Sukeltamassa Melkuttimella..

…ja tarina siitä, kuinka löydän yhä uudelleen itseni metsästä puolipukeisena vieraiden miesten kanssa. 😀 Olen haaveillut Melkuttimella sukeltamisesta jo muutaman vuoden. Ystäväni puhuivat paikasta jo vuonna 2014, jolloin ajatus sukeltamisesta ensimmäisen kerran istutettiin päähäni, joten nyt kun kortti vihdoinkin on takataskussa, halusin päästä kokeilemaan! Onneksi sain tällä kertaa kouluttajani Mikan puhuttua ympäri reissuun. Mukaan lähtivät myös Jari ja Marko.

Tapasimme Mikan kanssa Simppujen pumppuhuoneella, missä lastasimme autooni laitepaketit. Sain jälleen S-koon liivin ja uskon sen olevankin minulle sopivin nyt kun on useammasta kokemusta. Painovyöni on noin 3,5 kiloa ja lisäksi toiset 3,5kg on liivin painotaskuissa. Tuo painomäärä on minulla aika hyvä, vaikka tasapainotuksen kanssa on edelleen vähän ongelmia. Höpöttelimme matkalla Mikan kanssa kaikenlaista. Kysyin häneltä tärkeitä kysymyksiä kuten voiko ukkosella sukeltaa, mitä tapahtuu vanhalle märkäpuvulle ja muun muassa mitkä ovat hänen uuh ja aargh kohteet sukeltaessa. Toisin sanoen missä on ollut hienoa ja mikä on ollut tiukoin paikka. On laji sitten mikä tahansa, on aina hauskaa kuulla erilaisia tarinoita kokeneemmilta konkareilta ja niistä oppii itsekin paljon.

20170806_121959[1]
Arvon herrat, olemmeko eksyksissä?

Somerolla kahvit hörpättyämme lähdettiin Lopelle etsimään sopivaa rantautumispaikkaa. Perinteinen paikka ei Mikaa tällä kertaa kiinnostanut, koska haluttiin seurailla matalampaa rantaviivaa. Oli satanut rutkasti ja metsätiet olivat melkoisen vettyneitä. Vähän jouduttiin pohtimaan uskaltaako vanhalla pakullani lähteä kokeilemaan onneaan, mutta onneksi oikea paikka lopulta löytyi. Saatiin autot parkkiin ja ei siinä sitten suuria turistu, alettiin riisua vaatteita.

Patikoidessa ja kiipeillessä sitä on tottunut pissimään pusikoihin ja vaihtamaan vaatteita vaikkei aina olisikaan sopivaa suojaa lähellä. Kovin häveliäs ei voi olla, koska muuten juttu vaan monimutkaistuu. Sukeltaessa homma on ottanut astetta vakavamman asteen kun märkkäriä on tullut puettua ja riisuttua mitä ihmeellisemmissä olosuhteissa. Sitä on aikalailla jo turtunut pohtimaan asiaa, mutta joskus äkkiä tajuaa olevansa sellaisessa tilanteessa kuin tänään: löydän itseni riisuuntumasta kangasmetsässä tihkusateessa ja kylmässä tuulessa kolmen minulle vieraan miehen kanssa 😀 Yhdessä vedetään pukuja päälle ja suljetaan vetoketjuja. Itseasiassa märkkäriä tai kuivapukua on aika mahdoton saada päälle ilman parin apua. Tänään metsässä tuli vieläpä lenkkeilijöitä pari ohi 😀 Vanhaa vitsiähän nämä tilanteet herättää ja ovatkin ihan normipäivä näille konkarisukeltajille, mutta minua välillä edelleen aidosti naurattaa.

No, näistä selvittyämme Mika avusti paketin selkääni ja oli aika laskeutua suht jyrkkää polkua alas rantaan. Tätä tehdessä alkoi sataa ropista. Tarkoitus oli sukeltaa pistona n. 4-5 metrin syvyydessä rantaa myöden ja katsella mitä sieltä löytyisi. Mika kertoi, että järveen kaatuneita puita tulisi olla rannan tuntumassa ja sieltähän ne löytyivätkin! Aluksi ihmettelin korvan juuressa kuuluvaa kummallista suhinaa, ajattelin jo jonkun letkun vuotavan, mutta sitten tajusinkin sen olevan sade, joka rummutti pintaan. Alhaalta päin katsoen sade oli maagisen kaunista, aivan kuin olisi äkkiä ollut hiilihapolla täytetyssä vesipullossa.

img_0598-533x800-kopio
Kesällä 2015. Nurmijärvi.

Hengityksen sain tällä kertaa heti suhteellisen rauhalliseksi, koska sukelsimme matalalla. Myöskään korva-paineiden kanssa ei ollut ongelmaa. Uimme Mikan kanssa edellä ja Jari sekä Marko seurailivat perässä. Ongelmaksi tulikin se, että tällainen keltanokka räpeltäjä sotki melkoisesti pohjaa ja takanatulijat saivat tästä kärsiä. Yritin välillä mennä kauemmaksi tai pysyä paikallani, mutta tasapainotusliivin hallinta oli näissä syvyyksissä erityisen vaikeaa. Tuntui, että kun lisäsin liiviin hiukan ilmaa, pysyin paikallani hetken aikaa, mutta liikkeessä lähdin taas nousemaan ylös. Veteen kaatuneiden puiden lomassa uiskenteli hurja määrä ahvenenpoikasia, mutta minä vain säikyttelin ne kauemmaksi heiluttelemalla räpylöitäni ja käsiäni kuin suurikokoinen merinorsu.

