Koira oppii, koulutuksen perusta

Yksi koiran käytöksen ymmärtämisen ja kouluttamisen kulmakiviä on, ettei eläimen käytöstä tulisi koskaan ottaa henkilökohtaisesti. Suhtaudumme tunteella lemmikkiemme käytökseen ja siksi meidän on vaikeaa tulkita niitä oikein. Tarkoitusperät ja eläimen käytös eivät ole henkilökohtaisia loukkauksia, sillä niillä ei ole tarvetta loukata meitä. Koira ei myöskään pyri ”ottamaan valtaa”, vaan se pyrkii sosiaalisena eläimenä yhteisymmärrykseen kanssamme. Siksi sen sijaan, että pyrkisimme hallitsemaan niitä, meidän tulisikin näyttää niille käytöstä, jota siltä toivomme.

Jos haluat olla parempi koiran kouluttaja, hallitse perusteet. Jos haluat osata asioita, niitä pitää itse tehdä ja kokeilla. Puhuminen, kirjoittaminen ja lukeminen eivät riitä, käytäntö opettaa itseään. Nämä tekstit ovat tehty Koirakoulu Visiossa kouluttajana toimineen Tommy Wirenin luentojen pohjalta. Olen opiskellut Vision kouluttajakurssin vaiheet 1 ja 2 vuosina 2009-2010 saadakseni lisää tietoa siitä miten eläin oppii ja kuinka sitä tulisi kouluttaa. Jos perusta kouluttamisessa on huono, kaatuu koko systeemi kuin korttitalo. Kun hallitset eläinten kouluttamisen perusteet kaikki on paljon yksinkertaisempaa myös jatkossa.

Eläinten kouluttaminen on mekaaninen taito, mutta samalla myös tiedettä, taidetta sekä teknologiaa. Käyttäytymisen muokkaamista. Käyttäytyminen on taas kaikkea sitä mitä kuollut eläin ei tee.

Käyttäytyminen koiralla koostuu seuraavista seikoista:

• saalistaja
• laumaeläin
• kiinteät käyttäytymismallit
• rotuominaisuudet
• perimä
• terveydentilasta
• yleiskunnosta
• henkisestä ja fyysisestä vireystilasta
• sairauksista
• kivuista
• ruokavaliosta
• liikunnasta
• oppimishistoriasta
• pentuajan koulutuksesta
• aikaisemmista kokemuksista

Tästä syystä koirien käyttäytyminen noin yleensä on erittäin monivivahteinen asia, eikä ongelmien ratkaisuun tulisikaan ryhtyä ihan köykäisin työvälinein. Muista, että koirapiireissä kouluttajat, ryhmien vetäjät ja jopa ongelmakoirakouluttajat eivät ole vastuussa koiriasi ongelmista. Jos seuraat heidän ohjeitaan ja huomaat kaiken menneen pieleen, et saa ihmistä vastuuseen. Vastuu on aina eläimen omistajan eli sinun! Mieti siis tarkkaan mikä sopii sinun koirallesi ja teille yleensä työvälineiksi ja etsi mielellään sellainen kouluttaja, jolla on kokemusta omasta rodustasi.

Koiran kehitykselle tärkeimmät viikot ovat sen ensimmäiset 16 viikkoa. Aivosolujen välisten yhteyksien kehitys on tällöin voimakkainta ja koiraa tulisikin siedättää kaikenlaisiin tilanteisiin sekä sosiaalistaa erilaisiin eläimiin, myös erilaisiin ihmisiin! Koiran käytökseen vaikuttaa paljon mitä se tänä aikana oppii. Pentu opetetaan sietämään tiettyjä asioita ja häiriöitä eli olemaan välittämättä ja keskittymään asiaan. Koiranpentu on utelias ja varomaton rodusta riippuen noin 7 vkon ikään saakka, jolloin se alkaa suhtautua luontaisesti varauksella kohtaamiinsa outoihin asioihin. Tämä on täysin luonnollinen suhtautumistapa sille ja luonnossa se säästäisi sen hengen. On siis tärkeää siedättää pentua erilaisiin asioihin.

Eläimet oppivat toiminnan seurauksista jo kauan ennen kuin ihminen keksi kouluttaa niitä.

