Niin se on. Koronan vuoksi koko maa on mennyt poikkeustilaan. Ei harrasteta koirajuttuja, eikä mitään muutakaan kun yrittäjät joutuvat sulkemaan ovensa ja ihmisiä kehoitetaan pysymään sisällä ja välttämään sosiaalisia kontakteja. Tämän kevään kärsijöitä ovat myös pennut, niin sanotut koronapennut, joiden kanssa ei nyt pääse treenihalleille pentukursseille, eikä edes tutustumaan erilaisiin ympäristöihin. Onneksi hätä keinot keksii ja erilaisia verkkokursseja ilmestyy koko ajan lisää.

Sisko-Likka on asunut meillä nyt parisen viikkoa. En ollut sopinut töissä enempää lomaa kuin pari kolmen päivän viikonloppua, mutta kun esimiehen taholta tuli nyt kehoitus siirtää vuosilomia tähän kohtaan, en vastustellut. Niinpä tällä viikolla olen saanut lomailla upeassa kelissä ja viettää rauhaisaa kotielämää pennun ja muiden eläinteni kanssa. Ei olisi parempaan saumaan voinut tämä ”pakko”loma tulla!! Olen saanut rauhassa tutustua Likkaan ja antaa sille mahdollisuus oppia meidän perheen rutiinit.

Se ei olekaan juuri poikennnut normista: aamulla heräämme ilman kelloa tasan kuudelta. Olisi mukavaa nukkua pidempään kuin työaamuina, mutta jotenkin se ei ole onnistunut. Likan kanssa pusuttelemme sängyssä hetken, sitten nousen ylös ja se kävelee omien jaloiin eteiseen ja sieltä ulos pissalle. Olin alkuun todella varovainen kuistin portaiden kanssa, mutta Likka osaa kulkea ne ylös ja alas erittäin rauhallisesti, joten nykyään se saa valvotusti nuo muutamat askelmat mennä. Sitten seuraa rutiinin seuraava osio, eli päästän ulos aikuiset koirat isolle takapihalle aamupissalle ja sillä aikaa Likka saa aamuruuan. Se on ollut vähän huono syömään omaa ruokaansa, vaikka lisään siihen piimää. Ruuan mukana koirani saavat aina pienet annokset naudan lihaa, kanaa, possua, kalaa tai naudan mahaa ja Likka on saanut oman satsinsa myös. Nirso se ei ole, sillä kerjää lahjakkaasti kyllä minulta ruokaa 😀 Ruuan jälkeen menemme uudelleen ulos kakalle. Likan suoli toimii aika kellon tarkasti aina ruuan jälkeen.

Sisäsiisteys on loman ansiosta myös hyvällä mallilla. Ekalla viikolla tuli useampi pieni pissa yleensä matolle, mutta kun Likka nyt pääsee itse eteiseen ja sieltä ulos kuistille, on sen helpompi ollut sisäistää asia. Myös yöllä se herättää kerran noin kolmen aikaan, jolloin kannan sen sylissä pihalle, käy pissalla ja juoksee takaisin syliin ja painumme takaisin nukkumaan. Yksinollessaan Likalla on vessana (oma keksintönsä huom) iso kevythäkki, jonka olen sittemmin vuorannut pentuliinoilla, jotka imevät pissan hyvin.

Kun on syöty ja käyty tekemässä tarpeet, pääsee isosisko Piiku hetkeksi leikkimään Likan kanssa siksi aikaa kun syön itse aamupalani. Tytöillä on tosi kivat leikit ja Piiku on loputtoman kärsivällinen ipanan kanssa. Yleensä ne leikkivät painileikkejä, mutta välillä Likka innostuu juoksemaan olkkarissa ympyrää Piikun ympärillä. Meno on kuitenkin ihan säädyllistä, mielestäni Likka onkin tosi tasapainoinen ja rauhallinen ydinolemukseltaan, eikä sillä leikin lomassakaan keitä ns. yli. Ulkona tytöt ovat keksineet myös lelut, joita on kiva vetää ja kiskoa keskenään. Piiku tuo leluja myös minulle, joten onneksi se edelleen hakee minunkin kontaktia vahvasti. Aivan viime päivinä Likan motoriikka on kehittynyt huimasti ja joitakin bortsumaisia piirteitä on noussut esiin: se esim ulkona jää maahan ”vaanimaan” kun piiku käy hakemassa lelua ja ampaisee sitten liikkeelle sen ollessa lähempänä. Collieni eivät ole koskaan tehneet vastaavaa.

