Treenikiikkuja, vuosi boulderointia!

Otsikko sanookin kaiken. Köysittelyn jälkeen takana on ensimmäinen vuosi boulderointia! Aika vaihteleva on fiilis ja menestys ollut, mutta päällimmäisenä on hyvä fiilis kiikuilla. Kyllä tämä vaan on niin kivaa! Joulukuussa on treenattu noin 2 krt viikossa, vaikka pyhä tarkoitus olikin nostaa treenit kolmeen kertaan viikossa. Joulukuun alussa kiipesin ensimmäisen 6Cn Espoon Bklla. Herää myös ajatus siitä, että aloittaisin jälleen joogan kiikkujen tueksi.

27.11 Espoo BK. Paikalla paljon tuttuja! Emma ja muutama muu. Yritän useita 6b sloupperireittejä erittäin huonolla menstyksellä. Jotenkin tunne, etten pääse yhtään mitään. Tuttavien kanssa aletaan puhua Solvallan reiteistä, olivat läytäneet netistä tekemäni videon Camouflage (6C) stä. Tulipa ikävä taas ulos kivelle! Kokeilen huvikseni oranssia 6Ctä, jota Emma yrkkäilee ja pääsee toppiotteeseen wau! Minä vaan lipsun. Lopuksi kiipeän

IMG_9293
Ulkokiikkuja Hangossa 2017

pinkin vitosen, jossa nihkeä krimppikruksi, fullkrimppaan peukalolla, ja pääsen reitin ekaa kertaa ylös. Että ees jotakin.

29.11 Keivi. Todennäköisesti viimeistä kertaa Masalan keivillä. Emma pyysi mukaan ja paikalle tulivat myös Juha, Rea ja Iivari ❤ Ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa! On todennäköistä, että joudun ensi vuonna pohtimaan tarkkaan kaikki jäsenmaksuni, kuulun aika moneen erilaiseen yhdistykseen ja Kirkkonummen kiipeilijät todennäköisesti jää minulta ensi vuonna välistä. Keiville ei ole tullut ajeltua koko syksynä. Tänään siis kaikki irti moonboardista, jossa 20 asteen seinällä vitosten ja kutosten juhlaa. Ihan hauska, erilainen treeni. Ja IIVARI! ❤

2.12 REDI, Kalasatama Petran kanssa ensimmäistä kertaa Kalasatamassa. Päivämäärästä en ole aivan varma, mutta hauskaa oli! Ensin sain selvitä parkkihalliin, sillä tulin paikalle suoraan kuvauskeikalta Korkeasaaresta. Petra taituroi paikalle metrolla. Sitten piti vielä löytää toisemme ja niin, se Kiipeilyareenan uusi boulderointimesta! Mutta kun löysimme sinne, niin olihan se aivan ihana paikka! Sokkeloimainen, mutta kodikas. Menimme lämmittelemään yläkerran punttikselle ja sen jälkeen aloitimme alhaalta kipuamaan ylöspäin. Kiipesin lukuisia oransseja flässinä – kunnes tajusin, että täällä ne on greidattu 6aksi. Toisaalta roikuin seinällä paljon pidempään kuin normaalisti, joten sain aikaiseksi ihan älyttömän hyvän treenin!

20181220_2155054.12 Espoo BK. Emman kanssa Espoossa. On todella väsynyt ja nuutunut olo jo kotona, mutta kun Emma laittaa viime hetkellä viestiä, lähden mukaan. Tiedän jo ajaessa, että saattaapi olla suuri virhe. Seinällä ei oikein mene mikään, mutta muutama uusi muuvi takataskuun parilla 6a reitillä. Pitkästä aikaa ajattelen, että olen lihava eukko, joka raahaa seinällä ihan liikaa rasvaa. Paikalla paljon ihmisiä, joista jokainen on ainakin kymmenen kertaa parempi kuin minä. 1,5 tunnin seisoskelun jälkeen kokeilen taas oranssia 6Ctä. Alun muuvit on vaikeat saada kasaan, mutta vain parin yrkän jälkeen muuvit naksahtaa jotenkin kohdilleen ja kiipeän toppirimaan asti. Olen ihan äimänä. Mun eka 6c!!! Tämä ei kuitenkaan riittänyt Emmalle, vaan haastoi minut kiipeämään ensin kaikki helpot hänkit (5, 3x6a ja 20 asteen seinällä 6b+, 6a ja pinkki vitonen eliminaaatioleikin varjolla viisi kertaa ylös alas. Lopulta olin niin poikki, etten pysynyt enää seinässä. Kiitos Emmalle rääkistä!! 😀

