Laitesukelluksen peruskurssi on edennyt allastreeneihin. Alun alkaen meillä ei pitänyt olla enempää allasaikaa, mutta jostakin syystä saimme vielä Salon uimahallilta armoa ja niin minäkin pääsin treenaamaan altaaseen flunssasta toivuttuani. Minusta tämä oli loistava juttu, koska itselläni edellisestä sukelluksesta on jo vuosi aikaa ja kaikki tuntuu olevan vähän unohduksissa. Lisäksi kokeilulla ei tarvitse itse tehdä juuri mitään, mutta kurssilla opetellaan olemaan itse vastuussa niin laitteista kuin tekniikastakin.
Tiistai 23.5. Tällä kertaa paljon varmempi olo jo alusta lähtien. Ohjaajia ei näkynyt missään, joten raahasin altaan reunalle happipullon, liivin ja muut härpäkkeet ja kokosin komeuden ensimmäistä kertaa ihan itse 🙂 Aika paljon riittää muistettavaa jo tässäkin: pullon aukaiseminen, koehengitykset molempien regulaattoreiden kautta, painemittarin tarkastus.. Sitten Vesa jo ilmestyikin ja alettiin käymään läpi tänään suoritettavia tehtäviä. Vähän alkoi hirvittää sitä kuunnellessa: erilaisia hyppyjä veteen vermeet päällä, maskin irottaminen ja ilman sitä sukeltaminen ja takaisin päähän laittaminen ja tyhjentäminen, oman regulaattorin hylkääminen ja sukellusparin regun käyttäminen, erilaisia nousuja ja laskuja yhdessä ja painovyön irottaminen ja takaisin pukeminen altaan pohjalla. Hmmm.. tuumasin.
Luja oli Vesan luotto siihen, että selviäisin 😀 Harjoiteltiin veteen siirtymistä erilaisin metodein ja yllättäen kaikkein vaikeinta oli vaan hypätä altaaseen jalat edellä. Se oli huomattavasti teknisempää kuin esim. kierähtäminen selälleen altaan reunalta. Seuraavaksi irrotin maskin veden alla kokonaan ja laitoin sen sitten takaisin päähäni ja tyhjensin sen. Tällä kertaa sujui varsin mallikkaasti. Olin tällä kertaa varautunut maskin huurtumiseen pesemällä sen kotona fairyllä ja sylkemällä siihen jo ennen veteen menoa. Myös uiminen ilman maskia ja samalla regulaattorin kautta hengittäminen oli yllättävän helppoa! Sen sijaan koko illan aikana minun oli vaikeaa hallita liivin ilmastusta ja meno olikin melkoista ylä- ja alamäkeä 😀 Myös vasemman korvan paineistus aiheutti ongelmia. Altaan syvässä päässä, siis neljässä metrissä, kipu äityi välillä aika kovaksi ja jouduin nousemaan metrin verran saadakseni sen aisoihin.
Seuraavaksi harjoittelimme tilannetta, jossa sukellusparilta loppuu ilma. Yritin antaa oman hätäregulaattorin toiselle kurssilaiselle Heidille, mutta ojensin regun väärinpäin hänelle, mistä syystä Vesa joutui puuttumaan tilanteeseen. Kun teimme harjoitteen uudelleen toisin päin, sujui kaikki jo hyvin. Painovyön irottaminen altaan pohjalla sai aikaan vasempaan sääreen ikävän noidan nuolen, mutta yritin vain hengittää rauhallisesti ja keskittyä tehtävään. Aluksi vyö meni väärin päin ja jouduin riisumaan sen uudelleen. Vesa kertoi myöhemmin, että hengitykseni oli kiivasta ja siksi aloin nousta ylemmäs. Kuitenkin veden alla toimiminen vaatii ihan tietynlaista rauhallista asennettta. Saatuani vyön paikalleen ja laskeuduttuani uudelleen alas, Vesa viestitti, että halusi minun irottavan vyön uudelleen tällä kertaa altaan pohjalla. Tämä sujuikin jo onnistuneesti. Teimme myös pienen koesukelluksen Heidin kanssa, jossa minä toimin vetäjänä ja se toimi varsin kivasti.
Muistettavaa on veden alla niin paljon, että näin alussa tuntuu kaikki energia menevän liivin hallintaan, hengitykseen ja paineistukseen ja hengityksen säätelyyn. Jos pakkaan lisätään mikä tahansa yllättävä tilanne tai harjoitus niin vaikeustaso nousee melkoisesti. Toistoilla kuitenkin harjaantuu ja siksi nämä allastreenit ovat ihan kullan arvoisia, loistavaa, että ne olivat mahdollisia! Yhdessä Olgan ja Heidin kanssa höpötettiin vielä pukuhuoneessakin innoissamme illan treeneistä. Kotiin lähtiessä Marko huikkasi, että seuraavat treenit ovat parin viikon päästä. Ne ovatkin sitten jo avovesisukellukset, koska seuran allasaika on lopussa. Jännittyneenä odotan mitä tulevan pitää! So far so good 🙂
Lifedream Colliet 