Tilaan Olivia-lehteä. Se oli puhdas vahinko, sillä potilaatikkooni on yleensä kolahdellut vain Koiramme, Palveluskoirat ja Colliesanomat. Naistenlehdet eivät ole prioriteettilistallani rahan arvoinen juttu. Joka kerta kun lehden lasku tulee muistan, että minun pitäisi peruuttaa tilaus ja joka kerta kun lehti saapuu – innostun. Ja ihan aikuisten oikeasti.
Lehdessä on tutut osionsa kulttuurille, ihmisille ja ilmiöille, tyylille sekä kauneudelle. Minua ne eivät juuri kiinnosta. Inspiraatiota herättävät jutut löydän lehden lopusta, suhteet osiosta. Pohdin alla olevan tekstin kirjoittamista pitkään, mutta oli aivan pakkoa saada ajatuksensa muistiin ja lainaukset lehdistä selkeäksi päiväkirjamerkinnäksi. Ehkäpä se antaa lukijallekin jotakin.
Kaikki alkoi helmikuun lehdestä. ”Seurusteluni viimeinen vuosi oli täynnä epävarmuutta ja turhautuneisuutta ja sai kyseenalaistamaan koko parisuhteen konseptin. Vielä puoli vuotta eron jälkeen hyvien ystävien ympäröimänä olin turta kaikelle vaaleanpunaiselle. Tajusin, että minä ja muut sinkkutytöt saatamme jäädä vaille näitä ikimuistoisia tarinoita ja ylentäviä hetkiä, jos meidän elämäämme ei ehkä kuulukaan sormuksen arvoista parisuhdetta.” – Muistitko juhlia sinkkuystäviäsi? 2/2015
Minulla on paljon ihania sinkkunaisia ystävinä ja tuttavina. Rohkeita, kauniita, intohimoisia naisia, jotka syystä tai toisesta eivät ole löytäneet rinnalleen ketään. Yksineläminen on toisille valinta, toisille ei. Suurin osa nauttii yksinolosta, omista säännöistä ja rajoista ja elämän mahdollisuuksista. Kuitenkin, aina joskus, istumme alas pohtimaan yksinoloa ja yksinäisyyttä. Asioita, jotka valtavirrassa kismittävät. Länsimainen yhteiskunta on rakentunut ydinperheen ympärille. On lähes mahdotonta olla törmäämättä tähän liittyviin kaikenlaisiin kaavamaisiin rituaaleihin, joita meistä jokainen toistaa- lähes vaistomaisesti. Esimerkki: ”Häitä kyllä juhlitaan, mutta kukaan ei järjestä juhlia sen kunniaksi, ettet nainutkaan sitä väärää miestä.” – Muistitko juhlia sinkkuystäviäsi? 2/2015
”Juhlakulttuurista väitellyt filosofian tohtori Johanna Catani sanoo, että länsimainen yhteiskunta on vuosisatojen ajan rakentunut ydinperheen ympärille. Siksi myös juhlittavat asiat liittyvät varsinkin naisten kohdalla parisuhteeseen ja perheeseen. Sen sijaan, että olisi totuttu juhlimaan saavutuksia, siirtymät elämäntilanteesta toiseen ovat itsessään juhlan arvoisia” – Muistitko juhlia sinkkuystäviäsi? 2/2015 Tämä on meille sinkkunaisille tuttuakin tutumpaa: juhlia tulee ja menee ja usein huomaamme olevamme ainoa yksineläjä bileissä – vuodesta toiseen. Varsinkin nuorempana oman elämän saavutukset tuli vähätelleeksi sukulaisten edessä, koska en ollut tavannut miestä, en mennyt kihloihin, naimisiin, saanut lasta, viettänyt lapsen syntymäpäiviä tai häiden vuosipäivää. Minä vain olin. Ihan itsekseen.
Toukokuussa juhlistimme ystävieni kanssa Vessanpönttö Penan tupareita Siltapeltotilalla. Ensimmäinen napista huuhdeltava vessa viiteen vuoteen sai minut totaalisesti sekoamaan. Melkoinen saavutus! Ja upeat bileet!! 😀 Nautimme Penan kanssa varmasti vielä vuosia ilmanraikastajista, joita se sai tuparilahjaksi. Onneksi ystäväni ovat sekopäitä ❤
”Väestötutkimuslaitoksen mukaan 25-44-vuotiaiden ikäluokasta runsas viidennes elää yksin ja luku todennäköisesti kasvaa.””Koko Suomessa yksin asuu 1,1 miljoonaa ihmistä.” – Muistitko juhlia sinkkuystäviäsi? 2/2015 Eräs vanhempi sukulaisnaiseni (+60v) totesi omaa elämäänsä peilaten minulle, että on hassua kuulla minun sukupolveni kokevan samoja tuntemuksia kuin hänkin koki aikanaan. Jo tuolloin ympäristön vaatimukset ”eikös sunkin kannattaisi jo asettua aloillesi” ja odotukset ”joko sulla on poikaystävä?” saattoivat tehdä naisen hulluksi. Kiitän onneani, että elän aikana, jolloin yksineläminen on myös kannanotto. Vai olemmeko yhteiskuntana vain muuttumassa entistä itsekeskeisemmiksi?
