Piikulaisen pentublogi: maailma avartuu

MOI! Mä oon Piiku. Tää on ihan mun oma blogi. Päätettiin Mamman kanssa, että kirjoittelen silloin tällöin kuulumisia niin jää joku muisto näistä pentuajoista. Ma 1.4 klo 20.35: ”Tänään on ollu mun elämäni kamalin päivä! Eka joutu olee yksin 8 tuntia kun Mamma meni ekaa päivää takas töihin, sit hiekkakuopalla toi iso möhkö juoksi mua päin ja vähän säikähdin ja Mammakin säikähti ja sit kotona kaatu viel lamppu ja ritilä ja sinkosin makkarin sängyn alle piiloon. Ja kaiken jälkeen Mamma yritti viel leikata kynsiäkin, että sitä vaan, että voinko mä vaiks palautua?” – Piiku

Mun toka viikko uudessa kodissa oli ihan hirvee!! Mamma sanoo sitä arjeksi, että ollaan päivät pois ja tullaan vasta illalla kotiin, mut onhan se ihan kamalaa! Oli paljon kivempaa kun Mamma oli kotona kaiket päivät. Ei oo muuta tekemistä sit kuin nukkua päivällä, en käy ees pissalla tai kakalla, joten Mamma jo virheellisesti kuvitteli, että alan oppia sisäsiistiksi. Mutta koska mulla on vaan sellainen pieni huone (pukuhuone), jossa vietän päivät, ei kauniit prinsessat voi niin ahtaaseen tilaan tehdä tarpeitaan! Mä käyn aina kakalla olkkarin nojatuolin takana ja ulkonakin niin kaukana kuin mahdollista, ettei sitä vaan sotkeentuisi tassuillaan kakkoihinsa. Nih. Paitsi tietty yöllä.  Silloin kakkaan keskelle lattiaa koska on pimeetä.

Koska Mamma on niin paljon pois, mä touhuan sen kanssa sitten koko ajan illalla. Se on keksinyt vaikka mitä kivaa: käydään isojen kanssa lenkillä kuopalla tai metsässä metsästämässä ja pysyn hyvin mukana, joskus jopa johdan joukkoa! Mut Mamma on kyl surkee metsästää, kaikki ne hajut eikä me koskaan mitään kiinni saada.. eikä noi isot vieläkään oikein tykkää musta.. Lähinnä ne pistää vaan silmät kiinni ja teeskentelee etten oo ees olemassa. Törkeetä. Jotta kaikki sais jotakin Mamma yleensä leikkii mun kanssa räsyleikkiä samalla kun heittää isoille frisbeetä. Rankkaa varmaan olla tollainen yksinhuoltaja.. mut tuntuu, että maailma on tosi uso paikka ja sinne mahtuu paljon kaikkea. Myös niitä vähän pelottavia juttuja. Mut mä oon tosi reipas ja meen heti kattoo.

Onneksi Mammalla on kaveri, ihana Maiju-täti, jolla on sellainen Usva niminen collie ja se tykkää leikkiä mun kanssa vähäsen! Aika paljon ollaan oltu sen kanssa kimpassa. Maiju-täti hoitaa mua mielellään ja siellä olenkin tosi kiltti. Oikea enkeli! Koska kuulemma niille tulee sellainen vauva kuin minäkin, mut poika! Et ehkä saan siitä sitten ihan oman kaverin! Viime viikolla Mamma käytti mua myös sellaisessa pentukoulussa ja vaikka olin kamalan reipas, niin vähän ne isot pääsi mua silti retuuttaa. Siis Mamma oli sitä mieltä. Mä purin niitä pepusta. Mammasta olisi kuitenkin hyvä yrittää löytää mulle sopivia kavereita.

