Pentublogi: LOTAN ensimmäiset temput!

Pentublogi keskittyy tällä hetkellä pienen Lotan pentukouluun. Lotta saapui minulle kesäkuun alussa ja olemme tähän mennessä luoneet vahvaa suhdetta välillemme. On ollut mielenkiintoista päästä tutustumaan siihen ja huomata mitkä nappulat sille toimii ja mitkä ei. Harrastuskoiran uraa ajatellen olen pyrkinyt leikkimään sen kanssa erilaisia leikkejä ajatuksella, opettamaan sille naksuttimen periaatteet, tarjoamaan erilaisia käytöksiä jne. Tavoitteena ensimmäiselle puolelle vuodelle onkin saada Lotasta innokas ja osaava harrastuskoiran alku, jonka kanssa on helppo siirtyä syksyllä varsinaisten lajitreenien pariin. Alla on lista asioista, joita harjoittelemme.

  • rauhoittuminen erilaisissa ympäristöissä
  • odottaminen, paikallaolo
  • naksutin
  • targetit, etu- ja takajalka
  • perusasento
  • lelupalkka: lelun nouto, kuollut lelu, kahden lelun leikki
  • yksinolo
  • siivekkeen kierto
  • 2on 2 off
  • eteenmeno
  • maahanmeno
  • peruuttaminen
  • istuminen
  • luopuminen
  • imutus (seuraamisen alkeet)
  • noutokapulan pito ja nouto
  • nenäkontakti kämmeneen

Aivan pienen pennun jaksaminen on rajallinen ja olenkin huomannut, että uusia asioita Lotta jaksaa noin kolme toistoa ennen kuin se epäonnistuu tehtävässä. Tästä syystä on tärkeää pitää treenit lyhyinä, keskittyä onnistumisiin ja tarjota uusia juttuja maltilla. Näiden varsinaisten temppujen lisäksi pennut on hyvä siedättää erilaisiin ympäristöihin, äänimaailmoihin ja alustoihin. Lotan kanssa olemme käyneet uimarannalla (ranta ja vesi voivat olla jännä paikka), parkkipaikoilla (autot ja niiden äänet, asfaltti), ostokeskuksissa (äänet, ihmiset, erilaiset lattiamateriaalit, ritilät, sähköiset ovet, portaat), laajoilla nurmikoilla, metsässä (juurakot, kapeat polut, hajut, pensaat, ojat), ystävillä (uudet hajut, kodit, ihmiset, koirat), kaupungissa (kadut, pyörät, rollaattorit, autot, ihmiset, lapset, lokit, roskat, bussit, hälytysajoneuvot), treenihallissa (lattia, tekonurmi, hajut) ja treenikentällä (hiekkamaa, esteet) jne jne. Tämän kaltaista siedättämistä ei voi painottaa liikaa.

Lotta voi huonosti autosta, mutta sieltä ulos päästyään palautuu hyvin nopeasti. Aina kun menemme uuteen paikkaan, pyydän siltä helppoja temppuja kuten istumista, maahanmenoa ja nenäkosketusta, jotka se jo osaa. Pyrin leikkimään sen kanssa erilaisissa ympäristöissä, jotta se myös vanhempana palkkaantuisi erilaisilla tavoilla. Uudet temput harjoitellaan aina kotona sisätiloissa ennen niiden siirtämistä ulos pihalle ja lopulta suurempiin häiriöihin. Pennut oppivat asioita eri aikaan ja myös eri tavalla. Lotta ja Piiku ovat molemmat erittäin innostuneita ja motivoituneita työskentelemään kanssani. Ne oppivat naksuttimen ja tarjoamisen periaatteen nopeasti kun taas Likan kanssa minulla oli viime vuonna suurempia vaikeuksia. Likalla ei ole niin vahva miellyttämisenhalu, eikä se myöskään palkkaannu aivan niin hyvin ruualla kuin collietytöt. Pentuja ei saisikaan vertailla toisiinsa, se mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella. Silti, Likan kanssa kävimme useilla pentukursseilla ja siellä se alkoi tarjota toimintaa minulle sekä lelu- että ruokapalkalla hienosti.

