Paimentyttö Piiku Pikkarainen

Piiku on päässyt nyt pari kertaa kokeilemaan paimennusta. Omat kesälampaat ovat sen verran itsepäisiä, etten ole uskaltanut antaa Piikun kuin haistella niitä aidan läpi. Kävimme kuitenkin heinäkuussa koiratuilla lampailla Liedossa Pauliinan luona ja toisen kerran elokuussa Sammatissa Oiva Taito-paimenkoulussa yhdessä Unton kanssa. Piiku on erittäin kiinnostunut lampaista, mutta into uhkaa mennä välillä vähän härväämiseksi.

3G5A5366Liedossa Piiku pääsi näkemään elämänsä ensimmäiset lampaat omien lampaiden lisäksi. Se oli selvästi kummissaan kun lampaat siirettiin pieneen pyöröaitaukseen ja menimme sisään liinan kanssa. Piikulla on tapana haukkua raivokkaasti omille lampaille, joten sitä se yritti myös täällä. Kuitenkin hyvin nopeasti haukku loppui innokkaaseen tekemiseen, kun se hoksasi lampaiden siirtyvän sen alta kauemmaksi. Tämä oli mielenkiintoinen käänne! Siirsimme lampaita aitauksessa edes takaisin ja kehuin hiljaa aina kun Piiku selkeästi lähti kiertämään. Ensimmäiseksi paimennuskerraksi tämä oli hyvä alku: Piikun fokus oli koko ajan lampaissa, eikä minkäänlaista pelkoa esiintynyt.

3g5a069025.8. Sammatti ja Sannan Oivataito. Pitkästä aikaa Sannan luona oppimassa lisää perinteisestä tyylistä. Piiku oli ensimmäisellä kierroksella aivan tohkeissaan: lähti kiertämään lampaita ja oli niistä täysillä kiinnostunut. Teimme hauskan itsetuntoharjoituksen, jossa koiraa houkuteltiin katsomaan lampaita ja päin vastoin. Kun katsekontakti muodostui siirryimme aina askeleen lähemmäksi lampaita kunnes ne lopulta lähtivät liikkeelle. Tällä opetimme pennulle sitä, että sen olemuksella on merkitystä. Piiku teki pari hyvää kiertoa ja jopa sylkkärin omaisesti vaihtoi ohjauksestani suuntaa. Toisella kierroksella se yllättäen oli niin väsynyt, ettei enää tehnyt juuri mitään. Saimme läksyksi opetella ihan perushallintaa talvikaudella.

Unto oli myös Maijun kanssa mukana ja tapansa mukaisesti Unto työskenteli innostuneena ja pitkään. Toinen kierros vain vahvisti poikaa ja innosti lisää. Ai että tykkään Unton sinnikkäästä tavasta työskennellä! Se myös työntyi itsenäisesti aidan ja lampaiden väliin saadakseen ne liikkeelle – seikka mitä en ole nähnyt vielä koskaan 6kk ikäisellä nahkapennulla! Toivottavasti Maiju ja Unto jatkavat vielä paimennusharjoituksia ensi vuonnakin, luontaista kykyä kun riittää!

Tietoa kirjoittajasta

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja koiratouhujen lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s