Vatvo taikinaa – osa 3: paimennusta kesällä

Kesällä ehdimme käydä myös paimentamassa. Piiku ja Unto läpäisivät myös paimennustaipumustestin kirkkain paperein elokuussa. Likan kanssa työstetään vielä oikeaa mielentilaa, mutta Piiku pääsee syksyllä jo kuljetushommiin! Myös paimennuksessa meitä on valmentanut useampi ihminen: Mervi Asp Usvanummentilalta, Marika Klossner Woollandiasta, Mia Artela Maicroft farmilla ja Katja Suominen. Kiitos kaikille!

Piiku kävi vuoden ensimmäisen paimennuksen Usvanummentilalla. Vähän jännitti sen työskentely, Piikuhan on itselleen poikkeavasti selkeästi väsynyt paimennuksissa ja toinen kierros on sille usein jo liikaa. Tänään se haukkui innokkaasti odotellessaan, mutta pyörössä rauhoittui. Piiku työskentelee aina hiljaa, oli se mitä tahansa ja tästä piirteestä pidän kyllä paljon. Lampailla Piiku rauhoittaa itseään ja aluksi ajattelin, ettei se tee mitään. Valmentajamme Mervi kuitenkin opasti meitä, että Piiku toimi pitkässä liinassa oikein kivasti.

Usvanummentilalla

Piiku oli niin mainio! Kuulemma hyvää lammaskoiraa ei oikein huomaakaan, koska se on niin huomaamaton työssään. Piiku rauhoittuu lampailla silmin nähden, mutta keskittyy kuitenkin työskentelemään. Se siirtelee lampaita kiltisti, mutta määrätietoisesti. Todella kivasti haki tasapainotusta ja toisella kierroksella se kulki jo takanani yksin. Homma on raskasta ja tämä onkin ainoa harrastus, jossa Piiku tuntuu henkisesti selkeästi väsyvän. Mutta ei hätää, kotona oli taas akut ladattu ja metsässä jaksoi kirmailla pikkusiskon kanssa 😅.

Paimennus taippari oli Woollandian takalaitsalla. Paikka on minulle tuttu, mutta Piikulle vieras. Koska koe oli collieyhdistyksen järjestämä, paikalla oli paljon rodun edustajia molemmista karvanlaaduista. Tämä oli todella mielenkiintoista. Lisäksi juttelin paikan pitäjän, ystäväni Marika Klossnerin kanssa bordercollie eri linjoista ja jalostuksesta koko päivän, joten sain paljon tietoa ja näkökulmia myös niistä asioista. Piikun vuorolla tuomari Eija Kansanaho-Palonen nappasi sen itselleen ja minun tehtäväkseni jäi vain katsella. Epäilin ettei se pienessä pyörössä tekisi mitään kun lampaat olivat niin lähellä, mutta pian tuomari sanoikin, että on nähnyt tarpeeksi – ajattelin, että se siitä, mutta sitten hän jatkoikin, että Piiku on erinomainen koira, voisi ottaa heille töihin milloin tahansa!! Kyllä olin ylpeänä ja pörhistelin rintaani kuin riikinkukko. Minun karvainen lapseni!!

Virallinen arvostelulomake

Piikun virallinen arvostelu : kiinnostunut jo kauempaa, lähestyy rauhallisesti. Pitää laumaa hyvin silmällä. Hakee hienosti tasapainoa. Työskentelee rauhallisen päättäväisesti. Helposti ohjattavissa. Miellyttävä koira. PAIM – T korkeimmalla arvosanalla eli ERINOMAINEN.