ERILAISIA TAPOJA KOULUTTAA:

– Houkuttelu: koira houkutellaan tekemään vaadittu liike esim. makupalan kanssa. Esim. pyörähdys ympäri tehdään liikuttamalla makupalaa koiran nenän yli, ympäri selän ja taas eteen, jolloin koira seuraa sitä tehden täyden ympyrän akselinsa ympäri. Houkuttelu toimii hyvin 1-3 kertaa, mutta sitä tulisi kuitenkin välttää. Koira jää siitä helposti riippuvaiseksi ja vaatii ihmiseltä apuja myöhemmin enemmän. Koira ei välttämättä myöskään opi suorittamaan harjoituksia itsenäisesti. Koira seuraa vain esim. houkuttelevaa kättä eikä oikeasti koskaan opi tekemään haluttua asiaa ilman houkutinta esim ympyrää ilman käsiapua.

– Toiminnan poimiminen: koiran jo olemassa olevista käytöksistä poimitaan meidän haluamamme käytös. Esim. jos koira luonnostaan istuu, vahvistamme sitä esim. naksuttimen avulla. Poimiminen vaatii ohjaajalta nopeaa reagointia ja havaintokykyä eikä sillä voida varsinaisesti opettaa koiralle mitään uutta käytöstä, vain vahvistaa jo olemassa olevaa.

– Erotteleva vahvistaminen (shaping) on tietynlainen poimimisen muunnos. Kriteerin valittuaan ohjaaja kykenee luomaan käytöstä, joka muuten olisi epätodennäköistäkin. Esim. koira voidaan opettaa tekemään erilaisia liikkeitä ja esim. sulkemaan lipaston laatikoita, sammuttamaan valoja jne. Kriteerin valinta voi aluksi tuottaa vaikeuksia, koska on vaikeaa tietää etukäteen mitä koira tulee tekemään. Vahviste- eli palkkaustiheys on pidettävä riittävän korkeana alusta alkaen, jotta koira ylipäänsä pysyy leikissä mukana. Lisäksi koiran tulee olla luonteeltaan vilkas ja valmis kokeilemaan erilaisia asioita. Pitkälle koulutettu koira, joka on opetettu esim. tiiviiseen kontaktiin tuskastuu nopeasti kun se ei saakaan vahvistetta ennen palkitusta asiasta, eikä välttämättä ymmärrä lähteä hakemaan erilaisia toimintoja itsenäisesti.

– Kohteet: mm. naksutinkoulutuksessa käytetään paljon erilaisia kohteita. Yleisimmät kohteet ovat kosketuskeppi ja -alusta. Kohteisiin opetetaan ensin haluttu toiminta esim. kuonolla tai tassulla koskeminen)ja riittävä kesto ja/tai etäisyys, jonka koira kulkee kohteeseen päästäkseen. Tämän jälkeen kohdetta voi hyödyntää erilaisissa harjoituksissa. Kohteet opetetaan aluksi shapingin avulla. Kohteilla voidaan opettaa erilaisia liikkeitä, suuntia tai temppuja. Kosketusalustan avulla voidaan opettaa lähinnä paikallaoloon tai pysähtymiseen liittyviä liikkeitä kuten agilityn kontakteja, tietylle paikalle lähettämistä tai erilaisia liikkeestä pysähtymisiä. Kohteilla opettaminen vaatii sen, että koira koskettaa kyseistä kohdetta eli pysähtyy sen kohdalle. On olemassa tilanteita, esim. jatkuvat liikesarjat (seuraaminen), joissa kohteilla opettaminen on vaikeaa.

– Fyysinen manipulointi: Fyysisen manipuloinnin hyöty on nopeat tulokset hetkellisesti. Siinä on kuitenkin samat ongelmat kuin normi houkuttelussa, eli toimii hyvin 1-3 kertaa, mutta koira jää siitä helposti riippuvaiseksi ja vaatii ihmiseltä apuja myöhemmin enemmän. Koira ei välttämättä myöskään opi suorittamaan harjoituksia itsenäisesti, koska siihen ei fyysisestikään anneta mahdollisuutta. Tavallaan myös ihminen psyykkaa itsensä tekemään aina tietyn kaavan mukaan ja siitäkin on vaikeaa päästä irti (esim. auton ovea aukaistessa nappaa heti koiraa niskasta kiinni, eikä opeta koiraa yksinkertaisesti odottamaan). Lisäksi ainakin pehmeästä koirasta voi tulla tietyissä tilanteissa arka ja pelokas kun se yhdistää ohjaajan fyysisen houkuttelun rankaisuksi. Tätä onkin vaikeaa hallita ja tiedostaa minkä koira kokee rankaisuna ja mitä ei.