Aika kuluu kuin siivellä aamupäivän, jolloin katson päivän uutiset ja käyn läpi paperiasioita. Iltapäivällä käyn ulkona lenkillä aikuisten koirieni kanssa ja sen aikaa Likka odottaa makuuhuoneeseen tekemässäni omassa nurkkauksessaan. Pari kertaa Likka on päässyt mukaankin metsään, mutta vielä se on suurimmaksi osaksi vähän riesana kun ei tietenkään pysy isompien matkassa. Yksinoloon tutustuminen lähti meillä heti käyntiin kun joudun jättämään Likkaa yksin joka välissä: vien aikuisia ulos alakerran kautta, jonka aikana Likka odotti olohuoneessa ja laitoin Likan myös nukkumaan omaan aitaukseensa, jotta sain aikuiset rauhassa olkkariin kanssani, tai sain vaikkapa siivottua ilman, että pentu roikkuu koko ajan jaloissa. Likalle yksinolo ei ole mikään ongelma ja se rauhoittuukin omaan tilaansa hienosti. Siellä sillä on myös kaikki parhaat herkut, luut, purutikut ja possun korvat, joita ei tarjoilla muualla talossa.

Iltapäivällä käymme myös tutustumassa maailmaan: paikallisen kaupungin keskustassa olemme pyörineet eläinkaupoissa ja ostoskeskuksissa. Likka menee uusiin paikkoihin varovaisesti, mutta uteliaasti. Se omaksuu myös uutta nopeasti, joten oppii jo kerrasta ja seuraavalla kerralla toimii rohkeasti häntä tötteröllä. Likka rakastaa ihmisiä! Kaikkien luo pitäisi päästä halimaan ja pusuttelemaan. Autossa se aluksi piippaili, mutta ei kertaakaan ole voinut pahoin. Nykyään se asettuu omaan mökkiinsä nukkumaan ja torkkuu rauhasssa siellä myös silloin jos joudun jättämään sen hetkeksi yksin. Erittäin helppo maailmanmatkaaja siis! Olen todella iloinen, että sen autoilu sujuu, myös Piiku on aina ollut erittäin helppo kaveri matkoilla.

Koska emme pääse nyt varsinaisille lähikursseille, olemme osallistuneet useammalle verkkokurssille. Viksu Otuksen pentukurssille osallistumme ensi viikolla. Se on 6 viikkoa kestävä kurssi, joka on suunnattu nimenomaan pennuille ja perustaitojen hiomiseen. Lisäksi Piikun kanssa Likka on ilmoitettu tokon perustaitojen etäkurssille, jossa hiomme toko valmentajamme Anun kanssa pohjataitoja lajiin ja Piikun kanssa alokasluokan liikkeitä. Agility puolestaan tulee haltuun Jaakkolan Tiinan Rontix-areenan verkkopuuhiksessa, mistä saamme hyviä apuja agsan alkeisiin. Kaikenlaisia tehtävävideoita alkaa kohta olla niin paljon, että hyvä kuin perässä pysyy! 😀 Ei ole siis tekemisen ongelmia. Koulutushetket pidän kuitenkin ihan lyhyinä Likan kanssa, koska se on pentu ja saa suurimmaksi osaksi vain olla ja ihmetellä.

