Olen haaveillut omasta yrittäjyydestä yli 20 vuotta. Sanon usein olevani kolmannen polven yrittäjä ja tämä pitääkin paikkansa. Yrittäjyys ja sen vaatima luonne elää minussa vahvana. Kuitenkin, seurattuani läheltä isääni yrittäjänä tiedän, ettei se tie ole helppo ja vaatii melkoista uhrautumista monella tapaa. Koska elän yksin, vastaan myös lainanmaksuista ja muista laskuista itse. Tästä syystä täyspäiväinen yrittäjyys on minulle liian suuri taloudellinen riski. Niinpä tämänkaltainen sivutoiminen yrittäjyys tuntuu tällä hetkeltä hyvältä ajatukselta saada toteuttaa itseäni ja yrittäjyyteen liittyviä intohimojani. Lisäksi toiminta voi pysyä sen verran pienenä, että teen sitä omaksi iloksi sen sijaan, että joutuisin pakosta tahkomaan tulosta.

Parikymppisenä kävin läpi erilaisia koiriin liittyviä liikeideoita, mutta mikään niistä ei tuntunut omalta. Niinpä kouluttauduin lähihoitajaksi ja toteutin yrittäjyyteen liittyviä ajatusmalleja harrastelijakasvattajana varsinaisen palkkatyön ohella. Ajatus maastopäivistä, kaikille avoimista jälki- ja hakupäivistä lähti siitä, että olen treenannut lajeja omien koirieni kanssa ilman suurempia tavoitteita jo kolmisen vuotta. Omat koirani tekevät tällä hetkellä noin 300-500metrin pituista jälkeä ja ilmaisevat myös siltä löytyvät kepit. Haussa Piikun kanssa on aloitettu rullailmaisun alkeet. Julkaisen treeneistäni aktiivisesti videoita ja treenipäiväkirjoja somessa sekä tässä blogissa. Ihmisenä, jonka päätavoitteet ovat agilityssa ja tokossa kilpaileminen, tämän kaltainen lajitreeni antaa mukavaa vaihtelua koirille. Olen aina painottanut omassa koiraharrastuksessani monipuolisuutta, harrastamme myös paimennusta, näyttelyitä ja retkeilyä. Pk-lajeissa kilpaileminen vaatii niin koiralta kuin omistajalta paljon. Varsinaisen maastotyön lisäksi kilpailemiseen liittyy aina erillinen suoritettu BH-koe, jokaisessa kokeessa on tottisosuus sekä esineruutu. Ei siis riitä, että koira osaa liikkua aktiivisesti ja teknisesti oikein metsässä, käyttää nenäänsä etsintätyössä, ilmaista löydetty maalimies rohkeasti ja ylläpitää sitä tarvittavan pitkään. Pk-kokeissa työskentelevältä koiralta vaaditaan lujahermoisuutta, äänivarmuutta ja kestävää fysiikkaa. Ohjaajalta melkein samoja ominaisuuksia ja ennen kaikkea valtava määrä aikaa. 😀 Arvostan suuresti ihmisiä, jotka treenaavat näitä lajeja aktiivisesti ja tavoitteellisesti ja kasvattajana etsin jalostuskoiria, joilta löytyisi lajeihin vaadittavia ominaisuuksia.

Entäs sitten kaikki me muut, joilla ei ole moiseen syystä tai toisesta mahdollisuutta?

Sunnuntaina 29.8 heräilin aamusta aikaiseen ja hoidin omien koirieni ulkoilutukset. Jännitti jo vatsanpohjassa, sillä tänään vetäisin syksyn toisen hakukurssini. Myös yksi jälkikurssi oli takana. Tänään kyseessä oli matalan kynnyksen henkilön hakuun suuntautuva päivä, johon osallistuvalla ei tarvitse olla aikaisempaa kokemusta hausta tai muitakaan taitoja. Metsässä luoksetulo on ehkä ainoa toivottava taito, mutta sitäkin voidaan liinassa työstää. Olin jo aiemmin kesällä selvittänyt maanomistajilta luvat tämänkaltaiseen pienimuotoiseen kurssitoimintaan ja erittäin kiitollisena minulle luvattiin ne kahdenkin eri maanomistajan toimesta. Metsäalue on laaja ja sisältää hiukan erilaista maastoa tasaisesta kanervikosta kallioisempaan.

