Kevätkuulumisia

Aina noin kerran puolessa vuodessa on tullut tavaksi päivittää tätä blogiakin. Tällä kertaa runsaasti kuulumisia ja kuvia kaikista eläimistä sekä jotakin yleistä höpinää elämästäni täällä Siltapeltotilalla. Tänä vuonna tulee 9 vuotta siitä kun ostin talon ja aika on kyllä mennyt hurjan nopeasti! Kaikenlaista olen kerennyt tässä ajassa tekemään ja kokeilemaan: talo on nähnyt aika monta koiran pentua, kissapentueitakin, huskeja ja vuohia.. Elämäni rikkaus on erilaisuuden rakastaminen (tietyissä rajoissa toki) ja erilaisten eläinten hoitaminen sekä käyttäytymisen seuraaminen luovat juurikin sitä. Joskus lenkillä pohdin, että elämäni taitaa olla aika monen tytön (ja ehkä pojankin?) unelma. En osaa kuvitella itselleni toisenlaista, onnellisempaa elämää. Ja se – se on aika huikea juttu!

Valokuvaus & muut harrastukset

Valokuvauskurssi Muurlassa loppui maaliskuussa. Vuoden kestänyt kurssi oli minulle ennen kaikkea motivoiva. En ollut tajunnutkaan miten tärkeä harrastus valokuvaus on minulle aina ollut, vaikka kovin vakavasti en ole siihen suhtautunut. Jotenkin kurssilla tuli tunne, että valokuvaus on osa identiteettiäni. Eri muodoissa. Projekteja on loputon määrä ja oppimista löytyy lisää aina. Luontokuvausta, studiokuvausta, tapahtuma- ja toimintakuvausta.. Valokuvauksen parissa ei luulisi pääsevän kyllästymään. Ihan täällä kotona valokuvauksen aiheita löytyy jatkuvasti lisää lemmikkien muodossa. Olen kuitenkin myös alkanut tekemään pientä keikkaa muualle. Mainoskuvausta teen Maastotalli Preryalle ja kohdekuvausta olin suorittamassa KT-Interiorin puolesta alkuvuodesta. Siispä aina kun huomaan pyöritteleväni peukaloitani.. Mitä tapahtuu aika harvoin, voin kehitellä jonkun tavan käyttää valokuvaamiseen muutaman tunnin aikaani.

Valokuvauksen lisäksi kiipeily on tullut jäädäkseen elämään. Vasta alkuvuonna aloitettu harrastus on vienyt kyllä mennessään niin minut kuin pari ystäväänikin! 🙂 Olen tyytyväinen, että etenen jo keskivaativilla ja harrastelijoille tarkoitetulla seinillä, vaikka itsevarmistavilla vielä mennäänkin. Kiipeily on niin henkisesti kuin fyysisestikin vaativa laji, joten seuraavana päivänä kyllä tuntuu luissa ja ytimissä. Myös ilman köysiä suoritettava kiipeily eli boulderointi kiinnostaa minua. Siinä lajin vaativuus on fyysisesti huipussaan. Tarkoitus oli suorittaa alkeiskurssi Salmisaaressa jo keväällä, mutta taloudelliset seikat ovat estäneet meitä. No, kesän aikana sekin on tulossa!

Hevostelen lähes kerran viikossa Lohjalla Maastotalli Preryan tiloissa. Hassua, mutta vielä vuosi sitten maastoratsastus oli vain haave, jonka halusin kesällä toteuttaa. Nyt avustan tallin pitäjää hevosten hoidossa, karsinoiden siivouksessa, ratsastajien muonittamisessa ja satuloimisessa jne. Taliin pitäjä sanookin, että olen vapaaehtoinen orja 😀 Mutta totuus on, että tallilla sieluni lepää. Nautin niin hevosten tuoksusta ja fyysisestä työstä, että itse ratsastus on vain sivuseikka. Hevosen selkään kapuan vain parin kuukauden välein. Itsenäinen työ, eläinten kanssa puuhaamisen vastuukysymykset jne ovat kaikki minulle tuttuja. Siksi onkin myös ihan aito ilo auttaa kanssaihmisiä pyörittämään omaa unelmaansa. Tällä tavoin saan itsekin olla mukana elämysmatkailussa ja ilon tuottamisessa ihmisille.