KLASSINEN EHDOLLISTUMINEN

– ehdollinen refleksi

– ärsyke + reaktio = opittu refleksi

Ärsykettä on helppo tässä tapauksessa muuttaa, mutta sen aiheuttamaa refleksiä ei, sillä se on kiinteä käyttäytymismalli. Koiraa voi kouluttaa ja painostaa, muita eläimiä ei juurikaan voi. Asioita voi tehdä monella tavalla. Tärkeää on kuitenkin hahmottaa, että kesykoira on muunnos, joka hakee ihmisen hyväksyntää.

Voimme houkutella tai painostaa jotakin esiin koirassa, mutta vain niitä asioita, joita koirassa jo ON, eli niitä mitkä sen perimä sille sanelee. Emme voi houkutella koiraa tarttumaan tassuillaan kirjaan ja lukemaan, sillä se ei kykene siihen. Sen sijaan voimme houkutella sen avaamaan oven, sulkemaan valot ja hakemaan postin.

Toiminnan seuraukset ehdollistuvat klassisesti

– kaksi erillistä asiaa liittyvät yhdeksi eläimen mielessä

– käytöksen yhteydessä esiintyvät käskyt, vihjeet ja ympäristö

– pelko on aina klassista ehdollistamista (esim. jos saat puhelun ystäväsi kuolemasta, yhdistät soittoääneen tuntemasi ahdistuksen myös jatkossa)

OPERANTTI EHDOLLISTUMINEN

– reaktio – seuraus

Jokin reaktio lisääntyy eli on tuottavaa (vahvistavaa) koiran mielestä

Jokin reaktio vähenee eli ei tuota (tuottamaton – rankaisu)

Jos halutaan, että käytös vahvistuu, toiminnan tulee olla tuottavaa koiralle. Sitä saat mitä vahvistat.

TOIMINNAN SEURAUKSET

+ operantti vahvistaminen (reinforcement)

– jotain listätään ympäristöön, jotta koiran toiminta lisääntyy

– eläin itse määrittelee mikä sille toimii vahvisteena

– kouluttajan tehtäväksi jää havainnoida mikä toimii eläimelle vahvisteena, lisääntyykö käytös vai väheneekö se

– negatiivinen rankaisu

– vahviste vähennetään ympäristöstä

– eläin määrittelee mikä toimii sille rankaisuna

– kouluttajan tehtävänä on havainnoida väheneekö käytös.

NÄISTÄ MUODOSTUU KOULUTUKSEN KAKSI ERI PUOLTA:

Eläinten kouluttaja ei rankaise, vaan havainnoi käytöstä ja vahvistaa.

Positiivinen rankaisu + –

– jotain epämiellyttävää lisätään eläimen ympäristöön, jonka johdosta käytös vähenee

Negatiivinen vahvistaminen – +

– jotain epämiellyttävää vähennetään eläimen ympäristöstä, jonka johdosta käytös vähenee

PELKÄSTÄÄN RANKAISUA KÄYTTÄMÄLLÄ KOIRA EI OPI MIKÄ ON OIKEIN TAI MITÄ PITÄISI TEHDÄ, rankaisu sinällään ei sisällä informaatiota.

ESIMERKKEJÄ:

-Positiivinen vahviste + + tilanteeseen lisätään jokin koiralle positiivinen asia. Yleensä nami tai lelu, joka aiheuttaa koiralle tyytyväisyyttä

