Kesällä toko on jatkunut Pawsiteamin yksäreillä ja kouluttajana on ollut Anu Rikkilä. kuulumme myös Anun nettivalmennusrinkiin. Käväisimme Kuusiston Tiinan yksärillä ja elokuussa aloitimme hänen vetämän 8 kerran ryhmätreenikurssin. Toko on minulle vaikeampaa kuin agility, sillä pikkutarkka hinkkaaminen on jotenkin vastenmielistä. Toisaalta uskon tokon tuovan meille ihan peruskoulutettavuutta ja ainakin tähän asti olen mieltänyt sen olevan hyvä ponnistuslauta myös pk-puolen tottikseen.
Piikuhan osaa valtavasti erilaisia tokon liikkeitä aina tunnistusnoudosta ruutuun. Alokasluokan liikkeet ovat kasassa, mutta seuraaminen puuttuu. Piikun on vaikeaa keskittyä liikkeen aikana ja sen huomio hakeutuu helposti häiriöihin. Piiku on aina toiminut paremmin hallissa kuin ulkona. Toisekseen en itse osaa olla tarpeeksi johdonmukainen seuruun harjoittelussa ja palkkaamisen ajankohtaan ja kriteeriin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Koska Piiku on niin mielettömän taitava kaikessa muussa, en ole valmis heittämään hanskoja tiskiin. Tavoitteena olisi päästä korkkaamaan sen kanssa edes pari alokasluokan koetta.
Piikun liikkeet ovat näyttäviä, nopeita ja täsmällisiä. Esimerkiksi kaukoissa se ei edistä juuri lainkaan ja myös jäävät ovat hyvällä mallilla. Hyppy, hyppynouto ja kapulan pito sujuvat suht hyvin. Mälväämistä esiintyy silloin tällöin. Seuraamisessa olen yrittänyt kaikenlaista kuten yhden tai korkeintaan muutaman askeleen seuruuta, nopeita vapauttavia käännöksiä ja oikealla kädellä palkkausta edistämisen ehkäisemiseksi. Välillä turhauttaa ihan huolella kun asiat eivät tunnu etenevän.
Likka puolestaan on tokossa tajunnut hitaasti tarjoamisen periaatteen. Se osaa jo peruasennon hienosti ja myös maahanmeno eri suunnista alkaa sujua. Kävimme kesällä sen kanssa peräti kaksi pentukurssia, joiden aikana harjoittelin sen kanssa paikallaoloa, seuraamisen alkeita ja perusasentoa ryhmähäiriössä. Likalla onkin hyvä paikkalla olo tokossa ja se kerran opittuaan tarjoaa kyllä toimintoja vahvasti. Perusasennosta on tullut sille vähän kuin turvapaikka aina kun se on väsynyt uudessa ympäristössä (pentutreffeillä tai esim. hakumetsässä) ja huomaan sen hakeutuvan viereeni kuin itsestään. Likalle olen alkanut opettaa kaukokäskyjä keittiössä ja omalla pihalla ja myös kapulan pitoa treenaillaan. Se sujuukin hyvin, samoin kapulan nostaminen maasta. Ongelma on sen tuominen minulle. Jo pentutestissä tuli ilmi, että Likka tekee mielellään itselleen töitä. Kiihtyessään tai saadessaan toteuttaa itseään sen on hyvin vaikea muistaa, että minuakin pitäisi kuunnella. Kaiken uuden opettaminen (tokossa) sille tuntuu hankalalle, koska joudun miettimään miten perustelen asian sille. En siis tiedä, onko toko meidän lajimme myös tulevaisuudessa vai jätänkö sen suosiolla pois. Tuntuu, että jo alokasluokan liikkeet ovat vielä kaukainen haave. Agilityyn verrattuna laji on minulle myös vaikeampi kouluttaa. Olen varsin tietoinen, että en aina palkkaa johdonmukaisesti. Perustottelevaisuuden kannalta se on kuitenkin todella tärkeää Likalle, joten ainakaan vielä en ole valmis luovuttamaan. Likka osallistui Anu Rikkilän tokopäivään ja päivään kuului myös hyvä luento koiran (ja ohjaajan) oikeasta mielentilasta. Saimme hyviä vinkkejä kapulan pitoon ja noutoon.
Tokon treenaamisen kannalta olisi varmasti tärkeää, jos minulla olisi aikaa ja intoa tehdä edes muutaman minuutin toistoja vaikka keittiössä joka päivä. Varsinkin Likan kanssa perustreeni on ihan mahdollinen ja kannattava rakentaa siellä. Piiku, joka jo osaa enemmän, saisi eniten irti pihatreeneistä. Piikun kanssa joudun pohtimaan paljon sen mielentilaa eli milloin se on liian energinen täsmälliseen tokoon ja milloin on siis paras hetki treenata sen kannalta, että se oikeasti malttaisi kuunnella optimaalisesti. Piikuhan on aina valmis toimintaan, eikä varsinaista väsymystä siitä näe lainkaan.
Itseasiassa, Likalle noudon opettaminen on täyttänyt ajatukseni tokossa kenties liikaa, samoin kuin Piikun puutteellinen Seuruu. Eihän Likan tarvitse tuoda Minulle varsinaisesti suoraan käteen yhtään mitään, vaan jos saan sen sisäistämään esineen tuomisen perusasentoon ja siitä luovuttamiseen, olisimme jo pitkällä! Koen, että niin moni asia olisi helppo ja mukava treenata jos se toisi esineen minulle: esineruutu, pallon heitto, nouto, tunnari opettelu jne.. Mutta toisaalta ehkä tämä vaatii nyt minulta uuden näkökulman aiheeseen ja myös aikaa Likalle. On siis mahdollista, että toko jää meiltä tulevaisuudessa pois lajirepertuaarissa, mutta vielä ei mielestäni ole sen aika. Kiitos meitä valmentaville kaikista nikseistä ja neuvoista!!
Lifedream Colliet 