Melomassa Salonjoella ja Wiurilan lahdella.

Osallistuin tiistaina Salon paikallisen yhdistyksen, Melamogulien, tiistaimelontoihin. Salon Seudun Melamogulit Ry on vuonna 1996 perustettu melonnan erikoisseura. Seura kehittää melonnan harrastusta Salon seudulla rauhallisesta retkimelonnasta aina vaativimpaan koskimelontaan ja kanoottipooloon. Se järjestää myös melontakoulutusta joka kevät Salon uimahallissa. Aina näin kesäisin Melamogulit järjestää tiistaisin erilaisia retkiä jäsenille. Lähtöpaikkana on tuolloin kaksi konttia Vuohensaaren liepeillä. Tällä kertaa meitä kokoontui paikalle ennätysjoukko iloisia ja innokkaita melojia.

20170725_181416[1]
Salon joki

12 hengen poppoo lähti liikkeelle kohti Salon keskustaa, ylös Salon jokea pitkin. Oli hauskaa tutustua ja nähdä Salo ihan uudesta perspektiivistä kun meloimme siltojen alta. Ihmiset törmillä tuijottelivat ja ottivat videota sekä kuvia meistä, joten näky ei ole Salon keskustassa mitenkään jokapäiväinen 😀 . On myönnettävä, että paikoin joki haisi aika pahalle, mutta siltikin suuri määrä veneitä oli parkissa pitkin kapeaa uomaa.

20170725_185225[1]
Salon joki

Aikamme melottuamme totesimme, ettemme päässeet eteenpäin veden vähyyden vuoksi. Käännyimme takaisin ja jatkoimme matkaa joen alajuoksulle ja siitä Wiurilanlahdelle. En ole ennen melonut lahden suistomaisella osuudella, missä syvyyttä oli vain juuri ja juuri kajakin verran. Ylämaankarjaa laidunsi aivan vesirajan yläpuolella ja monenmoisia lintuja kalasteli ympärillä. Näin myös elämäni ensimmäistä kertaa jättimäisen haikaran lentävän pääni yli. Oli hauska turista muiden kanssa ja samalla tutustua paikalliseen ympäristöön. Tänne on tultava takaisin kunnollisen kameran kanssa!!

20170725_195400[1]
Wiurilan lahti

Melonta sujui vaivattomasti, joskin yritin keskittyä tekniikkaan. Aikaisemmilla melontakerroilla hartiat ja käsivarret ovat kipeytyneet herkästi, joten pitkiä matkoja varten on opittava käyttämään enemmän keskivartaloa melomiseen. Tämä aiheutti hieman heiluvuutta kajakkiin, mutta meloinpas elämäni pisimmän retken, huikeat 14 km kolmen tunnin aikana 😀 Olen ihan tyytyväinen, koska tarkoituksena olisi pystyä melomaan jatkossa yli 20 kilometrin päivämatkoja.

Kiitos kaikille mukanaolleille, ensikertaan! 🙂

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s