Likka puolestaan pääsi katsomaan Somerolle Woollandian lampaita kesällä yhdessä Vipun kanssa. Ensin Likka ei ollut lainkaan kiinnostunut lampaista, kenties se yhdisti ne omiin lampaisiin, jotka olen koko kesän pitänyt erillään koirista. Päästin sen Marikan ehdotuksesta irti eikä se siltikään innostunut. Silloin kutsuttiin tilan oma koira liikuttamaan lampaita ja silloin Likan silmät valaistuivat. Se pääsi hieman jahtaamaan lampaita ennen kuin sain sen taas kytkettyä. Toisella kierroksella liinassa sen focus oli jo täysin lampaissa, mutta se teki niiden luokse räjähtäviä syöksyjä. Marika sanoi, ettei ensimmäisestä kerrasta voi oikein sanoa juuta eikä jaata koiran kyvyistä, mutta toivotti vain hymyillen Onnea Likan kanssa, joka hyppi käsissäni aitaa vasten kun näki lampaat toisella puolella.

Salossa, Suomisen Katjan tilalla

Toisen kerran pääsimme paimentamaan Vipun isän omistajan tilalle Maicroft farmille. Mia Artela piti meille pienen koulutustilaisuuden jonka aikana pennut pääsivät työskentelemään pyöröön pari kertaa. Tällä kertaa keskityimme Likan oikeaan, hallittuun mielentilaan ja tuloksiakin alkoi näkymään. Vipulla on huomattavasti enemmän silmää lampaille kuin Likalla, mutta ei sekään ihan toimettomaksi jäänyt. Tasapainoisuudestaan ja rauhallisuudestaan muissa harrastuksissa kiitosta saanut Likka on lampailla sähäkkä ja nopeasti liikkeeseen reagoiva. Tänään harjoiteltiinkin molempien kanssa rauhallista mielentilaa ja lampaiden tasapainon löytymistä liinassa.

Likan kolmas kesän paimennus tapahtui kasvattajan järjestämässä paimennuspäivässä Suomisen Katjan tilalla täällä Salossa. Pääsimme aloittamaan päivän ensin pyörössä. Aluksi likka säntäili taas lampaiden perään, mutta kun Katja nappasi liinan kätösiinsä ja minä kuljin lampaiden edellä, tuntui Likka tajuavan homman idean. Katjalla oli paimennuskeppi, jolla hän ystävällisesti huomautti Likalle jos se innostui vallan liikaa. Toisella kierroksella Katja ehdotti poispäin ajoa isolla laumalla ja laitsalla. Silmäni loistivat! Kyllä, olisi mielenkiintoista! Niinpä Nappasin pitkän liinan Likan perään ja menimme lauman luokse. Katjan oma koira piti lampaat kasassa ja me Likan kanssa kävimme hakemassa ne kiertämällä laajan kaaren taakse ja yrittämällä kuljettaa lampaita. Likka onnistui muutaman kerran ryntäämään niin, että liina poltti ikävästi rakot kämmeniin, mutta lopulta alkoi hahmottaa oikeaa välimatkaa suhteessa eläimiin. Se myös selkeästi haki hakukaaria. Olin super tyytyväinen, sillä vaikutti siltä kuin se olisi ymmärtänyt edes puolittain mitä tässä haetaan!

Maicroft farmilla

Syksyllä paimennukset jatkuvat tyttöjen kanssa Usvanummentilalla. Katjan luokse pääsemme ehkä käymään myös syksyn/talven aikana. Koska tytöt ovat eri rotua toisen ollessa perinteisellä tavalla paimentava collie ja toinen harrastuslinjainen bordercollie, on niiden kouluttaminen hiukan erilaista. Tästä syystä myös valmentajat hiukan vaihtuvat, parasta olisi ajan käytön kannalta jos löytäisin yhteisen osaavan valmentajan molemmille tytöille niin, että saisin molemmat mukaani treeneihin tulevaisuudessa. Piikun kanssa tavoitteet nousivat kisamielessä taipparin ja saamiemme kehujen jälkeen. Likan luontaista taipumusta vasta etsitään, joten sen kanssa homma on pitkälti vielä alkutekijöissään. Kiitos kaikille meitä paimennuksessa valmentaville!

Published by

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja koiratouhujen lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s