Pitkänmatkankävely on hieman kärsinyt kiipeilyn ja tallilla rehkimisen tieltä, mutta kyllä me Wilyan kanssa edelleen teemme viikottain pitkiä lenkkejä. Talven myötä kunto on hieman laskenut molemmilla ja onhan Wilya jo 11 vuotias! Toisaalta huskyna se voi painaa menemään vielä viitisen vuottakin! Tiedän paljon huskeja, jotka juoksevat reen kärjessä vielä 13-14 vuotiainakin! Varsinaiset pitkät tavoitteet olen joutunut kuitenkin jättämään: viikottain teemme 13km lenkin ja noin kerran kuukaudessa rykäisemme kakskakkosen. Siihen se sitten melkein jääkin.

Ruokatottumukset & paino

Tuntuu tyhmältä kirjoittaa tuollainen otsikko. Olen ollut jo kolme vuotta pescovegetaristi, eli syön kasvisruokaa, kananmunaa, kalaa, äyriäisiä sekä jonkin verran maitotuotteita. Myös riistaa syön joskus. Lähinnä haluan välttää tehotuotantoa, vaikka uskonkin ihmisten olevan sekasyöjiä. Välttelen myös maitoa, perunaa, riisiä, makaroonia ja valkoisia jauhoja, mutta kyllähän niitä herkkuja silloin tällöin tulee syötyä. 😉 Painon hallinta onkin tärkeää näin suuren painon pudotuksen jälkeen (30kg) sillä yhtään kiloa en haluaisi takaisin. Käyn vaa’alla noin kerran viikossa, en murehtiakseni, vaan ihan realismista. Jos vaaka näyttää muutaman kilon lisää, täytyy lisätä liikuntaa ja katsoa taas mitä suuhunsa laittaa. Suurimmaki osaksi olen kuitenkin tyytyväinen painooni ja koska teen vapaa-ajallani aika raskasta työtä, on ruokatottumuksia senkin suhteen pidettävä silmällä.

Onnea & sattumia

Kaiken kaikkiaan vietän siis kiireistä ja toiminallista arkea. Vaikka lähihoitajan ammatissa ei taloudellisesti pääse mäeltä huutelemaan, niin toimeen tulen kuitenkin ihan mukavasti. Lisäksi pidän työstäni, vaikka se välillä tuntuukin raskaalta. Lyhyt työmatka on omiaan ylläpitämään motivaatiota pysyä nykyisessä työpaikassani ja illat olen vapaa seurustelemaan lemmikkieni kanssa. Viimeisen parin vuoden aikana olen huomannut myös, että tuttu yksinäisyyden tunne on lähes kokonaan poissa. Voi olla, että joudun työstämään tietyntyyppisiä yksinäisyyteen liittyviä asioita lopun elämäni, mutta toisaalta minulla on ihania ja reippaita ystäviä, joiden kanssa jakaa arkeani lemmikkien lisäksi. Ystäviltä saa voimaa ja mitä vanhemmaksi tulemme, sen tärkeämmiksi kasvaa ne ihmiset, jotka todella ymmärtävät ja kaunnustavat.

Haluaisin kannustaa ihmisiä uskomaan unelmiinsa, todella löytämään rohkeutta haaveilla ja innostua elämässä! On paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa, mutta paljon on niitäkin, jotka on vain omasta asenteesta kiinni. Iltalenkillä viime viikolla ihastelin auringonlaskua, seurasin pikkulintujen parvia niiden käydessä mestään iltapuulle. Törmäsimme Wilyan kanssa peuralaumaan, joka valitettavasti oli liian kaukana kuvattavaksi ja säikäytimme kaksi varista reviirriidoissa. Luonnon monimuotoisuus niin kotona kuin tuolla ulkonakin on suunnaton voimavara. Tuoksut, valot ja varjot ovat näin keväällä parhaimmillaan. Se on elämys, joka on rikas, voimaannuttava, energinen. Täynnä rakkautta ja raadollista realismia. Herkkyyttä ja samalla mahtipontista voimaa täynnä. Ja se on myös täysin ilmaista.

Hyvää kesän odotusta kaikille!