Aloitimme marraskuun alussa tokon ohjatut treenit Turussa Pawsiteamin hoteissa. Ensimmäisellä kerralla olin varovaisen utelias ja uskoni omiin ja Piikun kykyihin vielä vähän hatara, mutta tuon tunnin aikana tajusin miten paljon Piiku on kolmen viikon aikana kehittynyt. Olin ajatellut, että katson ensimmäisen 4 kerran kurssin ja päätän sitten jätänkö tokon kokonaan pois lajirepertuaaristamme. Turhautumiseni tokoon oli lokakuun aikana niin suuri, että jätin sen treenaamisen kokonaan välistä ja Piiku sai kahden viikon treenitauon. Ystäväni Maiju treenasi sitä muutaman kerran silloin kun Piiku oli Unton luona päivähoidossa ja kenties tämä teki hyvää. Nyttemmin Piikulle on jostakin ilmestynyt perusasentoon kestoa ja vahva katsekontakti. Marraskuussa ohjatuissa treeneissä kävimme läpi lisää perusasentoa, seuraamisen alkeita ja erilaisia muita liikkeitä aina noudosta kartion kiertoon. Piikun kehitys on ollut valtava ja into lajiin on syttynyt molemmille.
Pawsiteamin viikottainen tokokurssi on meillä yhdessä Unton kanssa, joten pääsemme Maijun kanssa fiilistelemään jo menomatkalla. Onkin kiva, että ajomatkalle on seuraa, sillä välimatka Turkuun hallille on liki tunti. Paikka on Maijulle tuttu jo entuudestaan, sillä hän aloitti tokoilun täällä jo aiemmin syksyllä. Parkkipaikalla sekä Unto, että Piiku haukkuivat aluksi muille koirille, mutta yritämme pitää tämän aisoissa kiinnittämällä koiran huomion muualle (namiin). Molemmilla on nähtävissä mörköikää, joten pimeässä lähestyvät koirat ovat tosi outoja ja pelottavia. Piiku mörköilee myös lenkillä välillä ja toivon tämän vaiheen menevän ajan myötä ohi. Nyttemmin Piiku tarjoaa vieraan koiran kohdatessaan jo katsekontaktia ja oikein hakee namia kädestä. Hyvin toimii siis ehdollistaminen!
Odotimme ulkona sen aikaa, että edellinen ryhmä tyhjeni hallista ja sitten pääsimme sisälle Anun oppiin. Yllätykseksemme olimme paikalla kahdestaan, mikä tuntui tosi kivalle. Saimme molemmat kaksi kertaa yksilöohjausta ja taukojen aikana harjoittelimme Piikun kanssa taukoa omalla matolla ja perusasentoa. Allaolevalla videolla Maiju treenaa Piikulle kestoa perusasentoon.
Koska olimme toisillemme vieraita kerroin ensin Anulle meidän vaikeuksista ja siitä miten vilkas Piikanen on. Se on koira, joka on pakko ennen treenejä lenkityttää kunnolla, jotta se jaksaa keskittyä tällaiseen hinkkaamiseen. Oli pakko ääneen kehaista Maijua, joka on saanut Piikulle rakennettua vahvan katsekontaktin ja kestoa peruasentoon. Sen treenaaminen ei ole enää ollenkaan niin tuskaista kuin vielä pari viikkoa aikaisemmin. Treenatessamme huomasin myös ilahtuneena, että Piiku on keksinyt tarjota perusasentoa! Tästä haaveilin koko alkusyksyn, koska tiedän tarjoamisen olevan Piikulle avain sen sydämeen. Kaikki liikkeet, joita se alkaa itsenäisesti tarjota ovat menneet sen jakeluun aivan eri tavalla kuin liikkeiden houkuttelu tai käskytys. Tästä on hyvä jatkaa myös seuraamiseen.
Otimme pätkän myös seuraamista ja aloitimme ihan seuruukävelyllä, jossa minä kävelin hallissa ristiin rastiin ja palkkasin Piikun aina kun se ilmestyi luokseni ja otti kontaktia. Tämä oli vaikeaa aluksi, koska Piiku oli uudessa paikassa innoissaan. Lopulta se tuli hakemaan katsekontaktia, mutta ei jalan vieressä, jolloin liike aukeni liiaksi sivulle. Otimme myös kaukokäskyjä, mutta nekin olivat Piikulle turhan vaikeita ja se maahanmenossa ”hivuttautuu” lähemmäksi. Kaiken kaikkiaan ekasta tunnista jäi fiilis, että tällä kurssilla opimme varmasti lisää ja saamme ohjatusti niksejä vaikeisiin asioihin.