Iltasella touhuan aika pitkään ennen kuin nukahdan. Sit nukun muutaman tunnin ja herään taas touhuamaan. Mamma ei yleensä osallistu. Se nukku patjalla mun kanssa ekat 2 viikkoa, mutta nyt on jo siirtynyt sänkyyn koska se sanoo, että kuolee väsymyksestä pystyyn. En ymmärrä. Täytyyhän sen välillä nousta päästää mua ulos pissalle tai kakalle ja kuunnella, etten tee pahojani, mutta enhän mä kyllä sellaisia tee. Tietenkään! En oo viel tuhonnu yhtään mitään kiellettyä, vaikka roikun kyl koko ajan sukissa ja Mamman vaatteissa. Oon nopea tyttö oppimaan! Tykkään keksiä miten namin saa Mamman kädestä ja se onkin tehnyt sellaisia lyhyitä harjoituksia mun kanssa. En mä tiedä mitä me opetellaan, mutta se on hirmu kivaa! Kuulemma se on ilmoittanut meidät jollekin toukokuussa alkavalle pentujen verkkokoulutuskurssille Sportti Rakkiin. Jee!! Siitä tulee varmaan siistiä!!

Yritti se mun kynsiäkin leikata, mut siitä en tykännyt ollenkaan, enkä siitä et se kastaa mun korvaani sellaiseen litkuun (g l y s e r o l i) tai siitä et pitää muka suuhun kattoo. Oon sitä mieltä, et hampaat ei tarvii näkyä, mut kuuluu TUNTUA! hihiii! En tykkää olla sylissäkään koska oon ihan  liian iso tyttö sellaisiin pusuttelujuttuihin, vaikka Mamma kovin haluaiskin pusutella ja silitellä. Mammasta mä oon kamala riiviö. Siis HIRVEE ja jupisee, ettei sil oo koskaan ollut tällaista ku mä, vaikka sil on ollut meitä 20 vuotta! Mut sit toisaalta joskus se (sillo ku oon just nukahtamassa tai herännyt ja oon kuulemma tosi söpö) se silittelee mua ja kutsuu mua sen omaksi lapseksi ja vauvaksi ja lepertelee ja sanoo et oon aikas ihana. Mamma ei ole koskaan tykännyt siitä, että koiria inhimillistetään, mutta ehkä se on tullut nyt sit vanhaksi.

Ja siis mähän olen!! IHANA! Tykkään kaikesta ja kaikista! Ja kaikki tykkää musta! Käytiin sellaisen kaupan pihassa missä oli paljon ihmisiä ja kaikki silitteli ja lapsiakin oli ja niitäkin menin heti moikkaa ja yksi iso mies otti mut syliin ja pussasin sitä vaikka Mammaa yritänkin yleensä vaan purra nenästä koska se työntää sen niin sopivasti siihen.

Mä en oo enää ollenkaan sellainen pieni pentu ku viimeksi vaan tosi iso ja reipas! Mamma on sitä mieltä, että mun pitäis oppia vähän rauhoittumaan, mutta mä pystyn ihan mihin tahansa ja kaikki rakastaa mua. Musta tulee ihan super räjähtävä agilitystara! Mamma ei vaan tajuu. Ehkä se ens viikolla sit opettaa jotain uusia juttuna taas. Mä tykkään leikkiä kissojen kanssa ja musta on kivaa kun ne juoksee mua karkuun ja sit tykkään ruuasta ja siitä, että sitä on joka paikassa, kaikkea voi ainaski maistaa, vaikkei se syötävää niin oliskaan. Nih! Tykkään auttaa mammaa myös Pyykin laitossa ja puun haussa, kannan sille mielelläni tavaroita, tai siis ne on tosi mielenkiintoisia. Musta on kivaa, et mulla on jotakin suussa koko ajan. Siksi en voi ollenkaan käsittää, että toi Mamma on niin väsynyt koko ajan.

Kyllä mä paikallanikin osaan olla. Sillo ku nukun tietty. Ja välillä sillo kun katotaan luonto-ohjelmaa Netflixistä. Tykkään eniten pingviineistä koska niistä lähtee hauska ääni ja ne on samanvärisiä kuin mä. Nih!

Mamma osti mulle sellaisen harmaan neuleen kun ulkona on välillä viel tosi kylmä ja mulla on ihan paljas masu!! Musta mä näytän siinä ihan teräsnaiselta! Oh! Nyt toi kissa tuli tohon. Täytyy mennä! Moi!