Kevätkuulumisia

Pääsiäinen on mennyt nopeaan pihahommissa ja pentujen kanssa. Erittäin tyytyväinen itseeni olen sikäli, että olen saanut aikaiseksi parissa viikossa paljon kesken pitkään olleita juttuja. Nyt pääsiäislomalla olen viettänyt joka päivä monta tuntia harventaen takapihan puustoa, siivoten ja järjestellen. Pyykkiäkin on tullut pestyä monta koneellista. Mikään ei voita sitä tunnetta kun kaiken keskellä pysähdyn, katselen pihamaata ja ymmärrän ruohon puskevan jälleen mutakerroksen alta, vuohet nukkuvat tarhassaan auringossa lekotellen pitkin pituuttaan, kissat metsästelevät päästäisiä vuorenkilpien joukossa ja koirat makoilevat jaloissani nauttien lämpimästä kevätpäivästä. Talven aikana kerääntynyt ahdistus liukenee pois ja jotenkin kaikki alkaa alusta. Monellakin tapaa. Koti on todellakin minulle maailman paras paikka!!

Lauantaina käväisin Raision Ikeassa hamstraamassa koristetyynyjä ja huopia olohuoneeseen.  Sisustusvimma on meikäläisellä aina ohikiitävä ilmiö, mutta nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että koti alkaa olla viihtyisä myös sisältä: vierashuoneessa on pitkään haaveilemani vierassänky ja olohuoneessakin on kapea vierassänky, joka toimittaa normaalisti sohvanvirkaa. Mitä enemmän minulla on mahdollisuuksia majoittaa meillä viipyviä ystäviäni, sen parempi! Jostakin syystä tänä keväänä halusin kyllästää itseni väreillä ja Ikeasta mukaan lähti kirkkaan vihreitä, keltaisia ja punaisia tavaroita.  Hauskaa sisustamisessa on se, ettei se koskaan lopu. Makuuhuoneen ja vierashuoneen suhteen riittää ainakin vielä tehtävää: seinien maalaamista ja hyllyjen hankintaa. Lisäksi haaveilen katon ja massiivisen varaavan takan maalaamisesta. Täällä seitsemän vuotta asuneena en jaksa kuitenkaan ottaa asioista suurta stressiä. Pikku hiljaa toteutetut projektit ja hankinnat ovat sitä upeampi elämys sitten kun jokin niistä vihdoin tulee valmiiksi ja toisaalta osa toteutusta onkin juuri se suunnittelu ja haaveilu 😉

Täällä talossa ja sen pihapiirissä on lukematon määrä projekteja, joiden suunnittelua ja toteutusta malttamattomana odotan. Osaksi niiden esteenä on raha, osaksi aika ja toisinaan myös oma taito. Etupihaa kiertävä puuaita on vielä osin maalamatta, sen olen päättänyt tänä kesänä hoitaa valmiiksi. Tien varteenkin tulisi istuttaa pensasaita näkösuojaksi. Suurin unelmani olisi nykyisen kuistin purkaminen ja uuden rakentaminen – sellaisen, joka kiertäisi koko talon ja mahdollistaisi ulospääsyn pesuhuoneesta. Kyllä kelpaisi silloin kesäiltoina saunoa ja sitten siirtyä vilvoittelemaan suurelle kuistille!!

Pihapiirissä aitojen määrä ja niiden paikka on jonkin verran vuosien saatossa monista syistä vaihdellut, mutta nyt koko piha on tarhoja lukuunottamatta avointa tilaa. Aita on vahvistettu jo syksyllä myös alaosasta niin, ettei koirien pitäisi pystyä kaivamaan tai nostamaan aitaa tieltään, ja se on myös sen verran korkea, ettei ylikään pääse hyppäämään. Onneksi koirien karkureissut ovat meillä harvinaisia, mutta yksikin kerta on liikaa.  Vaikka rinnetontti aiheuttaa melkoista tuskaa ruohonleikkuun aikaan, on se kuitenkin koirien lihaksistoa ajatellen ideaali: ilo on katsella juoksevia koiria, jotka kiitävät törmää ylös ja sitten alas, kiertävät kuusimetsää ja ampaisevat sitten villiin hippaleikkiin. Varsinkin Puuma,Ronja ja Miina jaksavat mesota tällä tavoin tuntikausia.