Seuraavalla viikolla Maiju opasti minua tokoryhmän periaatteista: kotona treenataan ja ohjatuissa treeneissä kysytään neuvoa vaikeisiin eteen tulleisiin ongelmiin. Toko siis vaatii paljon kotona treenaamista ja siinä missä agilityssa kouluttaja johtaa treeniä, tokossa homma sujuu ikään kuin toisin päin ja on oltava itse eri tavalla aktiivinen. Tämä oli tärkeä huomio. Olimme paikalla jälleen kahdestaan ja tällä kertaa Piikukin jo tiesi mihin tulimme. Se on aina keskittynyt yhdessä tekemiseen, mutta tällä kertaa silti vielä paremmin kuin viimeksi.
Otimme seuraamista askel kerrallaan. Anu ehdotti, että ottaisin käyttöön erillisen palkkasanan Zip! Varsinkin kaukokäskyillä, sillä Piiku edistää melkoisesti. Piikun ollessa pentu, käytin paljon YES sanaa määrittelemään sen hetken, jolloin Piiku teki oikein. Ikään kuin naksuna, jonka jälkeen se sai palkan. Se toimi hyvin targetilla ja erilaisissa kiertoliikkeissä. Tämä on kuitenkin pennun kasvaessa unohtunut ja yes sana ei ole enää ollut niin ehdoton. Se toimii tällä hetkellä agilityssä ja lelun kanssa, jotenkin vauhdikkaissa liikkeissä se on helpompi sanoa. Voisi sanoa, että Yes kuvastaa meillä saalispalkkaa, jolloin Piiku pääsee juoksemaan minusta pois päin joko lelulle. Tästä syystä lyhyt ja ytimekäs ZIP voisi toimia paremmin tokossa ja sen hienovaraisissa liikkeissä, joissa koiran on tarkoitus pysyä jalan vieressä. Maijulla ZIP on ollut käytössä Untolla jo alusta asti, joten yhdistän sen tokoon sitäkin kautta.
Teimme myös noutoa, jota olen harjoitellut kotona osaamatta yhdistää vielä perusasentoa ja noutoa toisiinsa. Tänään hallilla Piiku teki ensimmäistä kertaa kokonaisen liikkeen lähtien peruasennosta ja päättyen siihen. ZIP! Voi onnea!! 🙂 Piiku on myös oppinut alokasluokan liikkeen pitämällä kapulaa peruasennossa suussaan ja ylläpitää hienosti katsekontaktia, vaikka heiluttelisin käsiäni sen pään ympärillä. Super hienoa siihen nähden, että kesällä se ei suostunut ottamaan mokomaa kapulaa edes suuhunsa. Noudossa kokeilimme hakea liikkeeseen vauhtia siten, että kun Piiku kääntyy tuomaan kapulaa, minä juoksenkin kutsuen toiseen suuntaan. Ensimmäisellä kerralla Piiku tiputti kapulan, mutta tämän tyyppistä variaatiota voisin sille tehdä myös kotona.
Piiku tarjoaa hienosti taukomattoa ja hakeutuu sille Käy! komennolla. Pohdiskelen, että tämä voisi toimia kesällä myös hakutreeneissä maalimiehen luona. Katsotaan. Harjoittelemme perusasentoa ja siitä paikalleen jäämistä niin istuen kuin maaten. Vaikeaa on pitää sessiot tarpeeksi erilaisina, ettei koira ala ennakoida. Rutiinin rikkominen olisi tärkeää. Jo ZIP käskyn opettelu ENNEN käden viemistä taskuun on minulle haastavaa ja harjoittelen sitä myöhemmin kotona ilman koiraa. Piiku haukkuu todella vähän hallilla ja saa kehuja sen työskentelevästä asenteesta. On ilo katsella sen kehittymistä kun muistaa miten paljon olemme melko lyhyessä ajassa jo edistyneet!
