Koronan myötä elämä on kaikilla muuttunut melkoisesti, mutta meillä arki on pysynyt ennallaan. Maalla eläessä olen kuin pienessä omassa kuplassani ja vain töissäollessa muistan, että jotakin erikoista on ympärilläni tapahtumassa. Toki kaikki koirakurssit on peruttu, agility- ja tokovalmennus on siirtynyt etäistuntoihin ja bortsupentu Likan sosiaalistaminen lievästi hankaloitunut.
Agilitya ehdimme kevään aikana tehdä Paimiossa Jaakkolan Tiinan opissa tammi- helmikuun ja vaikeammat ohjauskiemurat olivat meille molemmille aika turhauttavia Piikun kanssa. Nyt kun treeni-ideat saa videoilla, on homma omalla kohdalla entisestään vielä hankaloitunut.
On todella vaikeaa keksiä miten toimia jos oma koira ei teekään kuten videon esimerkki koira ja omaakin toimintaa on hankalaa hahmottaa kun kukaan ei ole kädestä pitäen neuvomassa. Agilityn, kuten kaiken muunkin kouluttamisen, tulisi olla paitsi eteenpäin vievää, myös hauskaa ja rentoa. Ainakin omasta mielestäni. Toki ihmisestä riippuu millaiset tavoitteet hän itselleen ja koiralle asettaa. Olen haaveillut Piikun kanssa kolmosluokasta, mutta nyt pelkästään virallisiin kisoihin pääseminen tuntuu kaukaiselle unelmalle. On vielä niin paljon opittavaa! Piikun luustokuvat oli tarkoitus ottaa huhtikuun alussa, mutta ne siirtyivät taloudellisista syistä nyt kauemmaksi. Tästä syystä myös keppien ja kontaktien opettelu siirtyy.
Kotitreeneissä olen agsassa keskittynyt itsenäisiin irtoamisiin hypyille ja keppien menokulmiin. Myös kontaktien pyssäreitä on ollut ajatus treenata. Kahden viikon lomani aikana tulikin treenattua ihan kiitettävästi. Piiku kuitenkin väsyy nopeasti. En tiedä johtuuko se murrosiästä (mikä on aika selkeä tällä hetkellä) vai mistä. En saa treeneistä onnistumisen fiiliksiä ja motivaatio on alkanut nopeasti laskea koko hommaan. Olemme käyneet pari kertaa paikallisella agsakentällä omatreeneissä, mutta tuntuu vaikealta keksiä oikeasti meille suunnitelmallisesti rakentavia treenejä.
Agilityyn liittyviä huonoja viboja:
- turhautuminen siihen, etten osaa suunnitella tehtäviä rakentavasti
- Piikun estefocus horjuvaa edelleen, myös keskittymisvaikeuksia ajoittain
- Piikun oikeanpuolen ”vajaus” tekee kaiken mielellään myötäpäivään
- videoiden ”täydellisyys”, esimerkkikoira ei tee virheitä, mutta entä jos oma koira tekee? Tai minä?
- puutteellinen estevalikoima kotona
Agilityyn liittyviä hyviä viboja:
- Piikun itsenäinen takakierto
- Piikun liikehäiriöiden sieto kasvanut
- Into agsaan kuitenkin suuri ja positiivinen
Jos agilityyn liittyvät fiilikset vaihtelevat, niin tokossa porskutetaan samoissa perusongelmissa. Kävimme Piikun kanssa seuruun tehotreeneissä Turussa maaliskuun lopussa ja se sujui tosi kivasti Piikun osalta. Aluksi Piiku teki upeassa kontaktissa tempon vaihteluja ja myös juoksussa piti paikan ja kontaktin, paremmin jopa kuin kävelyssä.