Likan eroja nahkoihin on alkanut jo näkyä. Piikuun verrattuna se on rauhallinen pentu. Ns normaali! ;D Piiku kun oli melkoinen tekele pentuna (ja vieläkin) koska se ei tarvinnut läheskään niin paljon unta ja palautui kaikesta niin nopeasti, että oli vaikeaa tarjota sille tarpeeksi tekemistä. Likka muistuttaakin siis ihan tavallista koiranpentua, joista minulla on 20 vuoden kokemus. Olen tehnyt kaikenlaisia pieniä juttuja sen kanssa oppiakseni sen ominaisuuksista ja jotakin olen jo poiminut: Likka ei ole kovin perso ruualle. Se kyllä tekee, mutta ei selkeästi koe ruokaa kovin tärkeänä. Se on myös syönyt vain puoli desiä kerrallaan, joten tuntuu ajattelevan ruuan olevan vain hengissä pysymistä varten 😀 Palkkana ihan kinkun ja kanan palat ovat toimineen parhaiten ja olemme harjoitelleet niillä tokon perusasentoa ja seuraamista, katsekontaktia, luopumista, tasapainotyynyllä takajalkojen käyttöä ja etujalkatargettia. Kuitenkin suurin into sillä on leluihin, rakastaa saalistaa ja taistella lelusta. Jonkin verran olen käyttänyt tätä jo palkkauksessa: siivekkeen kiertoon tuli huomattavasti enemmän motivaatiota kuin ruuan kanssa. Toistot ovat vain muutama kerrallaan ja varsinkin ruuan kanssa Likka lopettaa itse toiminnan, koska mielenkiinto vain loppuu. Tämä on myös Piikuun verrattuna iso ero: Piiku rakasti ruokaa ja teki sen perässä ihan mitä vain jo pentuna. Piiku myös alkoi tarjoamaan asioita jo varhaisessa vaiheessa, Likka on jotenkin vielä liian vauva yhdistelemään asioita toisiinsa tai ketjuttamaan niitä. Myös toinen suuri ero on tullut vastaan: Likka rakastaa metallia. Se nappasi metalliset kynsileikkurit suuhunsa ja juoksi karkuun kun yritin leikata siltä kynsiä ja kantelee myös mielellään sille antamiani teelusikoita. Ei colliet vaan tuolla tavalla… 😉

Vaikka Likka on rauhallinen tapaus, olen silti panostanut näissä alkujutuissa rauhoittumiseen ja luopumisharjoituksiin niin namilla kuin lelulla. Ennen ruokakupin saamista pitää istua ja ottaa katsekontakti ja lelunkin voi joutua välillä luovuttamaan Mammalle, mutta sen kyllä saa sitten heti takaisin. Pihalla luoksetulo Likalla on vahva, mutta sitä haluan vahvistaa myös silloin kun sillä on lelu suussa. Vierailemme tiuhaan naapurissa Unton, Usvan ja samanikäisen bordercollieurospennun Vipun luona. Vipun kanssa Likka pääsee juoksemaan ja leikkimään pentuleikkejä ja näiden kahden meno onkin huomattavassti rennompaa niin meille omistajille seurata kuin pennuille itselleen. Isompien jaloissa on aina loukkaantumisen vaara, mutta pentujen keskenäinen paini on tärkeä sosiaalinen aspekti näille ipanoille.

Likka saa toisen ateriansa siinä kahden, kolmen aikaan ja viimeisen kahdeksalta illalla, juuri ennen nukkumaanmenoa. Koska heräämme niin aikaisin, olen itsekin aivan kanttuvei aikaisin illalla, usein nukkumaan mennäänkin jo yhdeksän aikaan. Tällä viikolla en ole kertaakaan valvonut edes kymmeneen… Yönsä Likka nukkuu omassa tilassa sängyn vieressä. Vain aamulla nostan sen hetkeksi sänkyyn, muulloin se tyytyy olemaan lattiatasolla tai korkeintaan purskelemaan sormiani kun lasken käteni sen seuraksi sängyn vieressä olevaan pahvilaatikkopetiin. Kun sammutan valot, tyttö samuu samantien. Siis me molemmat tytöt 😉

Juuri tulleen tiedon mukaan olen kotona myös koko ensi viikon! 😀 Korona tai ei – pennun kannalta tämä on kyllä ihan mielettömän hieno mahdollisuus ja antaa meille todella hienot eväät tulevaan yhteiseloon! Nyt on aikaa treenailla sekä Piikua, että Likkaa oikein rauhassa, kerrankin, ja panostaa muidenkin kanssa runsaaseen lenkkeilyyn! Lisää meidän touhuista ja mm treenivideoita varsinkin Lifedreamcollies instagram tilillä, mutta myös facebookissa.