Juoksutreeniä

Varsin melankolisen kesän jälkeen olen nyt elokuussa ottanut itseäni niskasta ja päättänyt aloittaa uudelleen aktiiviliikkumisen. Kesällä 2015 olin laihtunut 30kg pelkästään tekemällä terveellisempiä valintoja ravitsemuksen suhteen ja kävelemällä pitkiä lenkkejä yhdessä collieiden ja huskyni Wilyan kanssa. Varsinkin Wilyan myötä elämäni otti aivan uuden, liikunnallisen suunnan. Sen kanssa oli aivan mahtavaa liikkua ja säännöllisen liikunnan ilo täytti sydämen ensimmäistä kertaa elämäni aikana.

FB_IMG_1535400630414
Minä ja Wilya vuonna 2012

Aloitin aktiivisen kiipeilyn kesällä 2016 ja sen jälkeen, vaikkakin nautin suunattomasti kiipeilystä, alkoi kuntokin laskea ja paino nousta. Kolmessa vuodessa painoa on kertynyt takaisin 10kg ja peruskunto on laskenut oleellisesti. Vuosi sitten otin tavoitteeksi vuorikiipeilyn, mutta keväällä minun oli pakko todeta, ettei meikäläisen rahat tule koskaan riittämään useamman tuhannen euron matkoihin, vaikka teen käytännössä kolmea eri työtä ja 6 työpäivää viikossa. Lähihoitajana tienatut summat eivät vain mahdollista tällaisia unelmia.

Kevään ja kesän olenkin ollut vähän takki auki sen suhteen, mihin projektiin seuraavaksi ryhtyisin. Pidän siitä, että elämässä on jokin tavoite, jokin unelma, jota arjessa tavoitella. Lisäksi on alkanut ahdistaa painon nousu ja kunnon lasku, jonka huomaan parhaiten varsinkin agilitytreeneissä. Niinpä sekä minut, että koirat on laitettava kuntokuurille!! Juoksu on minulle vierasta puuhaa ja nuorempana vihasin sitä. Mutta kun oma kunto vuoden 2014-2015 aikana nousi ja paino laski, on juoksusta tullut kävelyn rinnalle ihan mukavaa treeniä ja varsinkin Wilyan kanssa siinä riitti vauhtia ja asennetta!

Kuvan mahdollinen sisältö: koira ja ulkoilmaSk. colliet eivät vedä remmissä, opetan sen niille jo pienestä pitäen. Minulla on ollut paljon epäilyksiä sen suhteen jaksaisivatko ne juosta pitkiä matkoja tai edes kävellä kanssani yhtä pitkiä reissuja kuin tein Wilyan kanssa. Kun huskyni Wilya kuoli 12v iässä viime vuoden kesäkuussa, on ollut hiukan vaikeaa jatkaa hyvin alkanutta liikunnallista elämää ilman sitä. Tänä kesänä olen pohtinut uuden koiranpennun ottoa, kenties energisempää rotua kuin nahka. Pennun ottaminen taloon ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa juuri nyt, sillä vasta vuoden ikäisen koiran kanssa voi tehdä pidempiä ja raskaampia lenkkejä. Niinpä on otettava itseään niskasta kiinni ja alettava treenaamaan tässä ja nyt, eikä vasta sitten joskus.

Koirat ovat ottaneet myönteisesti vastaan tämän uuden vauhdikkaamman lenkkeilyn. Aloitin tekemällä 4km lenkkiä, osittain juosten. Koirat ovat minulla valjaissa, mutta varmuuden vuoksi niillä on myös kaulapannat. Remmit ovat kiinni paksussa juoksuvyössä, jota käytin myös Wilyan kanssa. Remmeihin pitää vielä hommata jousto, mutta toimii ihan hyvin näinkin. Olemme juosseet 1-2km pätkiä, kävelleet sitten muutaman sata metriä ja sitten taas juosseet. Tällä hetkellä teemme noin 7-8km lenkkejä pari kertaa viikossa, mutta tavoitteena on nostaa syksyn aikana kilometrit 13km. Viime viikolla tein ensimmäisen 10km lenkin (osin kävellen), tosin ilman koiria.

Kuvan mahdollinen sisältö: koira, nurmikko, ulkoilma ja luontoAluksi jännitti Jukan merkkailu, kun alan juosta, haluan keskittyä vain liikkeeseen enkä halua pysähdellä joka puskalle. Mutta Jukka juokseekin tosi hyvällä tempolla yhdessä Ronjan kanssa, edessäni suht tiukalla remmillä. Vain Puuma löysäilee, sillä se ei selkeästi koe itse juoksua palkitsevana toimintana. Ronja rakastaa juoksemista ja se jopa vetää valjaissa ajoittain (varsinkin jos näkee peuran). Koirat ovat oppineet aika nopeasti sen, että juostessa edetään vauhdilla ja pissitauko tulee sitten kun minä niin päätän. Ainakin tällä tempolla toiveita on saada koirista kivat kaverit 13km juoksulenkille isosilmukalle pari kertaa viikossa ja kun niiden kunto kasvaa (ja oma), niin jatkossa voimme kävelläkin päiväreissuina pidempiä, yli 20km lenkkejä.

Juoksu antaakin minulle tällä hetkellä tarpeeksi projektia. Lisäksi se auttaa meitä kaikkia myös agilityssä, jossa toivon eteneväni kisakentille asti joko nykyisten, tai ainakin tulevien koirieni kanssa. Lisää elämästä elämäni tienhaaroissa on tulossa blogiin myöhemmin, mutta nyt on lähdettävä lenkille!😉🧚‍♀️

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m) 2019. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s