Kesän agsakoulutuksia

Energinen pentuni Piiku on treenannut agilitya lähes koko kesän. Blogiani seuranneet tietävät, että aloitettuani agilityn uudelleen n. vuosi sitten, on fiilis vaihdellut paljonkin. Vanhemmat narttuni ovat nyt 7,5 vuotiaita ja urokseni Jukka on 5-vuotias. Tuntui pitkään siltä, että hakkaan päätäni seinään niiden kanssa ja vaikka sain parannettua koirien kuntoakin – se reipas tekemisen meininki puuttui. Turhauttavan asiasta teki se, että joukossa oli myös hyviä treenejä. Aivan kuin lupailtaisiin jotakin, mutta ei sitten aivan ylläkään sinne minne toivoisi. Monet kerrat ajoin treeneistä itkien kotiin, koska olin pettynyt itseeni ja koiriin. Meno ei vain ollut sitä, mitä harrastuskoirilta toivoin. Siitä huolimatta teimme koko kesäkuun agilitya sekä maanantaisin Piikun kanssa pentuagsassa, että Jukan ja Puuman kanssa torstaisin Taija Salokanteleen valmennuksessa. Lisäksi tiistaisin kävimme Ronjan ja Jukan kanssa rallitokoa kokeilemassa Aunelin koirakoulussa, Halikossa. Kesäkuun lopussa ja lomani alussa olin väsynyt – sekä kiireisen aikataulun, että turhautumisen vuoksi. Loma teki kuitenkin hyvää ja syksyn koulutuksiin olen lähdössä erittäin iloisin ja odottavin mielin! Suuri vaikutus on myös sillä päätöksellä, että jätän vanhemmat koirat kokonaan pois treeniringistä.

3G5A6344
Piiku keinulla

Haaveeni on täällä blogissa jatkaa hyvin alkanutta treeniblogia, samalla tavalla kuin nyt jo kirjoitan aktiivisesta kiipeily- ja melontaharrastuksestani. Koska treenien keskiössä on nykyään vain Piiku, on se lukijallekin kenties helpompaa seurattavaa. Maanantai-iltaisin olemme tottuneita kävijöitä Aneten koulutuksissa Halikon Ehythallilla. Kaikki koirani ovat treeneissä vaihdellen käyneet vuosien aikana, joten olemme Aneten kanssa jo vanhoja tuttuja. Hän on ihanasti jaksanut tukea tuskaani koskien koirieni kykyjä ja kannnustanut jatkamaan. Nyt kuitenkin Piikun tultua kuvioihin olemme molemmat todenneet, että harrastamisen tulisi olla kivaa eikä väkisin vänkäämistä. Piikun kanssa aloitimme pentukoulun jo heti sen kotiin tullessa. Keskityimme pitkään leikkimiseen, mutta pian helpot ohjauskuviot ja keppien alkeistreenit tulivat mukaan. Kotitreeneissä olemme treenanneet targettia – niin nenä kuin etujalkakosketuksella.

3G5A6306
Maiju ja Unto

Treeneissä oli kesäkuussa mukana myös Maijun pentu Unto (Diamondfox Amazing Black Hawk) ja nämä kaksi ovatkin melkoinen pentuparivaljakko myös treeneissä! Piikun kehonhallinta on ollut alusta asti parempaa, mutta toisaalta Unton fysiikka on parempi kuin Piikun. Jo pihaleikeissä Unto käyttää kroppaansa monipuolisemmin, juoksee nopeammin ja hyppii samalla hurjia loikkia sekä tekee rajuja käännöksiä. Se ei myöskaan tunnu väsyvän samalla tavoin kuin Piiku. Piikun hyvä puoli on sen vilkkaus: se jaksaa toistoja pitkään ja tarjoaa kaikenlaista tekemistä lähes tauotta siinä missä Unto on tasaisempi ja perusrauhallinen. Olen vanhan kaavani mukaisesti opettanut Piikulle pysäytyskontaktit ja aion sillä saralla jatkaakin ainakin niin kauan kunnes Piiku kykenee juoksemaan koko rataa. Uskon, että vauhtia siltä ei puutu ja ainakin Puuma juoksee kontaktit läpi nätisti, vaikka sekin on alunperin opetettu pysähtymään. Keppejä olemme treenanneet aivan silloin tällöin ja lähinnä vain menokulmaa, jonka Piiku jo aika kivasti on oivaltanut. Se hakee ensimmäisen keppivälin upeasti aika kaukaakin ja kohta jo vaikeistakin kulmista. Jatkamme harjoittelua!

3G5A6053Piiku onkin todella nopea oppimaan! Sille riittää pari hyvää toistoa ja sen jälkeen se tarjoaa samaa käytöstä varmasti ja on helppo alkaa vaatimaan siltä hieman lisää. Torstai-iltaisin kesäkuussa kävimme Jukan ja Puuman kanssa Taija Salokanteleen kuuden kerran valmennuksessa, jonka aikana totesimme molemmat, että ehkä on järkevämpää taoudellisestikin keskittyä Piikun kehittämiseen. Vaikka treenien menestys vaihteli paljonkin varsinkin Puuman kohdalla, on mieltä alentavaa todeta, että koska se ei ole oppinut keppejä vieläkään on kisahaaveet pakko haudata. Puumahan osaisi kaikki esteet ja olisi ihan valmis ykkösluokan koira, mutta kepit tehdään vielä vahvasti ohjureilla ja suorittaen käsiavulla. 3G5A6082Jukka puolestaan on fysiikaltaan niin syvärunkoinen, että se ei yksinkertaisesti saa kropastaan irti lajin vaatimiin nopeisiin käännöksiin ja vauhtiin. Myöskään oma ohjaukseni näiden koirien kanssa ei ole parasta mahdollista enkä voi siten edes ajatella oppivani siitä jotakin uutta. Vauhti on hidasta eivätkä koirat osaa irota sopivasti esteille.

