Oltuani seuraamassa sunnuntaina Icebreak koskenlaskukisaa oli päättäväinen olo jatkaa tiistaina omaa melontakurssia Salon uimahallilla 😀 😉 Kannoimme jälleen alakerrrasta kajakit altaan reunalle ja tällä kertaa sain alle vihreän sutjakan koskikajakin. Jalkatukien säätö on vähän erilainen joka kajakissa ja tässä oli vedettävä härpäke, jota tuli kääntää tuen saamiseksi ylös tai alas. Kävimme läpi melontaan liittyviä varusteita lähtien aurinkolippiksestä ja hanskoista aina kuivapukuun ja tavaroiden säilyttämiseen tarkoitettuihin vesitiivispusseihin. Todella mielenkiintoista asiaa ja kurssilaisten kysymykset aiheesta tiukkoja 😀
Altaaseen päästyämme jatkoimme edellisten oppien kertaamista sekä sivuttain melomista. Kuulostaa ehkä helpolle, mutta minulle homman hahmottaminen oli aluksi kamalan vaikeaa 😀 😀 Sivuttain melomisessa melalla kauhotaan vettä kajakin alle, jotta saadaan tasainen vauhti sivusuunnassa. Aluksi melaa käytetään ikään kuin

köytenä, jonka avulla kajakkia vedetään vettä pitkin, jotta päästään eteenpäin, mutta myöhemmin sain tehtyä ihan oikeaoppista kahdeksikkoa melaa heiluttaen. Käytin apuna altaan kaakeleiden viivoja, joita seuraamalla näin heti meloinko liian lujaa (kajakin suunta liikaa eteenpäin) ja pysyikö kajakki suorassa sivusuunnassa. Se auttoi paljon hahmottamaan melan käyttöä ja opastinkin siinä sitten muillekin tätä tekniikkaa 😀
Koska tällä kertaa meitä oli vähemmän paikalla, sain aika pitkän ajan altaassa. Kajakkeja on kahdeksan ja meitä oli paikalla noin 12 tällä kertaa kun yleensä meitä on 16. Sivuttain melomisen lisäksi harjoittelin vielä takaperin melontaa ja jyrkkiä käännöksiä. Hauskaa on huomata, että vielä on vähän hakusessa se kumpaan suuntaan kajakki kääntyy riippuen siitä mille puolelle melansa iskee. Tämä on varmaan taito, joka tulee selkärankaan toistojen kautta. Lopuksi saimme mallinäytöksen eskimokäännöksestä. Koskenlaskua seuranneena tiedän, että ihan ehdoton taito. 🙂 Ei muuta kuin harjoittelemaan!