Viimeisen parin viikon aikana agilityn valmennusryhmät ovat jääneet kesätauolle ja treenaaminen on jäänyt enemmän omille harteille. Paikallisen yhdistyksen jäsenenä voin käydä kentällä aina kun siellä on vapaata ja onnekseni sieltä löytyy likalle myös keppien ohjurit. Tarkoituksena kun on opettaa sille kesän aikana kepit ja kontaktit esteineen. Piiku puolestaan valmistuu virallisiin kisoihin. Meille pari viikkoa sitten muuttanut Lotta puolestaan opettelee vasta pentujuttuja omassa pentukoulussaan. Aika on mennyt lentäen ja tuntuukin siltä kuin Lotta olisi ollut meillä aina.

ke 9.6 Omatoimitreeni kentällä. Ajelin kentälle treenaamaan jälleen kontakti esteitä ja pyssäreitä Likalle. Olin ihan mielettömän ylpeä siitä, että nyt -toisella treenillä- se teki keinua suhteellisen vähällä avulla, A:n mainiosti pysähtyen kontaktipinnalle lelun luo ja puomin jopa niin, että pääsin irrottautumaan kontaktipinnalta kauemmas ennen vapautusta. Käytin namipalkkaa puomin alastulolla ja lelua kauempana. Tarkoituksena on häivyttää nami aika nopeasti alastulolta ja keskittyä vapautettuna lelupalkkaan. Likan kepit ova ohjeureilla myös rakentumassa ja se tekeekin ne nätisti, kunhan malttaa ensin hakea oikean välin. Piiku puolestaan juoksee radanomaisesti kontakteja, veti keinun ensin överiksi, mutta korjasi heti seuraavalla kerralla.

la 12.6 Koulutusrumba yksityistunti Lägi-areena. Suskun vetämä yksäri Lohjalla oli melkoinen rutistus. Lotta pääsi ensin tutustumaan halliin ja sitten treenattiin Piikun kanssa radanomaisesti. Sille vaikeuksia tuotti putki, joka sijaitsi houkuttelevan puomin kontaktipinnan vieressä ja jos Piikulta kysytään, on kontakti aina kivempi kuin putki! Kaiken kaikkiaan Piiku teki kuitenkin hyvin onnistuneen radanomaisen treenin ja videoista katsoessa tykkäsin kovasti sen vauhdista ja asenteesta.

Likka puolestaan treenasi eteenmenoa ja rengasta tarjoamisen kautta. Lopuksi keskityttiin puomin oikeaoppiseen suoritukseen ja Susku palkkasi alastulolla. Likka jännittää vähän puomin korkeinta paikkaa, mutta tekee sen kyllä hyvin kunhan malttaa keskittyä. Olen erittäin tyytyväinen siihen miten nopeasti se omaksuu näitä uusia esteitä. Lopuksi ehdin vielä vähän leikityttää Lottaa hallissa. Vaikka se voi huonosti autossa, kuolaa ja joskus oksentaa, se palautuu siitä heti kun pääsee pois autosta ja nyt leikki lelulla ja palkkaantui myös ruualla.

13.6 Junnukurssi, ATT-halli. Tällä viimeisellä kerralla minua ja Likkaa koulutti Rita Larjava. Keskityimme siihen miten saan Likalla treenattua kunnollisen focuksen. Tämä oli todella hyvä treeni ja opin paljon. Kaulapannasta pitämällä odotan, että Likka itse kääntää katseensa esteeseen, jonka jälkeen saa lelun maasta siivekkeen takaa ja lopulta sen vierestä samalta puolelta kuin missä olemme. Minulla on ongelma Likan tarjoamisen ja sheippaamisen suhteen, sillä sitä oli pentuna todella vaikeaa motivoida tähän ja vieläkin (vaikka periaatteet ovat koiralle jo tuttuja ja se tarjoaa tekemistä jo hienosti itse) naksuttelusta saan niskakarvat pystyyn. Tarvitsen tähän ohjaajan, joka näkee niin omani kuin koiran virheet ja osaa korjata meitä ajoissa. Muuten kuviosta tulee helposti noidankehä, jossa me molemmat vain suoritamme omaa ympyräämme, turhaudumme emmekä lopulta opi yhtään mitään.

Pihatreeniä olemme tehneet omilla esteillä silloin tällöin, enkä viitsi kirjoittaa tähän erilisiä päivämääriä. Kun ruoho oli hetken aikaa ajettu ja lyhyt, treenattiin Piikun kanssa Timo Liuhdon yksäriltä tuttua vippausta ja Paavolan Sonjan kurssien tiukkoja irtoamisia. Likan kanssa olen panostanut eteenmenoon ja focukseen. Eteenmenossa Likka irtoaa vasta kahden esteen taakse, mutta uskon sen löytävän tähän uutta pontta vain toistoilla ja kokemusvarmuudella. Epätasainen piha on yllättävän rankaa juosta niin minun kuin koirienkin.

Jatkossa etenemme omatoimitreenejen parissa ja käymme virallisissa kisoissa hakemassa uusia opittavia taitoja!