Osallistuin Sukellusseura Simppujen avosukellusleirille osana peruskurssia eli CMAS */P1:tä. Perjantaina kokoonnuimme Salossa seuran kerhotilalle ja matkustimme sitten kimppakyydeillä Kasnässiin, missä seuran oma 25-paikkainen Agonus-niminen tukialus odotti. Asuimme viikonlopun veneellä, siirtyen sukelluskohteesta toiseen. Viikonlopun aikana teimme yhteensä viisi sukellusta. Viikonloppu oli todella raskas fyysisesti tällaiselle sukellukseen tottumattomalle, mutta toisaalta kokemuksena aivan huikea! Kirjoitan leiristä kolme erillistä osaa kuvineen, hyviä lukuhetkiä!
Tämä kolmipäiväinen leiri oli suurin syy sille, miksi valitsin Simppujen peruskurssin. En äkkiseltään löytänyt läheltä muuta seuraa, jolla olisi tällainen mahdollisuus avomerisukelluksiin ja hylkysukellukseen. Ajattelin vielä perjantaina, että vaikken pääsisi läpi kurssista tai sukeltaisi enää ikinä, ainakin tämä leiri olisi huikaiseva kokemus!! 😀 Meiltä oli etukäteen kysytty ruokavaliosta, koska leiriin kuului talon puolesta aamupala sekä lounas. Välipalat ja iltaruuat (grillailut) piti tuoda itse mukanaan. Koska kasvis-syöjänä grilliruuat koin vähän hankalaksi toteuttaa näissä vieraissa olosuhteissa, pakkasin jo tottuneella rutiinilla rinkkaan pari valmispasta-ateriaa, suklaata, karkkia, ateriankorvausjuomia, proteiinipatukoita, tonnikalapurkin currymajoneesilla, kasvispurilaisia sekä puolen litran tölkin suosikkiani vuohenjuustotomaattikeittoa. Pakkasin mukaan noin 4,5 litraa vettä ruokianikin ajatellen. Tuntui siltä, että matkassa oli pienen armeijan tarpeet, mutta tosiasiassa kävi niin, että enemmänkin proteiini- ja energiapitoista ruokaa olisi saanut olla mukana. Sukellus on yllättävän raskasta hommaa.
Perjantaina kävin kotona töiden jälkeen vain suihkussa ja antamassa nopeat ohjeet koirahoitaja Sirjalle ennen Saloon lähtöä. Kerhotilalla kokosimme jokainen oman liivin pulloineen ja reguineen. Myös painot katsottiin valmiiksi. Matka Kasnässiin kesti noin tunnin verran ja satamassa meitä odotti seuran oma alus Agonus.
En ole koskaan oleillut saati yöpynyt tämän kokoisella purkilla, joten oli mielenkiintoista tutustua sen tiloihin. Laivalla oli iso ylätila ohjaamoineen sekä alakerrassa keittiö, sauna, wc- ja pesutiltat sekä perän kuuden hengen nukkumisnurkka, jonne minä raahasin omat tavarani ja makuupussini. Vuonna 1988 rakennetussa, yli 17 metriä pitkässä M/S Agonuksessa on lisäksi GPS, tutka, VHF, AIS, videokaiku sekä karttaplotteri. Lisäksi aluksesta löytyy kompressori ja Nitrox-täyttömahdollisuus (200 bar). Aluksen varustukseen kuuluu myös kumivene, jossa on oma GPS, karttaplotteri ja viistokaikuluotain. Dyykkareita varusteineen alukselle otetaan maksimissaan 17- makuupaikkoja tosin löytyy 21:lle.
Sukelluspaketit kerättiin hauskasti peräkannelle vierekkäin kiinni kaiteeseen, josta ne oli helppo sukellukselle lähtiessä pukea päälle. Paikalle tuli loputkin leiriläisistä ja niin saatoimme lähteä matkaan. Kurssilaisia ja kouluttajia taisi yhteensä olla 14 henkeä. Veneen hallintaan tai toimintaan emme juuri ehtineet paneutua, mutta tottuneesti vetäjät irrottivat köydet ja tyhjensivät sadevedestä laivan mukana keikkuvan suurehkon kumiveneen.
Minulla painoi jäsenissä melkoisesti kuluneet pari viikkoa ja väsymys tuntui ja vaikutti yleiseen fiilikseen. Kokoonnuimme yläkerrassa briiffaukseen ja Marko kertoi, että nyt tehtäisiin kurssikoe! Olin ollut siinä uskossa, että koe tehtäisiin verkossa. Väsyneenä ei tuntunut kovin hyvältä ajatukselta ruveta vääntämään minulle muutenkin hurjan vaikeita laskuja, mutta onneksi saimme hiukan aikaa valmistautua. Painuimme yhdessä Olgan kanssa kannen alle saamaan tukiopetusta. En tiedä kuinka aivoni väsyneenä naksahtivat, mutta äkkiä koin neronleimauksen ja laskut asettuivat paikoilleen. Pullon koko ja täyttöpaine, ilmankulutus sekä paineen määrä halutussa syvyydessä, sukellusaika sekä nousuun kuluva aika määrittelevät alttiinaoloajan sekä kokonaisajan. Kun monivalintakysymyksillä täytetty neljän A4 arkki lävähti eteeni, oli jo paljon helpompi saada laskuihin oikeat vastaukset. Selvisin kokeesta mielestäni ihan hienosti saaden oikein 44/48. Tämä kruunasikin perjantain!
Iltasella ajoimme laituriin Högsåraan ja samalla kun muut grillasivat minä opettelin kaasulieden käyttöä ja valmistin itselleni maukkaan pasta-aterian. Puolen yän jälkeen olikin aika painua pehkuihin. Lauantain sukellukset jännittivät, mutta nukahdin silti melko nopeasti raskaan viikon jälkeen. Laiva keinui laiturissa hiukan ja vesi liplatti sen kylkeä vasten. Sen kummempaa tuutulaulua en tarvinnutkaan. 🙂
Tarina jatkuu seuraavassa postauksessa!
Lifedream Colliet 