Melonnan rescue-treenit

DCIM100GOPROGOPR1019.Sunnuntaina kokoonnuimme Salonseudun Melamogulien pelastautumisharjoituksiin Lehmijärven maisemiin Perniöön. Kyseessä on pieni, kirkasvetinen järvi, jonka yleisellä uimarannalla käy yleensä kova kuhina kesäisin. Tänään paikalla oli lisäksemme kymmenkunta uijaa, mutta meitä melojia oli paikalla reilusti yli kaksikymmentä. Tarkoituksena oli meloa Lehmijärvi ympäri ja sen jälkeen harjoitella avovedessä erilaisia tuentoja ja pelastautumista.

Päivä alkoi kun hyppäsin melontakaverini Nooran autoon ja suuntasimme kohti Perniötä. Olin varautunut päivään puolikuivalla märkkärillä ja vaihtovaatteilla. Lisäksi pakkasin laukkuun saunakamat ja grillattavaa, koska tarkoituksena oli syödä eväitä harjoitusten jälkeen.

Minulla oli mukana uusi järjestelmäkamerani sekä GoPro Hero4 uintireissuja varten. Kun rannalle alkoi ilmestyä komea kajakkien jono, oli pakko räpsiä niistä useita muikeita kuvia 🙂 Puimme päällemme kelluntaliivit ja aukkopeittteet ja sitten olikin aika lähteä vesille! Järven ympäri meloessa minä kuvasin Goprolla menoa ja täytyy sanoa, että oli aikas hienoa meloa niin suuressa sakissa! Oli ihan suurtapahtuman tuntua siinä! 🙂 Ilma oli mitä upein tällaiselle toiminnalle ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta koko iltapäivän. Melomisessa on vielä tyylissä hiomista, sillä huomasin vasemman olkapääni vähän kipeytyvän, vaikka matka ei ollut edes pitkä. Yläkropan ja keskivartalon kunto ja hallinta ovat siis melojallekin ensiarvoisen tärkeitä!

DCIM100GOPROGOPR1064.Järven kiertämisen jälkeen kävin vaihtamasssa ylleni puolikuivan märkäpukuni, jonka olen saanut ystävältä lainaan sukelluskurssin ajaksi. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun testaisin pukua käytännössä – tai saisin sen edes kokonaan päälleni. En tiedä onko moiseen jotain käteviä vinkkejä, mutta melkoisen äherryksen jälkeen sain avustettuna puvun päälle.. Kiitos vaan avusta minua avustaneille naisille 😀 Selvisin takaisin rantaan tönkkönä ja melko lannistuneena: paksu märkäpuku kiristi kaulaa ja raajoja siinä olevien mansettien vuoksi. Tuli tunne, että onnistunkohan tekemään sen kanssa yhtään mitään.

DCIM100GOPROGOPR0969.Ohjaajamme Kaitsu käski meitä harjoittelemaan ala- ja ylätuentoja, siis samoja juttuja kuin altaassakin, mutta meiltä kaikilta tuntui hetkeksi menneen sisu kaulaan. Itseäni jännitti äkkiä kamalasti kajakin kaataminen avovedessä. Uima-altaassa kajakit ovat olleet pieniä sukkelia koskikajakkeja, mutta täyspitkän retkikajakin kaataminen oikeasti vähän hirvitti. Tuentojenkin treenaaminen jäi sivuseikaksi kun piti ihan keskittyä kaatamaan kajakki. Mutta kun kajakki sitten kaatui, tuli kyllä ihan selkärangasta mitä siellä alla pitikään tehdä ja myös kajakin tyhjentäminen ja sinne takaisin kapuaminen sujui ongelmitta. Märkäpuku muuttui jotenkin uidessa taipuisemmaksi ja kymmenen asteisessa vedessä siitä oli hyötyä. Myöskään iltapäivällä noussut tuuli ei minua haitannut, koska puku piti ”kuivana” myös veden pinnan yläpuolella. Minua jäi päivässä kuitenkin hiukan harmittamaan oma rohkeuden puute tuentojen treenaamiseen. Olisi vain pitänyt kaatuilla reippaasti ja liikutella sitä melaa, vaikka tiesikin mitä liiallisen taipumisen myötä seurasi.

3G5A7637Aluksi minulla oli tunne, että unelmani koskenlaskusta voin sulloa jonnekin mappi ööhön, koska tuentojen harjoittelu oli niin vaikeaa. En enää pelännyt kajakin kaatamista, mutta lähinnä sitä hallinnan menettämisen tunnetta. Kuulostaako tutulle? Ihan kuin kiipeillessäni liidaamalla! Samat pelot! Liidissä minua on auttanut rutkasti se, että tippumistreenejä on tehty pienistä pudotuksista kerrallaan. Jospa melonnassakin pitäisi vaan treenata eli toistoa, toistoa, toistoa.. Näin vähän minulle lupailtiinkin kun suihkun ja saunan jälkeen istuttiin makkaraa paistamassa (minulla oli soijanakkeja). Ja sitten se taas tapahtui! 😀 Vaikka olin juuri ollut aikeissa jättää koskimelontahaaveeni unholaan, huomasin kuitenkin olevani suuna päänä ilmoittautumassa mukaan kun Kaitsu kertoi heinäkuun koskenlaskukurssista. Eskimolla tai ilman! Siis minä!! minä!! Joskus itsekin hämmästelen itseäni, että mikähän aivopieru päässäni asustaa…

Meillä oli siis kaikenkaikkiaan huikea aurinkoinen päivä ja kiitos suuresti Salonseudun Melamoguleille paitsi tämän päivän järjestelystä, myös muusta aktiivisesta toiminnasta, jota yhdistys järjestää! En malta odottaa pääseväni osallistumaan kesän reissuille! Myös sille koskenlaskukurssille 😉

Melomassa nähdään! Katso tekemäni video päivästä:

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s