”Väestöliiton parisuhdekeskuksen psykologi Elina Nurminen kertoo monien sinkkujen kokevan, että he ovat jotenkin ratkaisevasti erilaisia ja epäonnistuneita seurusteleviin ystäviinsä verrattuna. Nurminen sanoo, ettei kyse ole erilaisuudesta vaan eri elämäntilanteesta.” ”Liki jokainen toivoo kohdalleen parisuhdetta. Väestöliiton perhebarometrin (2009) mukaan yli kaksi kolmasosaa miehistä ja naisista pitää ihanteellisena elämäntilanteena uskollista avio- tai avoliittoa.” ”Jos näköpiirissä ei ole kumppania ja sitä kautta perhe-elämää, sinkut saattavat alkaa suorittaa elämäänsä ja hankkia itselleen kuviteltua yhteiskuntakelpoisuutta tutkinnoilla, ylennyksillä tai maratoneilla. Monilla sinkuilla on harha siitä, että heidän pitää saavuttaa suuria muilla elämän osa-alueilla, olla kiireisiä ja menestyviä, jotta he kelpaisivat muille.” – Muistitko juhlia sinkkuystäviäsi? 2/2015
Miten usein olenkaan huolimattomasti tokaissut jonkun kehaistua minua ja elämääni, että no ei mulla muutakaan ole. Mitä muuta?? Koko lause itsessään jo kertoo, että tekisin mielummin jotakin muuta, mutta tämä nyt vain on tämmöistä. Vähättelen itseäni, elämääni ja sen sisältöä. Tosiasiassa olen kuitenkin aina tehnyt asioita koska haluan niitä. Koska koen niitä kohtaan palavaa intohimoa. Päätän, etten enää koskaan lausu ääneen kyseistä lausetta. Kun aloin 20-vuotiaana unelmoida talosta, kuulin usein kommentteja, joissa minun piti etsiä itselleni rikas mies voidakseni saavuttaa unelmani. Moiset sutjautukset saivat ja saavat edelleen näkemään punaista. Mies ei ole mikään taloudellinen liiketoimintasuunnitelma! Jos olet kiinnostunut purjehduksesta, mutta sinulla ei ole varaa omaan veneeseen, lähde alkeiskurssille ja EHKÄ joku veneellinen putkahtaa vastaan. Älä jätä unelmasi toteutumista jonkun toisen harteille. Samainen sukulaisnaiseni neuvoi meitä nuorempia viisaasti: ”pahinta on jäädä odottamaan jotakin, mitä ei välttämättä koskaan tule ja laittaa unelmat hyllylle.”
Artikkelin innoittamana ahmin lehtiä uusilla silmillä. ”Olen huomannut, että keskusteluissa naiselle on vain kahdenlaisia rooleja. Joko olen nuhteeton ja kelvollinen, tyttäystäväainesta tai sitten lutkaksi luokiteltava, epäluotettava nymfomaani” – Luulitko, että munahaukka on onneton? 5/2015 Mitä itsenäisempi nainen on, sitä kovemmaksi tyypiksi miehet sinut mieltävät. Kertoessani rehellisesti, etten oikein usko romanttiseen rakkauteen, vaan pikemminkin yhteisiin arvoihin, maailmankatsomukseen ja visioon, minutkin on leimattu katkeraksi ja jopa ahdasmieliseksi. Mielummin hyvässä parisuhteessa kuin yksin, mutta mielummin yksin kuin huonossa suhteessa. Ongelma usein on, miten määritellä hyvä parisuhde.
”Jos ei ole jääänmurtajia, ei synny väyliä” – Kaari Utrio artikkelissa Inspiroivat naiset 2015: 20 naista, jotka seuraavat sydäntään, toimivat pelosta huolimatta, murtavat ennakkoluuloja ja tekevät maailmasta paremman. He inspiroivat meitä. Olen herännyt oivaltamaan, että parisuhteeseen luomamme odotukset ja toiveet ovat pitkälti heijastuksia omasta suhteestamme itseemme ja kulttuurimme muovaamiin mielikuviin. Hyvä parisuhde on juuri sellainen kuin kaksi siinä olevaa ihmistä päättää siitä tehdä. Se voi olla avoliitto, lapseton liitto, liitto, jossa asutaan eri osoitteissa tai nähdään vain kerran kuussa. Tai se voi olla jotakin paljon perinteisempää. Niin kauan kun osapuolet ovat molemmat tyytyväisiä, kukaan ei voi sanoa suhdetta huonoksi!
