Treenikiikkuja: pk-ta liidaten

Kulunut viikko on ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt päivittämään blogia jokaisen treenin jälkeen. Muutoksia on oman liidikurssin myötä tullut ja myös ruokavaliota olen saanut pohtia uudelleen nyt kun käyn treenaamassa 3-4krt viikossa. Proteiinin saanti on kasvissyöjänä minulle tärkeää, joten yritän juoda proteiinijauheita ja syödä lisäksi magnesiumia, sinkkiä, D- ja muita vitamiineja. Ihan hyvin tuntuu kroppa porskuttavan, eikä myöskään mitään jumeja ole päässyt syntymään.

img_5644
Kävelemäänkin ollaan keretty. Tässä koeajettiin uutta McKinleyn rinkkaa.

Viime viikon tiistaina lähdimme Hanna-Kaisan kanssa valloittamaan Kiipeilyareenan yläpartsin vitosia. Kiipesimme ensin reitit ylärillä ja sen jälkeen liidaten. Tämä lähestymistapa sopi minulle hyvin ja pää pysyi ihan eri tavalla kasassa kuin edellisellä kerralla, jolloin päätimme harjoittelun vuoksi jättää ankkurin klippaamatta. On helpompaa vain keskittyä kiipeämiseen kuin _tietää_ että pitää ylhäällä hypätä köyteen 😀 😀

Torstaina Jessen kanssa lämmitelyjen jälkeen liidasin (tasan viikko liidikurssin jälkeen) Pk-treeninä 9 x 4 ja 3 x 5b:n yläkerran aulassa. Meni kepoisesti, oli fiilis, että olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. Toisena settinä tein ylärillä 12 x 5b hänkkireitin. Liidaten yritin myös takaseinällä, mutta Pk-treeniin ne olivat vähän liian fyysisiä minulle.

img_5725

Lauantaina Hanna-Kaisan kanssa lähdimme samantien yläpartsille jatkamaan aherrusta. Viimeinen 5c reitti (valkoinen) odotti valloittamistaan. Aloitimme liidaamalla mustan 5cn ja pinkin 5bn. Sen jälkeen ylärillä valkoinen reitti. Ajattelin, että nyt ollaan äärirajoilla. Pienen katon ylitys tuntui vaikealta ja mietin miten omat voimat kestää. Ensimmäinen yritys tehtiin välikiikun kautta, mutta toinen meni jo puhtaasti. Tohkeissamme siirryttiin harjoittelemaan ylärillä jo viereistä keltaista taskuralli 6a:ta, mikä osoittautui sitten vielä haasteellisemmaksi. Totesin, että ei ikinä, tai ainakaan tänään ;). Sen sijaan liidasin uudelleen valkoisen 5cn. Ylitin pikkukaton klippaamalla roikkuen samalla oikealla kädellä. Tunsin, että oikea käsi (joka on minulla heikompi, koska olen vasenkätinen) alkoi pumputtaa ja niinhän siinä kävi, että toka vikalla jatkolla juuri klipatessa käsii antoi periksi. Ehdin vain huutaa, että TULEE!! Ja tipuin noin kolme metriä alaspäin puoliväliin seinää. Jännää kyllä, en ehtinyt pelästyä lainkaan. Hanna-Kaisa otti hyvin kiinni ja itseäni nauratti kovin. SAIRAAN SIISTIÄ!!! Jatkoin samantien kiipeämistä reitin loppuun. Instagramista löytyy video tuolta seinältä. > https://www.instagram.com/p/BNj6U3mgkw4/

Eilen sitten Jessen kanssa lämmittelyjen jälkeen jatkoimme PK-treeniä liidaten yläpartsilla. Aloitimme pinkistä 5bn reitistä, mutta tällä kertaa pääni alkoi hajota jo ensimmäisellä ylösnousulla. Tuli tunne, että en pysty liidaamaan reunalla olevaa reittiä. Vaikka lauantain pudotus oli ollut hauska, nyt kiipeäminen olikin täynnä pelkoa siitä, että en jaksa ja tipun. Pohdin oikean käteni jaksamista jatkuvasti. Liidasin pinkin reitin kaksi kertaa ja sitten oli pakko luovuttaa. Siirryin samantien liidaamaan mustaa 5c:tä. Olen niin ylpeä itsestäni kun sain koottua itseni kerta kerralta ja pää pysyi kasassa!! Lopputulos setille: 2x5b ja 4 x 5c liidaten. Olen tyyytyväinen! 🙂 Lopuksi tein valkoisen 5cn vielä ylärillä kuntotreeninä 6 kertaa. Siinä vaiheessa kun ei enää jalka noussut pikkukaton ylitykseen oli todettava, että ehkä se oli siinä 🙂 Loistava treeni!

img_5606

Jessen seuraava siirto treeniohjelmassa on ryhtyä boulderoimaan voimatreeniä varten. Olen kovin pohtinut onko minusta samaan tai onko siihen tarvetta. Boulderointi antaisi minulle varmasti voimaa ja tekniikkaa lajissa, joita molempia kipeästi tarvitsen voidakseni kehittyä. Toisaalta taas boulderointi pelottaa minua, koska vasen polveni on mennyt n. 14 krt pois paikoiltaan elämäni aikana, enkä todellakaan kaipaa sitä tunnetta, kun lumpio luiskahtaa kuopastaan. Kaikenlainen kaatuminen ja tippuminen kauhistuttaa. Lisäksi hyvä ystäväni loukkaantui vakavasti boulderoidessa ja onkin leikkauksen jälkeen joutunut olemaan koko syksyn kotona jalka kipsattuna. Jalka ei vieläkään ole kunnossa ja lopullinen paraneminen on siirtynyt keväälle. Selvää minulle kuitenkin on, että ollakseen hyvä kiipeilijä, on ihan hyvä treenata boulderointiakin välillä. Let’s see.

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s