Ruohonleikkuussa auttelevat vuohet Äijä ja Akka viettävät nyt aikansa ulkotarhassa 24/7. Vain ukkosella tai rajun sateen aikaan haen ne sisään. Ne pääsevät myös päivittäin ulkoilemaan koko pihalle ja pitävät siten huolta takapihan ruohonleikkuusta. Viime vuonna nuo kaksi vuohta onnistuivat pitämään nurtsin niin lyhyenä, ettei minun tarvinnut työntää leikkuria juuri lainkaan!!  Vaikka vuohista on melkoisesti vaivaa ja huolta, varsinkin talvisin heinän haun muodossa, ovat ne silti minulle erittäin rakkaita lemmikkejä. Välillä hämmästelen edelleen, että omistan ne – nuorena tyttönä talosta haaveillessani vuohet eivät tulleet edes mieleeni!! Vuohi on kuitenkin hauska eläin; älykäs ja erittäin seurallinen. Molemmat ovat minuun syvästi kiintyneitä ja oppineet päivittäiset rutiinit hyvin.

Mitä tulee agilityyn, Salon alueellinen agilityvalmennus loppui, mutta jatkan treenaamista Aneten valmennuksessa kesän ajan. Ramseksen tassuhaava on parantunut kokonaan ja vihdoinkin voin alkaa treenailla sitä taas tosissani kisoja ajatellen. Pennut hiukan häiristsevät harjoituksia, mutta eiköhän tästä taas pian päästä tositoimiin. Tänään päätin hankkia keppejen lisäksi pari hyppyestettä kotiin, että voin harjoitella yksinkertaisia juttuja myös kotona. Onneksi minulla on myös treenimahdollisuus Salon Tassujen kentällä. Huomaan, että minulla on yhä suurempi nälkä agilitya tavoitteellisesti harrastavien sankkaan joukkoon ja mieltä lämmittää, että kotoa löytyy siihen soveltuvat kivat koirat. Lisäksi mahtava valmentajamme Anette on tietysti loistava plussa 😉

Päätin myös, että meille ylihuomenna jälleen muuttava Kristiina saa aloittaa Miinan treenaamisen tokoon osana eläintenhoitajan opintojaan. Viime syksynä Krisse vietti meillä peräti 2 kuukautta suorittaen käytännöntunteja eläintenhoitajan ammattiaan varten. Hän opiskelee parasta aikaa Kannuksen maaseutuoppilaitoksessa. Tällä kertaa harjoittelu ei kuitenkaan ole aivan noin pitkä, muutama viikko riittää 🙂 Miinan kanssa olen aloittanut perusasennon treenaamisen ja seuraamisen alkeet, mutta Kristiina saa keskittyä Miinaan täällä olon aikana ja toivon mukaan pääsen itse silloin kuin siivellä 😉 Toko ei ole minun juttuni. Rosien kanssa on kuitenkin tarkoitus saada vielä ne uupuvat kaksi ykköstulosta TK1 saamiseen, eikä sen pitäisikään olla mikään mahdoton temppu – jahka saisin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittaisin sen kisoihin.

Kristiinan lisäksi O-pentujen emän Shantin omistaja Joanna viettää meillä paljon aikaansa tänä keväänä, joten eipä täällä tilalla pääse yksinäiseksi!! Saa nähdä miten minun käy kesällä, kun pennut viimein lentävät omiin koteihinsa 😉 Vaikka olen asunut yksin vuosikausia, nautin suunnattomasti siitä kun minulla on ympärilläni ihmisiä, joiden kanssa rupatella. Viime talven aikana taisin vihdoin ymmärtää, että sosiaalinen luonteeni kärsii tästä erakkoelämästä: yksinäisyys saattaa pureutua luihin ja ytimiin pitkän talven aikana. Olenkin niin iloinen, että minulla on runsas ystäväjoukko, jotka ovat valmiita aina silloin tällöin sulostuttamaan elämääni vierailemalla täällä koirineen. Odotan jo innolla kesän grillijuhlia ja elokuun rapujuhliamme!!