Kulunut viikko on ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt päivittämään blogia jokaisen treenin jälkeen. Muutoksia on oman liidikurssin myötä tullut ja myös ruokavaliota olen saanut pohtia uudelleen nyt kun käyn treenaamassa 3-4krt viikossa. Proteiinin saanti on kasvissyöjänä minulle tärkeää, joten yritän juoda proteiinijauheita ja syödä lisäksi magnesiumia, sinkkiä, D- ja muita vitamiineja. Ihan hyvin tuntuu kroppa porskuttavan, eikä myöskään mitään jumeja ole päässyt syntymään.
Viime viikon tiistaina lähdimme Hanna-Kaisan kanssa valloittamaan Kiipeilyareenan yläpartsin vitosia. Kiipesimme ensin reitit ylärillä ja sen jälkeen liidaten. Tämä lähestymistapa sopi minulle hyvin ja pää pysyi ihan eri tavalla kasassa kuin edellisellä kerralla, jolloin päätimme harjoittelun vuoksi jättää ankkurin klippaamatta. On helpompaa vain keskittyä kiipeämiseen kuin _tietää_ että pitää ylhäällä hypätä köyteen 😀 😀
Torstaina Jessen kanssa lämmitelyjen jälkeen liidasin (tasan viikko liidikurssin jälkeen) Pk-treeninä 9 x 4 ja 3 x 5b:n yläkerran aulassa. Meni kepoisesti, oli fiilis, että olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. Toisena settinä tein ylärillä 12 x 5b hänkkireitin. Liidaten yritin myös takaseinällä, mutta Pk-treeniin ne olivat vähän liian fyysisiä minulle.
Lauantaina Hanna-Kaisan kanssa lähdimme samantien yläpartsille jatkamaan aherrusta. Viimeinen 5c reitti (valkoinen) odotti valloittamistaan. Aloitimme liidaamalla mustan 5cn ja pinkin 5bn. Sen jälkeen ylärillä valkoinen reitti. Ajattelin, että nyt ollaan äärirajoilla. Pienen katon ylitys tuntui vaikealta ja mietin miten omat voimat kestää. Ensimmäinen yritys tehtiin välikiikun kautta, mutta toinen meni jo puhtaasti. Tohkeissamme siirryttiin harjoittelemaan ylärillä jo viereistä keltaista taskuralli 6a:ta, mikä osoittautui sitten vielä haasteellisemmaksi. Totesin, että ei ikinä, tai ainakaan tänään ;). Sen sijaan liidasin uudelleen valkoisen 5cn. Ylitin pikkukaton klippaamalla roikkuen samalla oikealla kädellä. Tunsin, että oikea käsi (joka on minulla heikompi, koska olen vasenkätinen) alkoi pumputtaa ja niinhän siinä kävi, että toka vikalla jatkolla juuri klipatessa käsii antoi periksi. Ehdin vain huutaa, että TULEE!! Ja tipuin noin kolme metriä alaspäin puoliväliin seinää. Jännää kyllä, en ehtinyt pelästyä lainkaan. Hanna-Kaisa otti hyvin kiinni ja itseäni nauratti kovin. SAIRAAN SIISTIÄ!!! Jatkoin samantien kiipeämistä reitin loppuun. Instagramista löytyy video tuolta seinältä. > https://www.instagram.com/p/BNj6U3mgkw4/
Eilen sitten Jessen kanssa lämmittelyjen jälkeen jatkoimme PK-treeniä liidaten yläpartsilla. Aloitimme pinkistä 5bn reitistä, mutta tällä kertaa pääni alkoi hajota jo ensimmäisellä ylösnousulla. Tuli tunne, että en pysty liidaamaan reunalla olevaa reittiä. Vaikka lauantain pudotus oli ollut hauska, nyt kiipeäminen olikin täynnä pelkoa siitä, että en jaksa ja tipun. Pohdin oikean käteni jaksamista jatkuvasti. Liidasin pinkin reitin kaksi kertaa ja sitten oli pakko luovuttaa. Siirryin samantien liidaamaan mustaa 5c:tä. Olen niin ylpeä itsestäni kun sain koottua itseni kerta kerralta ja pää pysyi kasassa!! Lopputulos setille: 2x5b ja 4 x 5c liidaten. Olen tyyytyväinen! 🙂 Lopuksi tein valkoisen 5cn vielä ylärillä kuntotreeninä 6 kertaa. Siinä vaiheessa kun ei enää jalka noussut pikkukaton ylitykseen oli todettava, että ehkä se oli siinä 🙂 Loistava treeni!
Jessen seuraava siirto treeniohjelmassa on ryhtyä boulderoimaan voimatreeniä varten. Olen kovin pohtinut onko minusta samaan tai onko siihen tarvetta. Boulderointi antaisi minulle varmasti voimaa ja tekniikkaa lajissa, joita molempia kipeästi tarvitsen voidakseni kehittyä. Toisaalta taas boulderointi pelottaa minua, koska vasen polveni on mennyt n. 14 krt pois paikoiltaan elämäni aikana, enkä todellakaan kaipaa sitä tunnetta, kun lumpio luiskahtaa kuopastaan. Kaikenlainen kaatuminen ja tippuminen kauhistuttaa. Lisäksi hyvä ystäväni loukkaantui vakavasti boulderoidessa ja onkin leikkauksen jälkeen joutunut olemaan koko syksyn kotona jalka kipsattuna. Jalka ei vieläkään ole kunnossa ja lopullinen paraneminen on siirtynyt keväälle. Selvää minulle kuitenkin on, että ollakseen hyvä kiipeilijä, on ihan hyvä treenata boulderointiakin välillä. Let’s see.
Lifedream Colliet 