Positiivinen vahviste on sitä kun koiran ympäristöön lisätään jotakin, jonka ansiosta koiran toiminta lisääntyy. Yleensä vahviste on koiralle mieluinen, kuten nami, leikki tai kehu. Sen täytyy olla koirasta ansaittu ja aiheuttaa tyytyväisyyttä. Vahvisteen tulee toimia koiralle moottorina sen suorittaessa ohjaajan vaatimaa tehtävää. Koiralle postiivinen vahviste on myös jotakin tuottavaa. Esim istumista opetellessa koiraa on helppo vahvistaa oikeasta toiminnasta namilla. Palkkion tulee seurata riittävän usein. Toisaalta esim. makkarajäljellä koira saa vahvisteen toimistaan löytämällä aluksi tiuhaankin tahtiin nakkia jäljeltä. Se kannustaa koiraa eteenpäin ja toimii vahvisteena suoritetusta toiminnasta. Eläin itse määrittelee mikä sille toimii vahvisteena ja koirat ovatkin yksilöitä. Se mikä toisella toimii, ei välttämättä toimi toisella, esim. erilaiset makupalat, lelut jne. Agilitykentällä vahvisteena toimii usein seuraava este ja radan lopussa railakas riehumisleikki omistajan kanssa.

-Positiivinen rankaisu + – tilanteeseen lisätään jokin koiralle negatiivinen asia. Yleensä jokin fyysinen rankaisu kuten remmistä nykäisy tai läppäisy, joka aiheuttaa koiralle ahdistusta.

Postiivinen rankaisu on sitä kun tilanteeseen lisätään jotakin eläimelle epämieluisaa, jotta koiran käytös vähenee. Tämä aiheuttaa koiralle ahdistusta. Voimakkaampia keinoja on paineistaa koiraa esim. käyttämällä fyysistä voimaa rankaisukeinona.Tämä kuitenkin on pidemmällä tähtäimellä hitaampi tapa toimia ja usein katkaisee koiran motivaation toimia. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa tilanne, jossa porteista kulkiessa koiran niskaan tartutaan, jotta se odottaisi vuoroaan tai kun nuorempi koira mielistelee ja hyppii vanhempaan vastaan, vanhempi rankaisee sitä murahtamalla sille niin voimakkaasti, että pentu kellahtaa selälleen, vingahtaa ja yleensä säikähtää tilannetta. – toisaalta koirat tässä tilanteessa lopettavat tilanteen lyhyeen, vanhemmat heiluttavat häntää tai nuolevat pentua ja kertovat sille kaiken olevan taa hyvin. Välitön rangaistus ja välitön palautus (positiivinen vahviste)

– Negatiivinen rankaisu – – tilanteesta vähennetään jokin koiran haluama asia, yleensä nami, jolloin koira tuntee turhautuneisuutta.

Negatiivinen rankaisu on sitä, kun tilanteesta poistetaan koiralle mieluinen asia tai sen mahdollisuus. Eläin määrittelee sen mikä sille toimii rankaisuna. Esimerkiksi autossa, kun koira istuu ja katsoo silmiin se saa luvan hypätä pois autosta, mutta jos se yrittää ulos ilman lupaa ovi sulkeutuu. Jos koira vetää hihnassa eteenpäin omistaja pysähtyy. Kun koira lakkaa vetämästä liikutaan jälleen eteenpäin.

– Negatiiviinen vahviste – + tilanteesta vähennetään jokin koiraa helpottava asia, yleensä jokin fyysinen tai henkisesti pakottava vahviste kuten

Kun koira haukkuu nipistät sitä korvasta ja kun se lopettaa haukkumisen, loppuu myös nipistys > haukkumatta oleminen lisääntyy. Kun koira hyppii sinua vasten, otat sitä niskasta kiinni ja kun se laskeutuu alas, hellität otteet. Kun koira rimpulee sylissäsi, purista sitä tiukempaan ja kun se rauhoittuu hellität puristamisen jne jne. Näitähän riittää.

