Maastoilemassa

Viime viikon sunnuntaina lähdin ystäväni Minnan kanssa pitkästä aikaa maastoratsastamaan Lohjalle Maastotalli Preryan suomenhevosilla. On varmasti runsas vuosi siitä, jolloin viimeksi kapusin hevosen selkään ja vähän jännitti. Vaikka käyn hoitamassa hevosia tallilla suhteellisen paljon, en kuitenkaan käy ratsastamassa kovin usein. Olenkin aina pitänyt enemmän hevosten hoitamisesta ja käsittelystä maan tasalla ja joskus aikanaan haavena oli jopa hevosenhoitajan ammatti. Lisää tallitytön tarinoita  voi lukea vaikka tästä linkistä.

Takana oli raskas kuusipäiväinen työviikko ja väsymys sai mielen ärtyneeksi. Lähdin ajoissa liikkeelle, mutta luimuilin puolipilvistä ilmaa. Pohdin, että hevosen selkään en kireänä voisi mennä, joten yritin tietoisesti rauhoittaa itseäni. Perillä Lohjalla Marjo, Minna ja Kaija jo odottelivat ja jaoimme hevoset. Olen ottanut luottoratsukseni Marjon Aaronin, suuren, mutta rauhallisen ruunan, jolla olenkin ratsastanut viime vuosien yksittäiset ratsastelut. Minna sai alleen Auroran ja Kaija piti perää piskuisen Bonon kanssa. Olimme jostakin syystä kaikki halukkaita nimen omaan rauhalliselle parin tunnin köpöttelylle.

Tuttuun tapaan haimme hevoset laitsalta ja harjasimme ne ratsastusta varten. Aaron oli melkoisessa mudassa ja karvan lähtökin oli melkoinen 😀 Naureskelin, että onneksi koirat ovat hieman pienempiä eläimiä, niin karvaa ei kerry ihan käytäville asti. Saatuamme hevoset valmiiksi, talutimme ne ulos pihalle ja nousimme selkään. Aaron aloitti samantien tutun pyörimisen, se on aika rauhaton seisomaan aloillaan Marjo kertoi sen olleen vapaalla edellisen päivän. Tiesin siis odottaa vähän reippaampaa menoa kuin yleensä.

Lähdimme tallin pihasta tutulle polulle ja ekalla ravipätkällä Aaron nosti jo laukan. Sillä on todella tasaiset liikkeet ja minäkin pysyn selässä ihan kevyesti, vaikka istuntani on aivan kaamea. 😀 Marjolla on tapana ottaa laukat aina ylämäkeen ja päästimme höyryjä useampaan kertaan. Suurin osa retkestä tehtiin kuitenkin käynnissä ja ehdimme ihastelemaan kevään etenemistä kuten läheiselle lammikolle laskeutuvia joutsenia. Hevosen selässä mieleni rauhoittui ja väsymyksen aiheuttama ärtymys suli pois. Hymy oli jo korvasta korvaan kun Marjo välillä näpsi meistä kuvia.

Noin parin tunnin jälkeen palasimme tallille rapaisina, mutta onnellisina. Tallissa harjasimme hikiset ja mutaiset hevoset uudelleen ja jätimme ne sisälle kengittäjää varten. Kiitos Minnalle, Kaijalle ja Marjolle hienosta päivästä! 🙂