Kaikesta huolimatta nautin sukelluksesta jälleen suunnattomasti! En tiedä nauttiko kukaan muu, mutta silti 😀 Jälleen aivan erilainen tekninen sukellus, jossa selkeitä oppimisen paikkoja. Sain myös uudelleen palautetta pystystä uintiasennosta, joka sotkee pohjan. En tiedä miksi en pysty pitämään runkoani vaakasuorana vaan tuntuu, että vajoan silloin kenties helpommin pohjaan. Sitten on lisättävä ilmaa ja kun niin tekee, ampuukin seuraavaksi ylös. Myös ilman poistaminen liivistä on pystyasennossa helpompaa. Käsiäkin tosiaan heiluttelen melkoisesti tasapainon löytääkseni ja kateellisena katselen hissukseen elegantisti veden läpi lipuvia sukelluskavereita.

20170809_160535[1]Mika kuitenkin lohdutti, että olen vasta alussa harrastuksen parissa ja tämä on kolmas kertani pinnan alla kortin suorittamisen jälkeen. Sain muuten postissa uuden karhean sukelluskorttini ja tuntuu kyllä tosi hyvälle! Kolme vuotta pohdin kortin suorittamista ja varovasti harkitsin onko taloudellisestikin suht kallis harrastus oma juttuni. Myös erilaiset sukellus-suunnitelman laskut kurssilla mietityttivät koska olen todella huono matematiikassa. Kaikki ongelmat on nyt kuitenkin voitettu ja on ilo huomata, että sukelluksesta on täällä Salossa helppo saada aktiivinen ja kiva harrastus, missä riittää uuden oppimista ja haasteita sekä erilaisia ympäristöjä.

Kun nousimme sunnuntaina Melkuttimella pintaan, huomasimme pian, että vettä olikin tullut ihan kivasti. Tuulikin oli yltynyt, mutta märkkäriä riisuessa minulla oli hymy niin leveänä, että leukaperiin sattui. 😀 Autojen ympärillä oli suuria ja syviä vesilammikoita ja matka metsätietä olikin melkoinen safari autoni Ritun kanssa. Vettä oli paikoin lätäköissä 30-40cm, mutta hienosti selvittiin! Kiitos Mikalle, Jarille ja Markolle hurjasti tästä kokemuksesta! Seuraavaksi haluan sitten sinne vasemmalle, ruuhen suuntaan. Koska mennään? 😀

Jatkossa tulen kirjaamaan myös sukelluksien tekniset tiedot ylös:

  • Sukellusaika: 57min
  • Suurin syvyys: 8,2m
  • Keskisyvyys: 3,0
  • Näkyvyys: 4m (noin)
  • Veden lämpötila: 18
  • Pintakulutus: 21l
  • Kokonaisaika (kortin jälkeen): 157min

 

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

3 thoughts on “Sukeltamassa Melkuttimella..

  1. Moikka! Hei oon mielenkiinnolla lukenut näitä sun sukellusjuttuja! Mut jäin miettimään että minkälainen toi sun kortti on tai et miten se eroaa esim siitä Padin openwater diver -kortista? Tein sen itse pari vuotta sitten, mutta en oo saanut harrastusta ylläpidettyä…

    1. Moikka taas, kiva että näitä mun juttuja joku lukee 🙂 Padin kurssi on hyvin samankaltainen, mutta käsittääkseni teoriaa ja harjoituksia on vähemmän. Myös ulkomailla suoritetut Padin kurssit ovat sisällöltään vähäisempiä. Joku asiantuntija osaa tähän varmasti vastata paremmin, mutta mitä olen ihmisiä haastatellut niin näin tuntuisi olevan. Toki nämä molemmat järjestöt ikään kuin kilpailee keskenään, mutta kortit ovat yhdentyneet paljon. Vähän kuin ongelmana itse pidän sitä, että etelässä yrittäjien täytyy saada turistit veteen ja ehkä teoriaa ja mahdollisia harjoituksia ei siksi tehdä niin paljon. Meillä painotetaan aika paljon esim räpyläleijuntaa, tasapainotusta ja ongelmatilanteiden ratkaisua koulutuksessa. Oma peruskurssi sisälsi 10 tuntia teoriaa, 10 tuntia allasharjoituksia ja 5 avovesisukellusta. Kurssi antaa valmiudet tehdä suoranoususukelluksia enintään 15-20 metrin syvyydessä edellyttäen, että sukellusolosuhteet ovat vastaavat tai paremmat kuin missä kurssi on järjestetty.

      1. Ok, kuulostaa joo vähän laajemmalta tuo ja syvyysmetritkin vähän suuremmat. siinä padin kurssilla piti itse lukea teoria, johon kyllä käytin pari päivää. Itse kurssi oli ehkä enemmän sellainen, että voi sitten jatkossa osallistua sellaisille avaimet käteen sukelluksille, jossa on opas parina. omine nokkineni en lähtis veteen niillä opeilla 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s