Likan pentutemppuja

Sisko-Likka täytti perjantaina 12vkoa. Arki sen kanssa on lähtenyt mukavasti käyntiin kun sain olla 2 vkoa lomalla sen kanssa ja tällä hetkellä se viettää työpäiväni yhdessä Piikun kanssa isossa keittiössä. Myös naapurin bortsupentu Vipua ja nahka Untoa käymme tervehtimässä viikottain ja puolin toisin koirat ovat tottuneet oleilemaan eri talouksissa. Tämä sopeutumiskyky on mielestäni iso juttu myös myöhemmin elämässä. Likka on aloitellut aktiivisen harrastuskoiran alkeita, mutta polku ei ole ollut ihan niin auvoinen kuin alun alkaen kuvittelin.

Likka ja Piiku ovat erilaisia persoonia, joiden tapa oppia on hyvin erilainen. Piiku jo pentuna rakasti ruokaa yli kaiken ja kiipesi sen perässä vaikka puuhun ja oppi nopeasti innokkasti tarjoamaan erilaisia asioita. Se yhdisteli, ja yhdistelee edelleen, taidokkaasti asioita toisiinsa. Piiku oli loputtoman energinen, mutta samalla kiltti pentu. Likka on myös kiltti, mutta se on huomattavasti tasaisempi luonne. Se katselee uteliaasti ensin ja kokeilee varovasti ja sitten menee häntä tötteröllä. Nyt 12viikon iässä huomaan, että pientä riiviötäkin on ehkä havaittavissa (talon sähköjohdot, tyynyt, kukkalaatikot ja kissat ovat häiriötekijöitä), mutta suurimmaksi osaksi sekin on hurjan kiltti.

Piikun myötä olen innostunut koiran kouluttamisesta ja se olikin yksi seikka miksi alun alkaen hankin nyt ensimmäisen bortsuni. Minulle on siis itsestään selvää, että pennunkin kanssa touhutaan jotakin pientä alusta asti. Olen aina opettanut pennut odottamaan ruokaansa, ottamaan käskystä ja ilmankin katsekontaktia, menemään maahan ja istumaan käskystä. Myös odottaminen on tärkeä taito. Piikun myötä omat taidot ovat kasvaneet paljon ja nyt listalle ovat hiipineet tarjoaminen, takajalkojen käyttö, erilaiset jumppaliikkeet ja lajitreenien alkeet.

Likka rakastaa taistella leluista ja se onkin ollut helppo houkutella kahden lelun leikkiin. Sen sijaan noutaminen ei ole niin hauskaa, vaikka taistelu jatkuisikin. Lelu on paljon kivempi hautoa itselleen. Kaikki liike saa Likan innostumaan, joten se kyllä juoksee heitetyn esineen perään, mutta ei tuo sitä minulle. Lelulla palkitseminen on minulle enimmäkseen uusi juttu ja vaikka se varmasti myöhemmin on erittäin helppo ja hyvä taito, nyt huomaan olevani aika turhautunut.

Huomasin myös heti Likan tullessa, ettei sille ruoka ole kovin tärkeä juttu. Se syö muutenkin vähän ja sen käyttäminen motivaattorina on ollut aluksi hankalaa. Onneksi sain hyviä neuvoja tokovalmentajaltamme Anu Rikkilältä ja aloin ruokkia Likan lähes täysin kupittomasti.

Tein pieniä koulutuspätkiä, joiden aikana Likka oppi peruuttamaan, perusasennossa istumisen, etu- tai takajalkojen siirron targetille (tyyny), kiertämisen, odottamisen, namista luopumisen (hyvin vahva) ja katsekontaktin. Vielä on mietinnän alla mm. miten saan sen ymmärtämään maahan menon, mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen nähden miten tahmea alku oli.

Olemme käyneet pari kertaa leikkimässä ja tutustumassa paikallisen koirakerhon agilitykenttään, missä olemme ottaneet putkea ja leikkineet leluilla. Likka saattaa olla aluksi vähän jäävi innostumaan, mutta parin toiston jälkeen osaa jo hienosti. Esimerkiksi kentällä oli pieni likainen ja jäinen putki, joka ensin vähän jännitti.

Heittelin putkeen pari namia ja kutsuin toiselta puolelta niin Likka uskaltautui siihen lopulta. Pienen tauon jälkeen kokeilin täyttä putkea, joka oli osana rataa. Hämmästyneenä totesin, että Likka juoksi intona täyden putken ees taas ihan itsekseen, selvästi nauttien esteestä. Siis geneettisesti putkihullu koira 😀

Tyynyjä kummempia targetteja en ole sille vielä esitellyt. Olen yrittänyt panostaa erilaisiin ympäristöihin enemmän kuin kouluttamiseen, joten olemme vierailleet useita kertoja Salon keskustassa tutustumassa autoihin ja ihmisiin. Kävimme myös Isossa- Omenassa viime viikolla. Likka ei ole niin rohkea kuin Piiku samassa iässä ja se on muutenkin selkeästi herkempi. Kuitenkin se on erittäin tasapainoinen ja järkevä pentu, joka ei onneksi ole vielä koskaan pelästynyt mitään, vaikka jotkut asiat ovatkin jänniä. Lisäksi se on erittäin taitava sosiaalisilta taidoiltaan. Olemme käyneet tutustumassa erilaisiin ja näköisiin pentuihin sekä aikuisiin koiriin.

Bortsun pennuksi Likka on ihan tavallinen ja Piikuun verrattuna ns. normaali pentu, jolta ei edes kiihtyessään ”pala lamppu”, vaan ajatus on aina mukana. Olen tähän erittäin tyytyväinen. Uskon myös, että ajan myötä tyttöjen erot pienenevät kun Likan vauhti sekä rohkeus kasvavat. On ollut ihana nähdä miten jo nyt niistä on tullut erottamattomat ja leikit pihalla alkavat koko ajan olla rajumpia hippaleikkejä, joista ei vauhtia puutu. Isosiskon perässä kiipeillään jo kivillä ja sisällä sangen vaivattomasti nojatuoleilla ja sohvan selkänojalla!

Toki Likan ikä ja pieni koko pitää ottaa huomioon näissä leikeissä, mutta Piiku osaa upeasti mennä pennun tasolle ja ottaa tämän huomioon. Onkin tunne, että käsissäni on kaksi kultakimpaletta, todelliset ylpeyden aiheet roduilleen ❤

3G5A1917

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja koiratouhujen lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s