Viime viikko oli vaihteeksi agilityn saralla hyvin aktiivinen. Se herätti paljon keskustelua ystäväni Maijun kanssa agilityn erilaisista valmentajista, koulutusmetodeista ja siitä karusta tosiasiasta, että niin koirien kuin ennen kaikkea oma kunto on saatava kirkkaaseen nousuun nyt kun maa alkaa olla sula ja kunnon lenkkejä pääsee tekemään pitkän talven jälkeen. Kun käy useammalla kouluttajalla on tärkeää löytää sellaiset, jotka vievät sinua ja koiraasi paitsi eteenpäin, tekevät sen juuri sinulle sopivalla tavalla. Monesti tämä on ihan persoonakysymys. Itse olen valitettavasti törmännyt töksäytteleviin ja pahantuulisiin valmentajiin, joiden kanssa yhteistyö on ollut jos ei nyt ihan etovaa, niin ainakin stressaavaa. Ja jos minä stressaan, tekee sitä myös koira. Olen huomannut, että koirista tulee usein hieman hitaampia jos minä kamppailen samaan aikaan tunnekuohun vallassa. Myös koulutusmetodit on syytä olla samalla viivalla, sillä itse en kauaa treenaa valmentajan avulla, joka neuvoo esimerkiksi fyysisiä pakotteita koiralle. Lopulta homma on hienosäätöä: kuka neuvoo ottamaan kaksi kättä avuksi, joku vain toisen. Samat asiat voidaan opettaa niin meille ihmisille kuin koirillekin monella tapaa ja viisas valmentaja ymmärtää tämän ja on sille avoin. Vaikka juuri omalle koiralle joku tapa olisi sopiva ja itselleen hyväksi todettu, se ei välttämättä ole sitä koulutettavalle. Itse arvostan siis myös sitä, että valmentaja on avoin kuulemaan myös muiden mielipiteitä asiaan, eikä tuputa omaa näkemystään kuin lajin kaikkivaltias. Myös työkalupakissa olisi hyvä olla erilaisia keinoja ohjata koiraa. Varsinkin epävarmalle ja kokemattomalle treenaajalle miljoonan eri ohjeen saaminen eri kouluttajilta on todella turhauttavaa ja masentavaakin. Yritä siinä sitten osata valita juuri itsellesi sopiva tapa. Kaiken kaikkiaan ryhmätreeneissä kouluttaja saa olla kyllä melkoinen taikuri: 10-15min aikana tulee ottaa niin koira kuin asiakas haltuun, jotta tilanteesta jää maksavalle asiakkaalle fiilis, että kyllä kannatti. Kun aikaa on niin vähän, korostuu pitkälle se, mitä konkretttisesti kentällä tehdään ja mitä siitä saa irti.
Ti 23.3 Timo Liuhto yksityistunti, Onemind dogs areena, Kaarina.
Timon radalta tehtiin vain paria pienempää pätkää. Paljon tuli asiaa ja tuntuu, etten ihan kaikkea muistakaan, sillä Timo on kova puhumaan. Aloitettiin 1-2 esteeltä, jolloin ennen putkea sanottu ohjaus-sana kertoi koiralle miten seuraavalle esteelle mennään (hyppy vai takakierto). Oma sijainti putkeen nähden määrittelee sen, miten tiukasti koira kääntyy putkelta. Miten Valssi putken suulla eroaa versus takaleikkauksen linjaan. Minulle oli myös havainnollistavaa kun Timo näytti konkreettisesti, että se kohta, josta koira ylittää riman, on tärkeä. Keskellä rimaa on paras linja. Ahaa elämys!! Paljon puhetta ja teoriaa antoi paljon omaan ohjaukseen. Timo kouluttaa ihmisiä lukemaan koiraansa erilaisilla ohjausmenetelmillä. Lopussa pohdittiin koirien luontaisia hyppytekniikkaa ja Timo mainitsi miten tärkeää on lukea koiraa ja tehdä sille ohjauksella sopivat linjat. Se säästää monta laukanvaihtoa ja sekunnin murto-osia jotka näkyy tulostaululla. Naurettiin Maijun kanssa, että kun pääsisi ensin edes kisoihin ja saisi tuloksen eikä hyllyä 😅 Likasta Timo sanoi, että se tulee hyvin ohjaukseen ja lukee esteitä hyvin. Saimme läksyksi myös takaleikkaukset etupalkalla (nrot 12-16). Ja että kun opetan nysväämisen kautta nuorille koirille, niin niistä tulee hyviä kisakoiria. Kolme vuotiaana koira on parhaimmillaan. Unohdin mainita että ollaan TopTeamissä. Bortsujen reaktionopeus eli se kuinka nopeasti lukee ohjaajaa on sekunnin sadasosissa. Eli olet aina myöhässä. 🙈
Ke 24.3 KoulutusRumba, Salon koirahalli.
