Syksyn paimennustreenit

Syksyn aikana olen käynyt Jukan ja Puuman kanssa paimentamassa muutaman kerran hiukan vaihtelevalla menestyksellä ja tunnelmilla.

Kuvan mahdollinen sisältö: ulkoilma ja luonto

Voidaan Puuman kanssa paimentaa autosta!

Torstai 6.9 Somero. Olin jo liikkeelle lähtiessä todella väsynyt ja ahdistunut. Ei olisi pitänyt yllättää, että treenit menivät ihan suteen. Puuma työskentelee todella kivasti isolla laitsalla, missä tilaa on enemmän, mutta pyörössä se helposti painaa lampaat liian lähelle minua. Olen yrittänyt opettaa sille maahankäskyä, jolla saisin sen pysähtymään lampaiden taakse ja ottamaa etäisyyttä, mutta tänään tajusin, ettei se toimi. Minulla ei ollut namia mukana eikä Puumaa näin olleen kiinnostanut vähääkään se mitä siltä pyysin. Onneksi Puuma on tosi kiltti lampaille, mutta innostuu kyllä helposti jahtaamaan niitä jos sitä ei pidä rajoissa. Tuli tunne, ettei hommasta tule yhtään mitään ja ahdistukseni kasvoi sellaisiin mittakaavoihin, että poistuin ääneti paikalta kesken kaiken äärettömän pettyneenä sekä itseeni että koiraan.

Torstai 13.9 Somero. Olin saanut koottua itseäni sen verran, että pyysin Jukan siskon omistajaa Lennua antamaan joitakin vinkkejä paimennukseen. Lennu ja Nassu kisaavat perinteisen tyylin kolmosissa, joten kokemusta rodusta ja lajista on enemmän kuin minulla. Menimme isolle laitsalle tällä kertaa liinassa ja minun kulkiessa edellä Lennu koutsasi Jukkaa. Tämä sujuikin mainiosti, vaikka osittain Jukka olikin enemmän kiinnostunut tulemaan minun luokseni lampaiden läpi. Eteneminen oli rauhallista ja tasaista ja tuli fiilis, että opin paljon uusia niksejä.

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, nurmikko, ulkoilma ja luonto

Jukka ja lampaat Somerolla.

Tiistai 18.9. Sammatti. Lennu ehdottin josko haluaisin tulla katsomaan ja kokeilemaan treenejä Sammattiin missä Sannan Oiva taito- paimennuskoulu sijaitsee. Olin utelias ja kiinnostunut näkemään enemmän perinteisen tyylin paimennusta (siis muut rodut kuin bc ja kelpie), joten ostin treenikerran Jukalle. Uusi paikka sai pojan hieman hämmennyksiin eikä se tällä kertaa toiminut niin hyvin kuin edellisellä viikolla Somerolla. Ensimmäisellä kerralla pyöröaitauksessa se pyrki vain luokseni ja toisella kerralla isommassa aitauksessa sen mielenkiinto lopahti kun olin itse liianan päässä. Tästä tuli tunne, ettei Jukka ehkä ole paras mahdollinen harrastuskoira paimennukseen, sillä se suhtautuu niihin kuten omistajansa: lempeydellä, rakkaudella ja pusuilla. 😉

Torstai 27.9 Sammatti. Tuli äkillinen mahdollisuus lähteä uudelleen Sannan luokse Sammattiin. Pohdin hetken ja otin tällä kertaa Puuman mukaan. Sammatissa oli mukavaa jutella muiden treenaajien kanssa ja koska kaikilla oli jokin muu rotu hyppysissä kuin bortsu, oli keskustelua mielenkiintoista seurata. Minulla ei ole juuri kokemusta perinteisestä tyylistä ja olenkin pohtinut paljon miten collien kuuluu paimentaa, millaiselta sen kuuluu näyttää ja miten koulutus rakentuu. Sannalta ja Lennulta sain paljon hyviä rakentavia vinkkejä. Seurasin myös paikalla olleen aussin paimennusta ankoilla! Herkkää touhua ja vaatii vielä enemmän taitoa kuin lampailla. Toisaalta ankat olivat ihan älyttömän suloisia!! Kahdella jalalla sinne tänne vaappuvat ja suureen ääneen kaakattavat ankat saivat minut taas herkistymään.

Kuvan mahdollinen sisältö: ainakin yksi henkilö, ihmiset seisovat, taivas, ulkoilma ja luonto
Jukka Somerolla

Menimme Puuman kanssa ensin pyöröaitaukseen. Koska se ei käy kiinni lampaisiin ja toimii muutenkin aika nätisti, päästin sen Sannan siunauksella vapaaksi. Taskussani oli nakkia ja harjoittelin pysähtymisiä käskystä. Tämä toimi aika hyvin ja palkkasin heittämällä nakin Puuman selän yli. Puumalle ehdottomasti vahvempi puoli oli vasen, mistä se pyrki kiertämään eläimiä. Tarkotuksena on saada sen mielenkiinto pysymään lampaissa, mutta ohjeistaa sitä liikkumaan kuitenkin rauhallisesti.

Toisella treenikerralla otin Puuman liinaan ja yritimme siirtää lampaita isommassa aitauksessa. Aluksi sen mielenkiinto kääntyi minuun joja kerta kun kehuin sitä, joten pyrin vain olemaan hiljaa. Kävelimme lampaiden perässä ja piku hiljaa Pumsen mielenkiinto alkoi olla aika täydellinen. Se katsoi lampaita kyyristyen etuosan päälle ja piti katseen intensiivisenä. Sillä on luontaista taipumusta lukea lampaita (jotakin mitä minulla ei ole) mutta se helposti innostuu jahtaamaan. Tästä kiristyi joka kerta liina, eikä se päässyt enää eteenpäin. Lampaat olivat liikkuvaista sorttia. Seuraavaksi yritän opettaa Puumalle vahvemman pysähdyksen (unohdan maahanmenon, pelkkä seisominen riittää) ja alan hinkkaamaan suuntia.

Syksyn paimennukset ovat meidän osaltamme nyt tässä. On ollut tosi mielenkiintoista päästä pitkän tauon jälkeen muistelemaan mistä hommassa on kyse ja saada myös rakentavaa palautetta siitä, mihin seuraavaksi oltaisiin koulutuksessa menossa. Ensi vuonna paimennustouhut jatkuvat ja hyvä niin, sillä kotiin on muuttamassa ruohon nakertajiksi ja lemmikeiksi kesälampaita. 💖

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s