Lokakuussa Taijan syksyn valmennus jäi muutaman viikon tauolle, mutta sen aikana kävin parilla peruutuspaikalla Tiina Jaakkolan Rontix-areenalla. Yhden viikon pidimme myös täysin vapaan treenitauon. Pidin Tiinan ohjauksesta niin paljon, että hain sinne kevääksi vakipaikkaa ja puhuin myös Maijun ja Unton kursseille. Taijan tunneilla olemme tehneet pitkää rataa osissa ja Piiku rakastaa toimintaa!! Rata ei kuitenkaan ole tehty pentuja ajatellen, joten oli mukavaa keskittyä ihan pentutason juttuihin Rontix-areenalla. Opimme mm. tauokoilemaan (ehkä), in-käskyn ja olemaan hyppimättä ohjurin yli.
Ensimmäisellä kerralla olin paikalla ajoissa ja kävelimme Piikun kanssa ympäristössä pitkät pätkät ennen hallille menoa. Paikalla oli kolme muuta treenaajaa ja teimme Piikun kanssa in-harjoituksia. Hallissa oli ratakin, mutta pienissä pätkissä Piikun mielenkiinto pysyi yllä leikiten. Saimme käydä kentällä kaksi erillistä kertaa. Piiku keksi puomin vierestä taukopaikaksi nimetyn koiran pedin, jonne se juoksikin aina välillä. Tiina kehoitti palkkaamaan sen itsenäisestä tauottamisesta ja näin myös tein. Tauon ajatus treenin aikana on minulle täysin vieras. Tavallaan se on ihan käypä – koira voi halutessaan hakea taukoa tekniikkapainotteisiin harjoituksiin hakeutumalla pedille. Se palkataan sinne ja Piiku tarjosikin siinä välillä myös takajalkatargettia. En ole kuitenkaan ihan vakuuttunut, että koira ymmärtää tämän olevan tauko – sehän tarjoaa jotakin ja siitä se palkataan. Puuma opetettiin aikanaan tarjoamaan esteitä siten, että se palkittiin aina kun se tarjosi sellaisen – ohjasin minä sen sille tai en. Seurauksena oli koira, joka päätti itse mille esteelle juosta. Vaikka ajatus oli hyvä, siitä seurasi paljon takapakkia ja koira, jolla ei ollut vahvaa käsitystä ohjauksesta. Piiku on opetettu tarjoamaan pennusta asti, joten en ole aivan varma onko tämä ”tauko” sille vain yksi temppu muiden joukossa. Se voisi ihan yhtä hyvin tarjota vaikkapa kontaktipintaa. Kenties tämän ajatuksen saa joku minua viisaampi vielä avata.
Piikun kanssa aloitettiin agsa 7vkon iässä. Alla video ihan ekoista treeneistä. Pitkä matka on tultu ja kehitys on ollut 9kk aikana ihan valtava! Rimat meillä on edelleen n.10cm korkeudella, kontaktiesteistä Piikulla on käsitys vai kontaktipinnoista ja kepeistä menokulmista, joten vielä riittää paljon opeteltavaa ihan estetasolla.
Pidin siitä, että Tiina tarjosi Piikulle myös toisen vaihtoehdon hypylle ja koiran piti todella oppia lukemaan minua ja kuuntelemaan miten ohjasin sitä niin fyysisesti kuin verbaalisestikin. Tarkoituksena ei ollutkaan opetella rataa ja tehdä sitä mahdollisimman pitkään, vaan enemmänkin keskittyä näihin muutamaan juttuun. Uskon, että tätä kautta Piikulle kehittyy hyvä kyky lukea minua ja ohjausta ja se myös vahvistaa suhdettamme.
Kävimme Tiinan luona myös seuraavalla viikolla, jolloin in-harjoitukset jatkuivat erilaisella radalla. Piiku juoksi hienosti jo kolmen esteen pätkää, missä in-käsky tuli vaihdellen eri kohdassa. Olin siitä ihan huippu ylpeä!! Tiinan halli on neliskanttisempi kuin meille tuttu Salon koirahalli ja siellä on myös paksuja tukipylväitä, jotka onneksi on topattu siten, etten minäkään voi juosta niitä päin ohjatessani 😀 😀 Lopuksi otimme vielä ohjurin kiertoa siten, että keppiväliin laitettiin ohjuri ja Piiku tarjosi sen kiertoa minun ja Tiinan välillä. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että tätäkin voisi opetella erikseen! Hienoa!
Piikun 9kk synttärin kunniaksi alkoi seuraavalla viikolla Taijan syksyn 2. jakso Salon koirahallilla. Tästä ylläoleva video. Teimme pitkää rataa pätkissä ja Piiku oli ihan Super pätevä! Alun in-käsky meni hienosti ja jopa pimeään putkikulmaan meno (videon lopussa) pienen harjoittelun jälkeen. Piiku oppii nopeasti radat ja jo yhden toiston jälkeen muistaa minne pitää mennä. Se siis korjaa omaa ohjaustani ihailtavan hienosti. Irtoamisissa Taija auttaa kupin kanssa ja jo seuraavalla kerralla pätkä meneekin ilman apua. Loistavaa!
Piiku rakastaa agilitya yhtä paljon kuin minäkin ja palkkaantuu vielä paremmin namilla kuin lelulla. Vaikka matka kisavalmiiksi on pitkä, osaa se jo tosi paljon asioita. Tiinan valmentava koulutustyyli vakuutti minut siinä määrin, että siirrymme kevätkaudeksi Rontixille. Ryhmässä tulee olemaan meidän lisäksi kaksi muuta kisatasoista koirakkoa ja koska Piiku tulee vuoden tammikuun lopussa, pääsemme keväällä tekemään myös enemmän meille vieraita esteitä (kepit, kontaktit), jahka Piikun luustokuvat sen sallii. Katsotaan miltä se tuntuu! Marras-joulukuun jatkamme kuitenkin edelleen Taijan opeissa, joten seuraa meidän menoa instassa tai täällä blogissa!
Lifedream Colliet 