Suskun treeneissä tällä kertaa melkoista juoksua ja saksalaisviidakko. Radalla oli Piikulle puomi sekä kepit, mikä olikin mukavaa vaihtelua. Olin juuri ajatellut, että kontakteja tulisi jälleen pitkästä aikaa vahvistaa. Tämä sujuikin aika mukavasti. Radalla oli kuitenkin parikin vaikeaa kohtaa, kuten irtoaminen takaleikkaukseen houkuttelevan putken suun vierestä ja toisen putken pään hahmottaminen. Päästiin juoksemaan tällä radalla oikeastaan se, mitä halli antaa meille myöden, joten olin valtavan tyytyväinen. Piikun saksalaiset ja muut kiemurat alkavat sujua myös hienosti, mutta tarkka saa olla, ettei se jää selän taakse, silloin se voi karata putkeen tai kontakteille. Myös ohjauslinjat on hiottava huippuunsa, sillä Piiku juoksee jyränä juuri sinne minne sen ohjaan tai mikä este seuraavaksi sen näkökenttään ilmestyy. Piikun keppeihin olen hyvin tyytyväinen, joskin menokulma ja oman vauhdin säätely vaativat vielä hiomista.
Likka taas ampui menemään valtaisaa vauhtia ja sen putkeen irtoamiset ja myös minun ohjauslukutaito kasvaa koko ajan. Vaikka likka on kotona lenkkeillessä varsin itsenäinen ja välillä hidas oppimaan perinteisiä tokoliikkeitä, niin agsassa se on kuin eri koira! Koko ajan kuulolla, tarjoaa loputtomasti toistoja ja korjaa tekemisiään nopealla tempolla. Ihan itku pääsee kun saamme valtavia onnistumisia, sellaisia mistä muissa lajeissa voi vielä vain haaveilla. Tämä tekee meille molemmille ja suhteelle hyvää. Eihän tämäkään rata ihan putkeen mennyt. Olemme harjoitelleet saksalaista yhdellä kädellä ohjattuna, mutta tänään useamman toiston jälkeen kokeilin ottaa vastakkaisen käden mukaan ja – simsalabim! Likka teki oikeat kuviot heti. Tuo toisen käden ottaminen mukaan on kai ihan valmentaja kohtainen juttu, sillä joka toinen käyttää sitä ja joka toinen ei. Likka lukee minua hyvin, mutta koska se on niin valtavan nopea, tulee sille opettaa irtoaminen ja esteiden lukutaito myös vahvaksi. Olen erittäin iloinen, että olemme hyvällä polulla! Jo yhden toiston jälkeen se irtoaa takakierto on, vaikka putken suukin on vieressä. Se tosin katsoo minua vielä usein tukea saadakseen.
Su 28.3 Petra Malin yksityistunti, ATT-halli.
Loistava yksäri!! Ja Petra on <3. Vaikea rata, jonka opettelin ulkoa jo ennen kentälle menoa. Silti rata oli livenä vaikea ensin muistaa. Estevälit ja käännökset monessa kohtaa tiukkoja ja aiheutti mulle harmaita hiuksia. Likka ensin radalle. Pätkissä nrot 1-4 esteitä ja onnistui hyvin. Sitten 6 takakierto ja sen s-linjat, osoittautui Likalle vaikeaksi kun otti mun ohjauksesta häiriötä. Tokalla kerralla 10-12, jossa esteen kierrolle irtoaminen vaikeaa. Ollaan tehty taas enemmän nysväämistä missä olen ohjaamassa lähellä hyppyä, joten läksyksi irtoamisia suorille kaukana oleville hypylle ja niihin vauhtihäiriötä.
Piikun kanssa alku meni hyvin ja mutta 7 esteen kierto oli hankala, ei tehnyt ollenkaan tai sysäsin sen itse omalla linjalla takakiertoon. Myös 8-9 oli todella tiukka valssaten ohjata ja törmäilin putken ohjauslinjalla urakalla. Puolestaan 11 esteen kierto ja valssi putkelle meno ok. Tokalla kierroksella jatkettiin 12-22. Inin nro 19 ja An kontakti sujui hyvin, keppejen menokulman sössin itse kun oikaisin liikaa. Puhuttiin, että kontakteja tulisi vahvistaa liikkumalla koiran sivulla ja koira samaan aikaan kontaktilla, vahvat liikehäiriöt ja vapautus vaikka juoksemalla kaukana, ei aina omasta pönötyksestä. Läksyksi molemmille siis kontaktitreenit ja seinää vasten oleva hyppy (nro 7 oli molemmille vaikea, jolle kiertoja ja takakiertoja. Molemmille myös eteen menoilla treenattavia irtoamisia eri ohjauskuvioilla. Viimeiset 4vko treenattu tiukkoja valsseja, takakiertoja, saksalaisia jne, jolloin olen lähellä estettä. Nyt enemmän välimatkaa ja estefokuksen jatkuvaa opettelua myös.
Lifedream Colliet 