Kesän aikana kiipeilykokemus on kasvanut ja sen myötä korkeanpaikan kammo laantunut. Toki edelleen varsinkin vieraissa paikoissa ja laskeutuessa vähän sydän väpättää ja mieli kertaa sulkkareiden, valjaiden ja solmujen pitoa, mutta suurimmaksi osaksi pystyn jo keskittymään olennaiseen. Valokuvaajana tunnelma kuvissa on muuttunut ja yritän entistä enemmän löytää kiipeilijöiden touhuista sen olennaisen: köyden klippauksen, erilaiset otteet ja liikkeet, kallion muodon ja vaikeat hetket reitin varrella. Paljon riittää vielä opittavaa ja kun itsekin olen innostunut kiipeilystä, onkin vaikeaa välillä päättää pitääkö kädessään köyttä vai kameraa.
Kauhala Veikkolassa on kesän aikana tarjonnut aika kivoja kiipeilyreittejä minulle ja paikkana se jotenkin on ihan taianomainen. Kallio on rosoinen ja monisyinen, jääkausi on muokannut siihen suuria siivuja ja kuvauksellisesti paikka onkin hieno. Ikävä kyllä valokuvausta haittaa melkoisesti sankka puusto, jonka ansiosta paikka on myös kostea ja varjoinen. Lähellä solisee puro, ja varsinkin kolmossektorin korkeuserot puhuttelevat meikäläistä. Haastavaa siis niin valokuvauksellisesti kuin kiipeilijänäkin!