20181209_1823149.11 Salmis. Yläritreeniä ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen. Minna pyytää mukaan ja myös Petra ehtii paikalle. Olipa hauskaa pitkästä aikaa tutulla kolmikolla. Lähes kolme vuotta sitten vein tytöt ekaa kertaa vaijeroimaan ja onnekseni myös he ovat innostuneet kiipeilystä. Minnan kanssa yläpartsille. Reitit helppoja, mutta köysireittien pituus yllättää ja kädet menee helposti pumppuun. Kun Minnan pitää lähteä kotiin, jatkamme Petran kanssa noin puoli tuntia vaijereilla, mutta en pääse edes kutosia 😀 😀 Olemme kaikki sitä mieltä, että vaijeri/yläritreeniä ehdottomasti lisää!!

14.12 Espoo BK. Petran kanssa isketään päätä seinään. Kumpikaan ei saa mitään aikaiseksi ja jotenkin todella nuutunut olo. On olo, että en saavuta viime kesän kuntoa tai hyvää flowta seinällä ollenkaan. Yritän oranssia 6Ctä, jonka vime kerralla toppasin, nyt en pääse edes alun muuveja. Jestas, miten vaikeaa!! Mahdoinkohan jotenkin huomaamattani fuskata viime kerralla? Ei voi olla. Onneksi on sentään Petra, jolle nurista. 😀

IMG-20181209-WA002020.12 Espoo BK. Lähdemme liikenteeseen varovaisen uteliaina. Edelliset kiikut olivat niin huonot ja taukoakin on ollut. Espoossa paljon uusia reittejä takaseinällä. Teen taas aluksi mukavuusalueella 6ata, mutta heti kun kokeilen 6b reiteillä alkumuuveja, alkaa kropassa tuntua. Keväällä kiipesin useita 6b reittejä hyvällä flowlla, nyt tuntuu ettei noista ajoista ole kuin muisto jäljellä. Epämukavuusalueella ei ole mukavaa, mutta silti hyödyllistä. Olen pohtinut josko satsaisin keväällä jälleen valmennukseen, mutta toisaalta uskon saavani sieltä samat neuvot kuin viime kerralla. Asiaa täytyy pohtia tarkkaan. Pohtiessani tätä katselemme treenirinkiläisiä. Valmennuksesta on kyllä ihan valtavasti teknistä hyötyä, joten alan taas lämmetä asialle. Lopuksi yritän taas oranssia 6Ctä mutta sen alku on niin haastava, että tipun joka kerta. Minut valtaa outo vimma. Harjaan otteet moneen kertaan. Miten en muista ollenkaan millä tavalla sen viimeksi kiipesin?? Varhaisdementia. Kokeilen sataa eri variaatiota. Harjaan ja kokeilen. Harjaan vielä kerran ja sitten uudelleen seinälle. Nyt menee!! Ylös asti! Ihan käsittämätöntä.

Vuoden loppuun jääkin mietittäväksi valmennuksen anti/kustannus-dilemma ja se, että voisin korvata yhden treenikerran kotona kunnon joogatreenillä. Kiikut 2 krt viikossa on ihan sopiva määrä, mutta rinnalle on saatava kestävyystreeniä lenkeistä ja joogasta. Keväällä jooga toi olemukseen notkeutta ja keskivartaloon lisää lihaksia. Kirjoitinkin siitä jutun tuolloin (lue Kiipeily ja jooga), joten siitä olisi kyllä paljon hyötyä. Lisäksi säästäisin taloudellisesti, sillä jokainen kiipeilyreissu tuo autoon 200km lisää ja niin.. onhan sitä ympäristöäkin syytä ajatella. 🙂

Lupaan, että ensi kerralla päiväkirja ei ole ihan maraton 😉

 

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja lemmikkien lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Tavoitteena mm. Mont Blanc (4810m). Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s