OIKEA AJOITUS ON KAIKEN A JA O

Vahviste tulisi antaa täsmälleen halutun käytöksen aikana. Tämä on tärkein taito kouluttajalle ja vaatii jatkuvaa harjoittelua. Myös koirakohtaisia eroja on siinä, miten nopea ajoituksen tulisi olla, yleensä kuitenkin nopeampi kuin ihminen haluaisi myöntää! Ajoitus saattaa olla erilainen eri harjoituksissa esim. uutta opetellessa ajoitus tulee olla tiheä, vanhaa kerratessa voidaan pitää pidempää väliä. Ajoituksen tulisi kuitenkin olla suhteellisen vakio saman harjoituksen aikana. Ongelmia ilmenee koiran suorituksessa on harjoitus sitten millainen tahansa. Agilityssa oikean ajoituksen puute aiheuttaa ongelmia radan suorituksessa, sillä ihminen on liian hidas näyttämään koiralle mihin seuraavaksi ollaan menossa. Tottelevaisuusharjoituksissa koira epäjohdonmukaisen palkkauksen myötä tulee epävarmaksi, pahimmillaan jopa lopettaa toiminnon. Korkea vahvistetiheys vähentää häiriöihin reagoimista ja virheliikkeiden ilmestymistä mukaan kuvioon. Jos koira ei tiedä täsmälleen mitä siltä vaaditaan se myös suorittaa suunnilleen sen mitä se kuvittelee meidän haluavan sen tekevän. Tämä voi loppupeleissä olla jotakin aivan muuta kuin toivottu liike…

KRITEERIT HALTUUN

Kriteeri on jonkin asian toteutuksen edellytys. Se on yleensä suhteellisen tarkka, mutta sen saavuttamiseen voi olla monia keinoja.

Koiran koulutuksessa kriteerin muodostaa harjoitettavan asian toteutumismuoto. Se, miten nopeasti koira istuu haluttuun paikkaan suhteessa omistajaan, miten se työskentelee tai esim. millaista sen kanssa on elää arkielämässä. Tottelevaisuuskoulutuksessa kriteerinä voidaan esim. seurausliikkeessä pitää ryhdikästä olemusta, tiivistä kontaktia ja oikeaa seuraus paikkaa ohjaajan jalan vieressä. Hakumetsällä kriteerinä voidaan pitää työskentelyintoa, jolla koira hakee maalimiehiä, tietyn harjoituksen aikana löytyviä esim. kolmea äijää. Kriteerinä voidaan myös pitää selkeää ilmaisua. Arkielämässä kriteerinä voi olla normaalit ohitukset ilman remmirähjäämistä tai se, että koira odottaa lupaa päästä ruokakupilleen.

Koiraa kouluttaessa tulee vahvistaa vain kriteerit täyttävää käytöstä ja vain yhtä kriteeriä kerrallaan. Tärkeä osa kriteeriä on myös havainnoida sitä ja nostaa tai toisinaan myös laskea ”rimaa” mikäli siihen on tarvetta. Kun harjoituksessa onnistut 85%, voi kriteeriä nostaa seuraavalle tasolle. Jos kriteeristä ei pidetä johdonmukaisesti kiinni, koira turhautuu epäloogiseen toimintaan. Se ei tiedä tarkalleen mitä siltä vaaditaan. Toisaalta, kriteeriä on tilanteesta riippuen syytä nostaa koska koira nauttii työskentelystä. Jos kriteeriä nostetaan liian nopeasti koira ei opi asioita perusteellisesti. Tuolloin ilmenee enemmän virheitä siinä vaiheessa kun asioita aletaan ketjuttamaan yhteen tai jos käytökseen lisätään käsky. Yleensä tämä aiheuttaa sitten omistajankin turhautumisen ja soppa on valmis. Jos kriteeriä nostetaan eri käytöstä ketjuttaessa liian hitaasti, koira oppii tekemään yhden asian täydellisesti, mutta sen on vaikeaa siirtyä seuraavalle tasolle. Se jää ”junnaamaan” oppimisessa paikalleen ja tarjoaa vain sitä yhtä ja ainoaa käytöstä. Kun oppiminen tapahtuu vakaalla, mutta koiralle sopivalla tempolla niin eläinkin oppii tietyn rytmin koulutuksessa ja se pysyy sille mielekkäänä toimintana.

PALKKAUS, KUINKA USEIN JA MILLÄ TAVOIN?

Vahvistetiheydellä tarkoitetaan sitä aikaa, jolloin koira palkataan sekä kahden eri vahvisteen välistä aikaa. Esim. istumisharjoituksessa kestoa voidaan hakea kehun (tai naksun) ja palkan avulla, siten että sekundäärivahvisteen ja primäärivahvisteen välillä oleva aika hieman vaihtelee. On kyse sitten kummasta tahansa vahvisteesta, tai vahvisteesta yleensä, sen tulisi tapahtua usein. Uusia asioita opetellessa 12 vahvistetta minuutissa (ts 5 sek välein). Korkea vahvistetiheys (usein koiralle annettu apu siitä, että hyvin menee) estää häriöihin reagoimista.

