsinkin Nalli on melkoinen otus, iso ja vähän kömpelö, mutta hirmuisen innostunut kaveri! 😀

Miina puolestaan tuntui viime kertaista vaisummalta, mutta siihen vaikutti varmaankin sen inho autoilua kohtaan. Se menee kyllä ohi, mutta nyt talvella emme ole autolla juuri matkustelleet ja Minski haluais vain tehdä agsaa ILMAN autoilua siinä välissä. Hallissa se kuitenkin työskentelee kivasti, palautuu nopeasti ja kuuntelee mallikkaasti. Pitänee leikityttää ja touhuta sen kanssa omalla pihallakin enemmän mm. verkkokeppejä ja kontaktipintoja. Uskon, että siitäkin tulee varsin näppärä jahka ikää tulee lisää.

https://www.youtube.com/watch?v=FFURqRDzXSQ

Viimeisenä on video Puumasta, jonka kanssa tahkosin tekniikkaharjoituksia. Puuma on kasvanut varsin kivaksi tytöksi, jossa riittää vauhtia ja nopeita käännöksiä. Tästä koirasta saan vielä oikein oivallisen agsakoiran jos osaisin vain ohjata ja kouluttaa paremmin. Pitänee mennä Aneten oppiin taas. Puuma on opetettu kupin avulla ja siitä sen on hirmuisen vaikea luopua, kuten treeneissäkin näkyy. Ideana on palkata se kupista vasta kun se tekee ohjaukseni mukaisesti oikein. Aloitimme aikanaan vain yhdestä esteestä (kuten Nallilla tuossa yllä) ja pikku hiljaa etenemme monimutkaisempiin kokonaisuuksiin.

https://www.youtube.com/watch?v=sHEaPLn8CoI

On ihanaa kun on kuiva halli, jossa treenata myös näin talvella. Oma mieleni on tässä myllerysten jälkeen pääsemässä taas vauhtiin ja agsakautta odotan jo innolla.

Shantin kuulumisista sen verran, että sen tiineys vaikuttaa ihan mahdolliselle – sillä on samanlaisia närästysoireita, kuten viime kerrallakin tässä vaiheessa tiineyttä 😉 Alan itsekin tässä pikku hiljaa ajatella, että pienten pentujen tuhinaa olisi mukavaa taas vaihteeksi kuunnella ja odotan jo melkoisesti, että vaaveja olisi ja niitä pääsisi palluttamaan. Pentueen hoidossa on suuri työ, mutta toisaalta nämä olisivat kyllä juuri sopivasti kevään ja kesän kynnyksellä, joten ulkoilua harrastettaisiin paljonkin. Sen näkee sitten 😉

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s