Mitä tehdä kun elämä jakaa akanoita eikä jyviä? Ainakaan omassa elämässä ei elämä aina mene sillä tavoin kuin olen ajatellut. Syystä tai toisesta tarkoin harkitutkin suunnitelmat kariutuvat ja helposti tulee tunne, että luovuttaminen olisi hyvä vaihtoehto. Useat meistä ajattelevat myös, että varsinkin juuri pettymykset ovat kohtaloa, ns. ment to be ja syitä jättää haaveilemasta tai jopa kokonaan yrittämästä.
Olen itse lakannut jo vuosia sitten ajattelemasta, että elämämme olisi jonkin tahon ”suurta suunnitelmaa”. On yksinkertaisesti vain liian monta muuttuvaa osaa siinä, miten elämme elämämme. Ihmiset sairastuvat äkillisesti, koemme epäonnistumisia sekä takaiskuja, jotka eivät edes ole mitenkään meistä lähtöisiä. Joskus unelman reunasta ei vain saa napattua kiinni, vaikka se siintäisi jo ihan ulottuvilla. Pettyneenä on helppoa ajatella, että ehkä se ei sitten ollutkaan tarkoitettu.
Kohtalon sijaan uskon ihmiseen itseensä ja siihen, että meissä kaikissa on valtava voima saavuttaa haluamme jos osaamme suhtautua asioihin oikein. Omalla kohdalla unelmat ovat arkielämään sijoittuvia tavoitteita. Pohdin paljon sitä mitä haluan elämälläni tehdä ja mikä kaikki kiinnostaa. Samurai-sotureiden sanotaan pohtineen joka aamu omaa kuolevaisuuttaan ja se auttoi heitä suhtautumaan elämään nöyrästi ja toisaalta elämään hetkessä. Elämäsi on suunnaton, valtava MAHDOLLISUUS, joten sinun tehtäväksesi jää miettiä miten sen haluat viettää.
Olen tatuoinut selkärankaani Samuraiden bushido-elämänviisauden. Bushido, suomeksi soturin tie, on moraalisten periaatteiden koodi, jolla samuraita ohjattiin ja jota vaadittiin noudattamaan. Se ei ollut kuitenkaan kirjoitettu laki, vaan sydämellä omaksuttu moraalin ja etiikan koodi, joka siirtyi sukupolvelta toiselle. Lyhyesti bushidoo tarkoittaa samuraita velvoittavia moraalisääntöjä. Samurai-etiikan ideaalit ovat: oikeamielisyys, rohkeus, hyvyys tai säälintunne, kohteliaisuus, vilpittömyys, kunnia, uskollisuus ja itsehillintä. Nämä olivat arvot tai ihanteet, joiden mukaan samurain tuli elää ja toimia niin jokapäiväisessä elämässään, kuin tehtäväänsä noudattaessaan.
Olen saanut elää upeaa elämää eläinten kanssa ja koko lapsuuteni ja nuoruuteni se olikin suurin unelmani. Sittemmin olen keskittynyt enemmän ulkoiluharrastuksiini kiipeillen, meloen, retkeillen ja sukeltaen aktiivisesti. Tasan kuukausi sitten lopetin kuitenkin vanhan urokseni Ramseksen (FI CH Fatikon Nappanahka) ja noissa
tunnelmissa ymmärsin, etten ole vielä valmis luopumaan täysin koiran kasvatukseen liittyvistä haaveistani. Koiraharrastus on rikasta, mutta vastuullista ja vaativaa. Kasvattajana olen joutunut hyväksymään, etteivät suunnitelmat mene aina niin kuten olen ajatellut ja siksi varasuunnitelmia on hyvä olla useita. Pettymykset ovat kiinteä osa koiran kasvatusta kun yritämme parhaamme saadaksemme terveitä ja hyväluonteisia, rodunomaisia koiria, mutta luonto on arvaamaton.
Myös kiipeily, varsinkin boulderointi, on vahvasti pettymysten läpikäymistä ja niistä oppimista. Onnistumisiakin toki tulee ja niihin onkin syytä tarrautua kaksin käsin! Niitä on hyvä muistella sellaisina aikoina kun tuntuu, ettei mikään onnistu ja tossu vaan lipsuu kivellä. Elämän varasuunnitelmina ainakin minulla ovat kaikki ne muut asiat, jotka kiinnostavat, vaikkei minulla ole niille tällä hetkellä aikaa. On hyvä tietää, että esimerkiksi puutarhanhoitoa voisin mielelläni harrastaa jos aikaa kotona oleiluun olisi enemmän 😀
Edellisen blogikirjoitukseni jälkeen (Koiratouhuja,3/2018) ystäväni Minna kysyi haluaisinko käyttää jalostukseen hänen narttuaan Toscaa. Kyseessä on vanhan, nyt edesmenneen urokseni tytär (Lifedream This Was My Choice). Ajatus jäi ikään kuin vaanimaan ja otin Toscan meille viikoksi hoitoon tutustuakseni siihen paremmin ja käyttääkseni sen virallisissa terveystutkimuksissa. Mahdollisen pentueen suunnittelu kuitenkin lykkää vuorihaaveitani, koska kaikkeen en ajan puutteen vuoksi millään pysty. Tajusin, että vuoret kyllä odottavat, mutta heinäkuussa 5 vuotta täyttävä Tosca ei (ensisynnyttäjä). Mikäli haluan tulevina vuosina edes harkita jatkavani pienimuotoista koirankasvatusharrastusta tutuilla koirilla, on tämä kortti katsottava. Toisaalta vuoriseikkailujen lykkääminen pidemmälle mahdollistaa myös taloudellisesti harrastaa kotosuomessa yhtä laaja-alaisesti kuin viime vuonna: kesä meni nopeasti kiipeillen, meloen, sukeltaen, retkeillen ja tallitöitä tehden. Tänä kesänä lisään listalle vielä koiranäyttelyt sekä paimennus- ja agilityharrastuksen. Luppoaikaa ei tule olemaan! 😉
Suunnitelmat muuttuvat, ihmiset muuttuvat, unelmat vaihtuvat. Ne siirtyvät eteenpäin ja niitä hiotaan ja epäonnistumisista opitaan. Tärkeintä on uskoa itseensä ja siihen mitä elämältä haluat. Kaikkea ei tarvitse tehdä heti tai edes tänä vuonna. Hyvä niksi on pohtia suurien valintojen äärellä, mitä ne merkitsevät elämässäsi vaikkapa viiden vuoden päästä. Elämässä saavutettu joustavuus vie pitkälle ja toisaalta työstää unelmia enemmän ja pidemmälle kuin pilkun viilaaminen ja säntillisyys. Tärkeintä on eteenvievä asenne.
Elämä on ovellasi. Toteuta se.
Lisää tietoa mahdollisesta Toscan ja Jukan pentueesta tulossa myöhemmin.
Lifedream Colliet 