Ongelmat vahvistetiheydessä johtavat epäselvään kriteeriin ja siihen, ettei koira varsinkin alkuopetuksessa täysin tiedä mitä siltä vaaditaan. Myöhemmissä harjoituksissa vahvistetiheys voi olla pitkäkin, mutta vain jos koira jo osaa asian. Vahvistetiheyden ollessa tiheä koiran into yhteiseen tekemiseen pysyy yllä ja sen mieltää harjoittelun mukavaksi ja hauskaksi, sille kannattavaksi puuhaksi. Vahvistetiheyden ollessa oikea (ja kriteerin mukainen) koira myös suorittaa tehtäviä kärsivällisesti sekä tarkkuudella..

MITÄ ASIOITA ON KOULUTUKSESSA SYYTÄ OTTAA HUOMIOON?

Koulutuksen rakenne perustuu tavoitteseen, joka pilkotaan osatavoitteeksi. Koiralle ei kannata opettaa mitään yleismalkaisesti, vaan isot liikesarjat tulee ratkaista opettamalla koiralle yksittäisiä asioita erikseen ja yhdistää sitten liikkeet joko etuperin tai takaperin ketjuttamalla. Toiminta saadaan aikaiseksi oikealla kriteerillä, palkkauksella ja ajoituksella. Alkuyleistyksellä tarkoitetaan liikkeen osaamista noin suurin piirtein, voi olla vahvakin tilanteessa kuin tilanteessa. Silloin on aika liittää liikkeeseen vihjesana eli käsky. Tämän jälkeen liike viedään ärsykekontrolliin eli harjoitellaan, sitä, että koira todella osaa käskyn eikä suorita jotakin muuta tai suorita liikettä käskettäessä jotakin muuta. Yleistämisessä harjoitellaan kaikkialla ja erilaisissa ympäristöissä. Näiden jälkeen voidaan liikkeeseen lisätä kesto ja etäisyys ohjaajaan. Jokainen liike tulee käydä edellä mainitulla tavalla erikseen läpi. Näin ollen liikkeetkin opetellaan jaksottamalla, ei kaikkia yhtä aikaa samaan pisteeseen.

Koulutuksessa on tärkeää edetä etukäteen suunnitellun kaavan mukaan. Kun on laatinut vaikkapa paperilla muistiinpanot siitä mitä koulutuksessa tulisi tehdä ja mitä asioita ottaa huomioon, niihin on myöhemminkin tarvittaessa helppo palata. Tärkeää on myös session jälkeen kirjoittaa ylös mikä meni hyvin ja missä on vielä parannettavaa tai mikä ei toiminut lainkaan ja miksi. Koiran kokonaisvaltainen tunteminen on tärkeää, palkkion laatu, kriteerin ylläpitäminen ja vahvistetiheyden tarkkailu edesauttavat kaikki koulutuksen etenemistä. Koiran ikä, luonne vahvuuksineen ja heikkouksineen, ympäristön asettamat ongelmat tai mahdollisuudet kyseisessä sessiossa jne on myös otettava huomioon. Koulutuksen jaksottaminen ja siinä tavoitteellisesti eteneminen (pyrkimys parempaan, ei jäädä junnaamaan paikoilleen), vaikka ei pyrittäisikään voittajaluokkiin tms.

Koiran tunteminen yksilönä ja oma reipas mieli koulutustilanteissa ovat mielestäni tärkeimpiä asioita!

MIKSI ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ KOULUTUS ON SUUNNITELTU ETUKÄTEEN?