Kolmannella kerralla hallilla oli meille vieras koira ja Piiku otti siitä hurjasti häiriötä. Se oli innostuksissaan ja täynnä energiaa, koska en pääse pimeällä tekemään kunnon lenkkejä. Itse olin todella väsynyt. Ei siis hyvä yhtälö. Harjoiteltiin seisomista, mikä ihan uusi liike tokossa ja sujuu sen mukaisesti. Oma pinna kiristyy omaan säätämiseen. Palkkasanat sekoaa suussa ja Piikukin turhautuu kun ei tiedä mitä siltä haluan. Teen helppoja juttuja välillä, kaukokäskyt alkaa sujua. Piiku edistää kaikessa sille vaikeassa, myös seuraamisessa. Anu opettaa palkkaamaan kaikilla mahdollisilla tavoilla ettei synny rutiinia. Lopulta käyn lattialle istumaan ja pyydän Piikua leikkiin. Illan paras hetki kun painimme matolla, minä selin lattialla ja Piikanen kaikki tassut päälläni pussaillen. Siis ihan sama! Mun karvainen lapseni! ♡ Paska fiilis säilyy seuraavaan aamuun ja pohdin taas lajin tulevaisuutta.
Neljännellä ja siis tämän ekan kurssin vikalla kerralla olemme jälleen paikalla Maijun kanssa kahdestaan. Hyvä fiilis kun olemme Piikun kanssa sopineet jo kotona miten käyttäydytään. Parkkiksella Piiku ei enää välitä vieraista koirista ja keskittyy nakkiin. Tänään teemana palkkaus eri suunnista. Teemme vuoron perään Anun ohjauksessa ja odotellessa Piiku harjoittelee istumista erilaisilla alustoilla ja jumppapalloilla, perusasentoa, kaukokäskyjä ja seuraamista. Siinä onkin tapahtunut käänne kun Maiju sunnuntaina puoli vahingossa treenasi Piikasta puolen tunnin ajan opettaen sile katsekontaktin seuraamisessa. Luojalle kiitos Maijusta!!
Omalla vuorolla harjoitellaan takapalkkausta pistämällä kuppi Piikun selän taakse. Ihan mielettömän hienosti Piiku jäi perusasennosta istumaan kun kävelen 10-15 askelta selin siitä pois päin, käännyn ja vapautan Taakse! Käskyllä. Teimme myös eteenmenoa samalla kupilla niin, että Piiku juoksee Saa! Käskyn saatuaan perusasennosta n. 10m päähän kupille. Olen äimistynyt Piikun vahvasta paikallaolosta!! Vastahan me tämän(kin) asian kanssa taistelimme!! Ainoa mikä tuotti vaikeuksia oli tilanne, jossa jätin Piikun istumaan, kävelin itse kupille ja laskin sille koiran nähden nakkia. Tämä oli liikaa ja Piiku nousi seisomaan ja lähestyi minua.
Lokakuussa kokemani ahdistus on sulanut pois ainakin siltä osin, että Piiku on uskomattoman nopea oppimaan, fiksu ja ahkera. Meille lokakuussa vaikeat, miltei mahdottomilta tuntuvat asiat kuten paikalla olo, perusasento ja katsekontakti, ovatkin nyt äkkiä vahvuuksiamme!! Piiku myös tarjoaa näitä halukkaasti, myös silloin kun on epävarma siitä mitä pitäisi tehdä. Anulta sateli jälleen hyviä vinkkejä mm. seuraamisen aloittamiseen vasemmalla jalalla ja koiran paikalla pysymiseen oikealla jalalla. Uusia palkkasanoja alkaa tulla:
Zip! Ruokapalkka
Yes! Lelupalkka
Saa! Ruokapalkka minusta poispäin esim. Eteenmenossa
Taakse! Takapalkka koiran takana
Wau! Oikean käden palkka esim. Seuraamisesta
Hyvä, super!! Sosiaalisia kehuja
Tässähän alkaa ikään kuin innostua tokosta ja koiran kouluttamisesta 😀 olemme Maijun kanssa molemmat todella ylpeitä ja iloisia pentujen keskittymisestä ja asenteesta. Kumpikaan niistä ei lakkaa tai väsy työskentelemästä tunnin aikana. Turhautuessaan ne voivat hieman haukkua, mutta keskittyvät täysillä meidän kanssa tekemiseen, eivät toisiinsa. Ne ovat väsymättömiä tarjoamaan tekemistä, myös taukojen aikana. Jatkamme Pawsiteamissä vuoden loppuun ja jatkamme tokoa myös kotona. Tällaiset harrastuskoirat on ilo omistaa!!
Lifedream Colliet 