Erilaiset pentukurssit ovatkin nykyään ihan ehdottoman tärkeitä pennuille. Siellä koirasi pääsee paitsi sosiaalistumaan muihin ikäisiinsä, myös keskittymään erilaisiin tehtäviin. Kursseilla koirasi yleensä oppii toimimaan vaihtuvissa ympäristöissä, alustoilla ja häiriössä. Varsinkin jos käsissäsi on ensimmäinen pentu, tai koiran omistamisesta on aikaa, suosittelen lämpimästi osallistumaan erilaisille kursseille jo alusta saakka. Yleensä näistä ensimmäisistä ”pentuvalmennuksista” on helppo jatkaa pidemmälle varsinaisiin lajitreeneihin. Omistajana kursseilta saa myös paljon tietoa koiran kouluttamisesta ja lajityypillisestä käyttäytymisestä, joten saat hyvän alun sinulle ja pennullesi.

Siinä missä Piikulle varsinkin nouto- ja takaa-ajaminen ovat aina olleet varsinaista taisteluleikkiä motivoivampia, tuntuu Lotta nauttivan enemmän kanssani taistelemisesta. Jopa niin paljon, että olen alkanut opettaa sille myös lelusta irroituskäskyä. Lotta on muutenkin kova tyttö puremaan: sen kanssa jalat ja sormet, jopa käsivarret ovat vaarassa. Toisaalta se ei ole vielä kertaakaan purrut tosissaan, rikkoen ihoa. Myös isojen siskojen kanssa leikki on maltillista, sillä Likan ja Piikun käytöksestä näen, ettei pennun naskalihampaat tee kipeää. Vain muutaman kerran ne ovat komentaneet sitä tosissaan ja pieni ärähdys on riittänyt palauttamaan pennun tilanteen tasalle. Lotta onkin fiksu tyyppi: se oppii nopeasti ja kerran hoksattuaan tarjoaa sitä uudelleen. Se muistuttaa hyvin paljon tässä mielessä Piikua ja sen kouluttaminen onkin todella hauskaa. Pentukoulua pidämme lyhyesti muutaman kerran viikossa. Siinä missä Piiku rakasti ja rakastaa yhä kiipeilyä erilaisille alustoille, Lotta rakastaa hyppimistä! Se oli 8vko kun hyppäsi ensimmäisen kerran sohvalle, 9 tullessaan sänkyyn ja nyt 10vko ikäisenä se hyppii syliini nojatuoliin (usein ihan kutsumatta) tai ulkona puutarhatuoleille. Tämä on selvästi sen mielestä valtavan hauskaa. Sen kyky käyttää kroppaansa jo nyt hämmästyttää minua!

Lotta ja naapurin Ventti

Varsinkin ruoka-aikaan Lotalla puhkeaa helposti haukkumaan ja ottaa tässä kyllä mallia isosiskostaan Piikusta, joka ottaa mallia Ronjasta 😀 Colliet! Oma rauhallisuus erilaisissa tilanteissa on se asia, jonka voit pennullesi ensimmäisinä viikkoina opettaa. Piikun tullessa perheeseen aika pitkän pentutauon jälkeen huomasin, että suurimmaksi osaksi pyrin vaikuttamaan sen tunnetiloihin sen sijaan, että olisin komentanut tai rankaissut sitä kielletystä käytöksestä. Niinpä pohdin paljon asioita, joilla tähän voi vaikuttaa: rauhoittumista ruualla, kiihkeyttä lelulla. Puremisen tarjoamista sallittuihin asioihin tai luoksetulon vahvistamista kaikissa tilanteissa. Pienen pennun kanssa tarvitsee hyviä hermoja, kärsivällisyyttä ja aikaa. Koko suuri maailma on aika iso paikka omaksua kerralla, joten sinusta tulee pennun tuki ja turva. Yhteiset temput ja hetket vahvistavat suhdettanne. Vielä aikuisenakin se hakee sinusta mallia, joten pentuaika on kallisarvoista myös koko tulevaa yhteistä elämäänne ajatellen. Sosiaalistaminen erilaisiin koiriin ja eläimiin on hyvä aloittaa heti kotiutumisen jälkeen, mutta varsinaiset koirapuistotapaamiset on syytä aloittaa vasta ensimmäisten rokotusten jälkeen (jos lainkaan). Siitä lisää pentublogissa taas pian!

Tietoa kirjoittajasta

Hanna

Elämästä unelman reunalla kirjoittelee vihreällä ja positiivisella mielellä käyvä eukko. Valokuvauksen ja koiratouhujen lisäksi harrastan pitkänmatkan kävelyä, kiipeilyä, melontaa, sukellusta, maastoratsastusta ja retkeilyä. Arjen seikkailuja, maailman ihmeitä ja luonnossa samoamista. Niistä on pienen tytön unelmat tehty.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s