Koulutuksen etukäteinen suunnittelu on erityisen tärkeää, sillä yleensä koiran kanssa tehdessä ei yksinkertaisesti ehdi ajattelemaan kaikkia niitä asioita, joita pitäisi, jotta koulutus etenisi mallikkaasti ja tavoitteellisesti. Suunnittelu on hyvä tehdä paperille etukäteen, silä se toimii myös muistiinpanoina ja niihin on ajoittain hyvä palata nähdäkseen mitä kaikkea koira on jo oppinut ja mitä on kenties tehnyt väärin. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Kun ohjaaja tuntee koiran heikot kohdat ja vahvuudet, hän kykenee suunnittelemaan koulutusjaksot siten, että ongelmilta vältyttäisiin. Ennakoiminen tässä tilanteessa on sallittua ja lähes pakollistakin. Sessio on hyvä harjoitella mielessään ja pohtia mitä siinä voi mennä vikaan, jotta konkreettisessa tilanteessa moni asia olisi jo etukäteen tiedossa. Harjoittele mielessäsi kummassa kädessä pidät namia, missä koira on, oma liikesarjasi jne. Tee liike ilman koiraa, jotta osaat esim. sovittaa askeltempon oikein. Pohdi koulutuspaikkaa, sen mahdollisuuksia ja vajeita, mitä välineitä sinulla on käytössäsi ja ennen kaikkea missä ne ovat koulutuksen aikana (taskussa, pöydällä, miten otat esiin jne).

Esimerkkinä kerron agilityn rataharjoitukset. Käyn yleensä radan läpi jo siinä vaiheessa kun rakennan sitä. Kuivaharjoittelen radan useaan kertaan ilman koiraa, ja koska tunnen koirieni ongelmakohdat (toisella irtoaminen minusta, toisella liika vauhti kontakteilla ja este-epävarmuus) keskityn niihin. Toistan ongelmakohtia niin kauan mielessäni ja kentällä ilman koiraa, että itse kykenen suorittamaan liikkeen nopeasti, ajattelematta. Tätä olen painottanut aina alkeiskurssilaisillemme: agilityssa kuivaharjoittelu on todella tärkeää, koska radalla ei koiran kanssa enää ehdi ajattelemaan eikä sitä voi pysäyttää. Kaikki mutkat ja suvannot on osattava ennakoida jo etukäteen ja mietittävä millä virheet voisi ehkäistä. Vanhempi koirani irtoaa minusta esteille huonosti, joten minun tulee ottaa se huomioon jo rataa suunnitellessa. Minun tulee viedä se pidemmälle, lähemmäksi esteitä kuin nuorempi koirani, joka osaa itse etsiä esteet kentältä. Sen sijaan nuoremman kanssa minun tulee jarrutella sitä kontakteilla, varmistaa, että se todella suorittaa ne, jotta kyseinen rataharjoitus ei vahvistaisi ei toivottua käytöstä. Usein kontaktiharjoitukset otankin rauhassa ja erikseen. Kun rata on hyvin mielessä, sen ongelmakohdat käyty läpi mielessä ja kaikki mutkat etukäteen valmiiksi mietitty haen koiran kentälle. Yleensä käy niin, että etukäteen suunnitelemani rata sujuu hyvin paria ongelmakohtaa lukuunottamatta. Ne voivat olla sellaisia, joita en etukäteen osannut nähdä. Niitä käymme koiran kanssa erikseen läpi kentällä ja vasta sitten kokeilemme taas koko rataa yhteen putkeen.

Miten koulutus jaksotetaan ja miksi?

Koulutus on hyvä jaksottaa, jotta se pysyisi selkeänä sekä koiralle, että ohjaajalle. Itse koulutus tapahtuu periodeissa, sisältäen koulutusta muutaman minuutin jaksoissa, joissa sekä koira että ohjaaja jaksavat keskittyä. Koira jaksaa keskittyä yhtä jaksoisesti 2-5min. Välissä pidetään ihan vain hetkenkin tauko, jolloin sekä koira että ohjaaja voi kerätä ajatuksiaan. Jos koulutus ei etene, on helppoa tarkistaa missä mennään vikaan kun mieltää koulutuksen yhdeksi kokonaisuudeksi pieniä yksittäisiä liikkeitä sekä niiden välisen yhteyden. Jos käytös pysyy samana tai se huononee, tule tarkistaa menetalytapa. Tulisiko palkkausta muuttaa? Omaa lähestymistapaa? Käskyä? Tulisiko koulutuksessa siirtyä taaksepäin, opettamaan vahvempaa perustaa koiralle? Tarkistaa palkkion laatu, ajoitus ja vahvistetiheys.

Itselleni koulutuksen jaksottaminen on erittäin tärkeää, koska omistan monta koiraa. Kirjaan kaikki koulutukset ylös, jotta tiedän missä mennään ja muistan mitä kukin koira jo osaa.

ILOISIA OPPIMIS- ja KOULUTUSHETKIÄ!!