Muutama viikko sitten minua pyydettiin kuvaamaan iltaboulderointia ja ihan tarkoituksella pimeässä. Olin heti innokas aiheelle! Boulderointi on minulle vielä suhteellisen vieras kiipeilynmuoto, jossa kiipeilijä kiipeää siis ilman köysiä matalia lohkareita tai kallioita. Se on hyvin suosittua sekä Suomessa, että maailmalla ja sisähalleissakin on jo runsaasti erilaisia boulderointimahdollisuuksia.
Oma innostus boulderointiin on hieman latistunut lähinnä siitä syystä, että vasemman polveni ilkeä tapa muljahtaa pois paikoiltaan ei ainakaan lupaa hyvää lajin parissa. Valokuvausta harrastavana laji kuitenkin viehättää ja toivomus olisikin, että pääsen jatkossakin kuvaamaan yhä enemmän kiipeilijöitä. Tällä kertaa paikalla oli kourallinen innokkaita.
Valaistuksena toimi otsalamput sekä melko karu työmaavalo, joka sai aikaan tiukat kontrastit varjoille. Olosuhteet eivät olleet tällaiselle kuvaamisen aloittelijalle otolliset, mutta opin valtavasti uusia niksejä ja odotan jo seuraavaa keikkaa innolla. Kuitenkin boulderoinnin kuvaaminen lajina vaatii vielä paneutumista ja kiipelijöiden seuraamista ihan päiväsaikaankin – seikka, jonka olen itse köysillä kiivetessä huomannut. Kun lajista on omakohtaista kokemusta, on aivan eri asia kuvata tilanteita ja ihmisten tavoitteita kun osaa ennustaa mikä kohta reitillä on vaikein ja siis se monesti kuvauksellisin.Kaikenkaikkiaan todella mielenkiintoinen muutaman tunnin kuvaussessio! Kiitos Akille tilaisuuden järjestämisestä!
Lifedream Colliet 