Viimeisimmän eroni jälkeen minua vaivasti pitkään tunne, että en koskaan saa kokea tasapainoista parisuhdetta, jossa esimerkiksi lasten saaminen olisi mahdollista. Tunne oli pakahduttavan ahdistava. ”Nyt istun nojatuolissani ja tarkastelen suruani, joka tuntuu yhtäkkiä absurdilta. Tässä istun minä, aikuinen, kaunis nainen. Avarassa kodissani, suurien seikkailujen välissä, lämmin koira jaloissani, juuri niin vapaana kuin minun pitikin olla. Lyyhistyneenä epätoivosta, koska taaskaan yhdestä tuntemattomasta ei ollut korjaamaan minua. En taida itkeä miestä. Itken, koska en ole tarpeeksi hyvä. Miksi? Äidiksi ja vaimoksi?” – Saiko lapsihaave sinutkin sekoamaan, 7-8/2015. Minä en hullaannu helposti ja analyyttiset aivoni tietävät kyllä, että pelkkä tunne ei riitä kantamaan suhdetta vuosia. Siihen tarvitaan työtä ja asennetta. Aktiivisesti, joka päivä. Minun on mahdotonta pitää parisuhdetta itsestäänselvyytenä siltä pohjalta, mitä elämä on minulle tähän mennessä antanut. On ihan mahdollista, ettei sitä minulle edes suoda.
Kunnes sitten eräänä päivänä muistin, etten ole koskaan sitä halunnutkaan. Jos pelkkä parisuhde olisi tärkeä, eläisin sellaisessa. Lapset ja avioliitto eivät ole asioita, joita ensisijaisesti parisuhteelta edes etsin. ”Miten ihmeessä minä, suuri vapaudenrakastaja, olen kysymättä ryöminyt tähän pieneen laatikkoon, joka minun ikäisilleni naisille annetaan? Miten ihmeessä minä määritän itseni perheen tai sen puutteen kautta? Ja tunnen olevani arvoton, koska en sovi muottiin, en ole vaimomatskua?” – Saiko lapsihaave sinutkin sekoamaan, 7-8/2015. Viime syksyn suurimpia oivalluksiani oli, että havahduin pohtimaan mitä mahdolliselta parisuhteelta todellisuudessa haluan. Avioliitto ja omakotitalo, farmari ja pari lasta ei ole minun juttuni. Ei ole koskaan ollutkaan, siispä mitäpä asiaa suremaan?
”Kaiken hälyn keskellä, kuin ihmeen kaltaisesti, tunnistan itseni, muistan yhtäkkiä kuka olen. Ja ymmärrän, että olen ehkä paniikinomaisesti halunnut jotain, mitä en haluakaan. Tai että ihan kaiken haluaminen on vielä aivan mahdollista. Ihan kaiken. Vaikkapa kumppanin, joka ei välitä, jos katoan silloin tällöin pariksi kuukaudeksi ja saatan synnyttää tyttäremme Kambodzalaiseen maakuoppaan.” – Saiko lapsihaave sinutkin sekoamaan, 7-8/2015.
Olen jäävi puhumaan parisuhteesta yhtään mitään, niin vähän kokemusta kun sellaisesta on. Se ei kuitenkaan estä minua haaveilemasta. ”Tatuointi on minulle toivon symboli niinä hetkinä, kun en jaksa ajatella positiivisesti. Päivämäärän yläpuolella luokee Memento Vivere. Se on latinaa ja tarkoittaa muista elää. Niin aion tehdä.” – Aion muistaa elää 11/2014.
Isäni summasi kerran elämästään äitini kanssa, siis heidän yhteisistä kouluvuosistaan, parisuhteestaan, minusta, äidin sairaudesta ja kuolemasta: ”on suuri rikkaus kokea jotakin sellaista.” Niin suuren rakkauden, kiitollisuuden ja nöyryyden äärellä elämä mullistuu. Sen äärellä ei löydy sanoja. Sen tietää kun sen tuntee.
”En koskaan ajattele, että mitä jos minulle ei olisi käynyt näin. Ei tilanne muutu miettimällä. On paras elää ja nauttia eikä tuhlata aikaa miettimiseen. Koskaan ei voi tietää, mitä huomenna tapahtuu, eikä tulevaisuutta kannata siksi vatvoa. Elämää voi muovata, miten haluaa.” – Elämää voi muovata miten haluaa 1/2015
Amore fati – rakasta kohtaloasi.
Lifedream Colliet 