Kuulumisia

Syksy.. sieltä se tulee. Osapuilleen tähän aikaan vuodesta alkaa aina sama laulu: on pimeää, märkää, tuulista ja ikävää. Kuulaat syyspäivät ovat mielestäni ehdottomasti Suomen luonnon parasta antia, mutta lähestyvä talvi ei juuri hymyilytä. En ole koskaan tainnut olla mikään talvilajien suurin kannattaja, joten vähälumiset talvet ovat minulle mieleen. Lisäksi toki ihan käytännössä lumen luonti ajotieltä ja sen pohtiminen kestääkö katto raskaan lumivaipan, ovat ihan konkreettisia huolia. Kovilla pakkasilla jokainen minuutti sähköä lisää laskua ja toisaalta polttopuut hupenevat kovaa vauhtia. Mutta suurin murhe on pimeys ja yksinäisyys. Mieli on ihan solmussa kun ei millään haluaisi luopua kesästä ja sen riennoista, mutta on vain pakko.

Lueskelin ajatuksiani vuodelta 2014. Ei tunnu mikään olevan juuri muuttunut 😀 Ja kuitenkin.. Moni asia on tänä syksynä toisin. Viime talvena kävin ahkeraan Lohjalla Maastotalli Preryan hevosia hoitamassa ja nyt kun hevoset alkavat tulla laitumilta sisälle, on minulle taas töitä. Odotan innolla hetkiä lannantuoksussa, musa korvissa ja talikko kourassa. On hauskaa autella Marjoa maastojen järjestelyissä ja tavata innostuneita ratsastajia, toteuttamassa omia haaveitaan. Lisäksi olen vannoutunut patikoija, joten tänä talvena yritän päästä kävelemään koirien kanssa aina kun ilmat sen vain sallivat. Tarkoituksena on totuttaa nuori nelikkoni eräretkeilyyn ja siihenkin, että jonakin päivänä voisimme porukalla lähteä useamman päivän vaelluksille. Siinä onkin tavoitetta kerrassaan kun ensi kesänä yritän opettaa silkkikermaiset collieni nukkumaan kovalla maankamaralla pehmeän pedin sijaan!

Täyden kutosen nainen. Kiipeilyn siirtyminen sisähalliin talvikaudeksi aiheuttaa minulle eniten harmaita hiuksia: matka hallille on aivan liian pitkä varsinaiseen aktiiviseen harrastamiseen. Toisaalta ihan vielä emme ole valmiita luovuttamaan asian suhteen: kivi voi olla kylmää, mutta niin kauan kun sormissa on tuntoa, kalliolla pysytään! Vaikka kitkalla! 😀 Kesän kiikkuja muistelen kyllä lämmöllä; kehitys on ollut nopeaa ja suorastaan imaissut mukaansa lajin pariin. Totuus on kuitenkin, että nyt alkaa seesteinen vaihe kun ei enää pääse samalla tavalla haastamaan itseään.

Olen erittäin tyytyväinen ensimmäisen kauden puhtaisiin ”tuloksiini”: sisällä ylärillä 6c, ulkona ylärillä 6b+ ja ulkona liidaten 6a. Täyden kutosen suora siis 😉 Näistä on hyvä jatkaa ensi kaudelle! Viimeisempänä etappina oli Nuuksion Patriot 6b+, jonka eilen sunnuntaina kiipesin ensimmäistä kertaa puhtaasti ylärillä. Reittiä oli projektoitu viitisen kertaa ja pienet terävät otteet vaativat kyllä muutamat sorminahat ja ärräpäät. Lisäksi lisääntyvä hämärä pakotti turvautumaan otsalamppuihin, mutta eilen tähdet olivat kohdillaan ja kaikki siirrot tulivat luonnostaan ja helpon oloisesti. Oli huikea fiilis vihdoin saavuttaa reitti ilman välikiikkuja! Seuraavaksi käyttöön otetaan sormen lämmittimet, sillä uusi 6c:n projekti on laitettu tulille. ”Ei mitään järkeä” – mutta hei, elämä on! 😀

Kiitos kesästä kaikille vastaan tulleille kiipeilijöille ja erityisesti Jesselle, joka on jaksanut luotsata kaltaistani aloittelijaa läpi karujen kivikoiden 😀 Kyllä se ankkureiden ja solmujen teko alkaa siellä ylhäällä jo sujua niin hyvin, ettet ehdi juuri kahveita enää keitellä odotellessa 😉

Käsi joka kameraa heiluttaa. Valokuvaushommia on ollut hauska kalastella. Perjantaina olin kuvaamassa sisäkiipeilijöitä ensimmäistä kertaa ja varsinkin boulderoinnin kuvaaminen sisällä kiinnostaa. Talvi on pitkä ja ankea, joten laita ihmeessä viestiä jos valokuvamallina oleminen kiinnostaisi. Valokuvaaminen on paitsi hauskaa ja opettavaista, niin kuvien jälkikäsittelyssä opin valtavasti lisää koko ajan. Instagram-tililtäni voi käydä kurkkimassa jo otettuja kuvia ja myös facebook-seinältä löytyy jokunen. Suorat linkit löytyvät oikealla olevasta palkista.

Ehkä tämä pimeys/kylmyys-hässäkkä onkin suurilta osin vain ihan omasta asenteesta kiinni. Kun keksii mielekästä tekemistä, aika lentää kuin siivillä! Liikkukaahan luonnossa monipuolisesti ja vaikka ilmat eivät ensialkuun houkuttelisikaan, ulkona mieli lepää. On aika muikea tunne syksyn viimoissa vietetyn päivän jälkeen tulla illalla kotiin ja lämmittää sauna. 🙂