Saatiin paljon hyviä neuvoja, joilla pyritään ratkaisemaan Piikun vähän liiankin innokas ryntäily (seuraaminen on sille täysillä suoraan eteenpäin) Esim ellipsin tekoa koira Sisäpuolella. Palkkaus kun koira suorana. Yhden askeleen ”lähtötreenit” seuraa käsky ja sit hetken päästä liikkeelle. Piikulle malttia. Treeni jumppatyynyllä: perusasennon korjaaminen ja Seuruun perusta käskyn kanssa, jotta koira tajuaa seurata jalkaa eikä rynnätä eteenpäin. Namit ei saisi olla Kädessä! Piiku oli koko tunnin hurjan aktiivinen, innokas ja jaksoi hyvin. Koska taukomatto ei ollut mukana, otin myös kaukoja ja paikallaoloa, jotta aivot saisi hetken levätä. Tosi tyytyväinen mun pieneen lapseeni 😍💗
Kotona olemme jatkaneet kulmatreeniä tyynyllä pyörien. Ulkona Piikun keskittyminen on selkeästi kärsinyt ja seuraaminen on väljentynyt. Olen myös ottanut sen kanssa jonkin verran oheistreeninä esineen etsintää ja tunnistusnoutoa. Olemme Koiran Hetki kouluttajan Anu Rikkilän tokon etäkurssilla, jossa viikottain saamme selkeät vaihtuvat treeniohjeet. Anu on myös hienosti tsempannut minua turhautuessani ja tarjonnut vaihtoehtoisia tapoja kokeilla juttuja jos koulutus ei etene. Tästä syystä yleisfiilis tokoon on tällä hetkellä positiivisempi kuin agsassa.
Piikun kanssa olen ottanut asialistalle myös esineen pidon perusasennossa ja varsinkin siirtymisen perusasentoon esineen kanssa. Tämä on todella vaikeaa, koska Piiku väistää vasenta kättäni. Pito on kuitenkin jo ihan ok, jonkin verran kapula liikkuu suussa. Kokeilin Piikulle hyppynoutoa ensimmäisen kerran ja sepä sujuikin mallikkaasti! Tällöin myös perusasentoon siirtyminen kapulan kanssa sujui.
Tokoon liittyviä huonoja viboja:
- perusasennon vinous,. Piiku heittää innostuksissaan pyllyn helposti liian taakse
- seuraamisen väljyys ulkona, Piikun keskittyminen lopahtaa helposti muutaman metrin jälkeen.
- esineen pito suussa perusasennossa
- jäävät vielä kesken (osasi aiemmin täydellisen maahan menon liikkeestä)
Tokoon liittyviä hyviä viboja:
- Loistava etävalmentaja!
- Piikun into työskennellä! ❤
- Upea katsekontakti
- kivat kaukot
- paikallamakuun kesto
- hieno hyppy ja hyppynouto
- Piikun keskittymiskyky varsinkin paikallaan oloissa
Yritän nyt rahoitella itseäni molemmissa lajeissa ja todeta, että Piiku on vasta runsaan vuoden ikäinen. Minulla ei ole mikään kiire siirtyä sen kanssa kisakentille ja toisaalta kotiin saapunut uusi pentu Sisko-Likka on tuonut Piikulle elämään ihan oman ystävän, jonka kanssa remuta ja touhuta sen sijaan, että se koko ajan hakisi huomiota minulta. Voin siis omalla tavalla myös huokaista, ettei kouluttaminen ole enää ”pakollinen pulla”, jotta saan sen loputonta energiaa purettua, vaan mukavaa yhdessä tekemistä ja meidän kahden oma juttu. Rakastan Piikua niin, että koskee ja haluan sen yltävän sille tasolle kuin sen on mahdollista päästä. Omat taidot ovat kouluttamisessa vasta lapsen kengissä, mutta onneksi Piiku on erittäin innokas oppija ja oikeasti älykäs koira, joka antaa paljon anteeksi tällaiselle kohlolle. Piiggels. Mun lapseni. ❤
Lifedream Colliet 