Piikun kouluttaminen on luonnollisesti edettävä pennun ehdoilla ja on myös valmistauduttava siihen, ettei rahoilleen ainakaan ihan heti saa välttämättä vastinetta. Pentu väsyy nopeasti ja 15min valmennusjakso voi olla sille jo liikaa yhteen pötköön. Neuvottelin kuitenkin Taijan kanssa siten, että sain Piikun Jukan tilalle treeneihin kahdelle viimeiselle valmennuskerralle. Taija oli rakentanut radan, jota kaikki koirat ykkösistä kolmosiin treenasivat pienin rataeroin. 3G5A6023Myös Piikulle oli rakennettu todella rakentava ja kehittävä pätkä, jonka aikana niin minä kuin koirakin opimme todella paljon! Niinpä jatkaminen Taijan treeneissä myös syksyllä uskon vievän meitä suurin harppauksin eteenpäin.

Heinäkuun 27pv kokoonnuimme puolestaan Aunelin koirakoulun tassupäivään Tassujen kentälle. Minä olin paikalla kaikkien koirieni (ja kameran) kanssa kahdella koirapaikalla ja Maiju tuli Unton kanssa kehittämään pitkästä aikaa agsataitoja. Unton toinen laji on toko, jota Maiju treenaa keskiviikkoisin ohjatuissa treeneissä sekä kotona. Agility on ajan puutteen vuoksi jäänyt vähemmälle. Oli todella kuuma päivä, yli 30 astetta ja epäilin vahvasti pentujen jaksavan juosta kentällä lainkaan. Kun Anette ehdotti palkkausta lelulla pohdin, että päivästä tulisi ihan floppi 😀 mutta kuinkas ollakaan, molemmat ipanat repivät ja juoksivat upeasti lelun perässä. Teimme ensin ratapätkää siten, että Anette palkkasi kaukopalkkana ja myöhemmin vielä erikseen kontaktiesteitä – pentu Ata sekä -keinua. 3G5A6109Olin äimistynyt siitä, että kuumuudesta huolimatta pennuilla oli täysi moottori päällä. Vanhempien kanssa puolestaan riitti yksi ratapätkä ja pientä turhautumista oli minulla jälleen mielessä. Piikulla on todella vahva keinu, se ei hätkähdä mistään kolahduksista tai korkeudesta. Pentukeinu menee jo ilman apuja, mutta täyskorkealla käytän vielä apuria laskemaan keinu rauhallisesti alas. Piikun hyvä puoli on alusta asti ollut sen uskomaton kyky ja halu kiipeillä mahdollisimman korkealle ja myös epävakaille alustoille. Ei ongelmia!

Niinpä loppujen lopuksi Piikulla oli vain yksi viikko lomaa agsasta ennen syksyn Taijan valmennuksen alkua. Eilen torstaina menimme koirahallille yhdessä Maijun ja Unton kanssa. Olimme aivan intona. 3G5A6171Edellisen päivän hakutreenit olivat pennuilta jo unohtuneet ja Piiku hihkui jo aulassa omaa vuoroaan odotellesssa. En tiedä onko hyvä vai huono asia, että pidän sen odotteluajan kiireisenä: se tarjoaa minulle häkkiin menoa automaattisesti (keksi itse toisella hallilla rämisevään metallihäkkiin menon) ja nenäkontaktia kämmeneen, johon yritän saada kestoa lisää (lue lisää tokojutuista). Piikulla kierrokset vain moisesta kiihtyivät ja kun päästiin vihdoin kentälle se sinkosi ekaksi putkeen, hyppäsi riman (alimmassa korkeudessa) ja tarjosi keppien menokulman ennen kuin ehdin sanoa mitään. Into tekemiseen onneksi kanavoituu minuun ja se myös tulee yleensä luokseni odottamaan ohjeita, eikä tee ns. omaa kivaa kentällä. Harjoittelimme tänään poispäinkäännöstä ja takaleikkausta. Piiku on jo nyt nopeampi ja irtoaa paremmin kuin yksikään aikaisemmin omistamani koira. 3G5A6377Sen kanssa saan juosta ihan täysillä ja hiki virtasi! Onkin ihana tunne, että treenit alkavat olla jo oikeita treenejä sinnikkään ja nopeasti oppivan koiran kanssa. Eli enää ei tunnu ”pentukoululaiselta” vaikka toki Piikun nuori ikä on otettava huomioon. Untolle puolestaan tämä oli ensimmmäinen kerta isolla kentällä hallissa ja se aloittikin hiukan hitaammin, haistellen enemmän ympäristöä. Kuitenkin ensimmäiset pentukeinut saatiin plakkariin ja myös takaleikkauksen alkeet!

Tästä on hyvä jatkaa! Aikuiset koirani nauttivat pallon ja frisbeen heitosta kotipihalla sekä hiekkakuopalla, pitkistä kävelylenkeistä ja sohvan nurkassa leffan katsomisesta. Ja minä puolestani panostan mielelläni täysillä Piikuun, jonka potentiaali lajiin kuin lajiin saa välillä haukkomaan henkeä! 😀

 

 

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja koiratouhujen lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s