Viimeisen viikon aikana ilmat ovat olleet niin mahtavat, että sain ulkokauden avattua sekä köysillä, että boulderoiden! Lauantaina kävin Käärmekalliolla köysittelemässä parhaan ystäväni kanssa ja kuluvalla viikolla boulderoin Hangossa sekä Kirkkonummella. Aurinko paistoi, linnut lauloi, eväät maistui ja ilmassa tuoksui tuleva kesä! AH! PARASTA!

Vantaan käärmekallio on oiva paikka aloittaa kiipeilyharrastus, sillä sen loiva muoto on helppo aloittelijoille. Kävin siellä pari vuotta sitten (joko siitä on niin kauan!?) alkeiskurssini (lue lisää) ja nyt vein sinne parhaan ystäväni Petran. Petra on kiipeillyt talvesta lähtien 1-2krt viikossa sisällä boulderoiden, joten toivoin hänen innostuvan yläköysikiipeilystä ulkona. Haaveilen monista, lukuisista tulevista köysipäivistä ensi kesänä, joten Petra olisi oiva kaveri hommaan 😉 Päätin kuitenkin, etten patista häntä mihinkään, vaan annan ihan rauhassa mutustella hommaa.

Aloitimme oikean puolen sektorilta, missä on useita släbireittejä, greidattu 3-4. Aloitimme 3+:sta, joka on viralliselta nimeltään slab nro7. Päätin, että voimme viedä ankkurin kallion sivusta kävelemällä, sillä reitti näytti minusta helpolle. Keskustelimme valmiiksi mitä tulisimme tekemään ja puimme päälle kaikki tarvittavat välineet. En lainkaan tullut ajatelleeksi, että Petralle, joka ei ole tottunut vielä liikkumaan kallioilla, homma ei ollutkaan aivan niin helppo. Voin täysin samaistua jännitykseen, sillä itsekin ekoilla kerroilla pelkäsin melkoisesti ennen kuin opin luottamaan jalkaan ja löytämään kalliosta hyviä otteita. Petra meni kuitenkin jonkinasteiseen paniikkiin siirtyessämme lähemmäksi ankkuria. Täysin oma mokani ja onneksi maltilla ja rauhallisella puheella Petra luotti minuun ja ohjeisiini ja pääsimme molemmat turvallisesti roikkumaan ankkuriin lehmänhännästä.

Tein meille ankkurin ja laskimme köyden ja sitten opastin Petralle, kuinka laskeutuminen onnistuu. Tämä menikin jo ilman jännitystä ja noin parin metrin matka maahan sujui ongelmitta. Seuraavaksi Petra sai kiivetä reitin pari kertaa ja se sujui vallan mainiosti: onhan sisällä kiivetty jo eka 6A boulder 😉 Onneksi paikalle tuli pari naiskiipeilijää, jotka opastivat Petralle grigrin käytön sillä aikaa kun minä kiipesin, joten nyt Petra onkin koulutettu ulkoköysittelijä! 😀 Lopun päivää kiipesimme, siirsimme ankkuria, laskeuduimme ja kiipesimme lisää välillä toki eväitä syöden. Molemmille todella antoisa ja ihana päivä, kiitos Petralle!!

Keskiviikkona sovin kiipeilyparini Emman kanssa, että lähtisimme etsimään Hankoon sopivia boulder-reittejä. Ilma oli aavistuksen pilvinen kun kävelimme pädejen kanssa kohti Puistovuori-nimisiä kiipeilykallioita. Aluksi katselimme Jyrkänne- sektorilla aika korkeita reittejä ja päätimme jatkaa matkaa Sieniseinälle, mikä olikin hieman matalampi. Minä sain kunnian aloittaa tekemällä kulma 3+ ja 5+n Lämppä-nimisen

reitin. Minulla oli kamera mukana pitkästä aikaa ja saimme pari hauskaa kuvaa toisistamme. Kivelle jäi vielä mielenkiintoisia kutosia, siispä uudestaan pian? Lopuksi projektoimme matalan Arm lockin 6a+ läheisen matalan irtokiven kulmassa. Tosi kiva oli saada tossua kivelle myös boulderoidessa, joten tiedän mitä teen ensi kesänä!! 😀

Torstaina ilma oli vielä parempi ja suuntasimme Emman kanssa Vuohikselle, joka oli olohuoneeni viime kesänä. Tutut kalliot odottelivat järkkymättöminä ja aloitimme lämppäämällä Vuohimäen kaikkien aikojen ensimmäisen reitin Iso An (4) saman nimisellä sektorilla. Sitten siirryimme Kataja-sektorille projektoimaan Ennen sadetta 6A, nimistä reittiä sekä toppasimme molemmat Hyvän mielen vitonen ss 6A-reitin, vaikka alun istumalähtö aiheuttikin meille aluksi muutaman harmaan hiuksen. Ilman Emman neuvoja en olisi päässyt myöskään Ennen sadetta reitin alkua, mutta yhdessä saatiin siihen ekat muuvit kasaan, vain toppaus jäi molemmilta. Lopuksi treenasimme vielä Katajapihalla Mimosan hipiää 6b, joka oli minun loputon tavoitteeni viime kesänä. Ei se tuntunut menevän yhtään sen paremmin nytkään, mutta en lannistu!! 😀

Hirmu ihanaa ulkona, kiitos Emma! 🙂