Keitin kahvipannullisen, pistin croissantit uuniin ja kävin kuivaamassa pihakalusteet yön jäljiltä. Oli luvattu sadetta, mutta nyt aurinko paistoi täydeltä terältä ja aamun kaste alkoi haihtua. Jännitti vähän moneltako ihmiset alkaisivat valua paikalle, sillä kotona suoritettava yrittäjyys tuo aina omanlaisensa paineet. Ei riitä, että minä annan itsestäni hyvän kuvan, vaan väkisinkin kursseille osallistuvat muodostavat sellaisen myös kodistani ja sen pihapiiristä. Toisaalta olen tähän tottunut jo kasvattajavuosinani. Katoin tuttuun tapaan kahvin ja aamupalan kuistin pöydälle valmiiksi ja jäin odottamaan kurssilaisia. Melkoisen innoissaan tuntuivat olevan, useampi oli viestitellyt minulle jo ennen tätä päivää. Omat koirani laitoin sivuun omaan huoneeseensa ja ne näyttivät jo tietävän mistä päivässä oli kyse: jokainen ohi ajava auto haukuttiin ikkunasta ja lopulta, tasan 9.50 alkoi pihatie täyttyä autoista. Koska elämme elokuuta, voimme vielä viettää teoriatunnin ulkona, mutta jatkossa siirrymme sisätiloihin (vallitsevan koronatilanteen puitteissa).

Tänään paikalle saapui kaksi sileäkarvaista collieta, tuttu saksanpaimenkoira jälkikurssilta, bokseri, labradorin noutaja ja valkoinen paimenkoira. Bokseria lukuun ottamatta kaikki olivat iältään nuoria, vuoden tai alle. Odotimme, että kaikki saapuivat paikalle ja samalla ihmiset saivat syödäkseen kahvia ja pientä purtavaa. Pienen esittelykierroksen jälkeen annoin heille kaikille teoriakoosteen henkilöhausta sekä päivän kulusta ja kävimme sen yhdessä läpi. Kaikilla oli suuri innostus siirtyä metsään harjoittelemaan!

Painotan, että jälki- ja hakupäiväni eivät ole suunnattuja kilpailuihin tähtääville koirakoille, mutta haluan silti rakentaa treenit pohjautuen palveluskoirakokeisiin: hakupäivässä hajustamme noin 100×100 metrin alueen, jolla liikumme tilanteesta riippuen joko partioiden tai risteillen. Koirat suorittavat yleensä tällä ensimmäisellä kerralla lyhyitä suoria pistoja maalimiehen luo, joka suorapalkkaa ne ruualla. Toisella kierroksella kokeillaan koirakohtaisesti jo etsimistä haamu- tai ääniavulla. Ilmaisua emme tässä kohtaa rakenna, mutta se ei ole mahdoton ajatus sitten jos treenit jatkuvat. Päätavoitteena on kuitenkin metsässä ihmisten etsintään motivoitunut, innokkaasti työskentelevä koira, joka saa myös fyysisesti toteuttaa itseään. Jälkipäivässä opastan ihmiset tekemään ensimmäiset jäljet koirilleen ja neuvon miten harjoituksia voi jatkossa hieman vaikeuttaa. Myös keppien ilmaisua käymme läpi teoriassa, joskaan sen käytäntöön ottamisen aika ei ole vielä näillä ensimmäisillä kerroilla. Hajutyöskentely on koiralle ominaista ja se toimii hyvin virikkeellistävänä ja aktivoivana toimintana.

Siinä missä jälki sopii sellaisillekin koirille, joilla on ongelmia vieraiden ihmisten kohtaamisessa, haku sopii loistavasti ihmisiä rakastaville koirille, joilla on fysiikkaa ja halua edetä metsässä. Maastolajeissa koira oppii itsenäistä työskentelyä ja treenit ovat aina niin henkisesti kuin fyysisesti koiralle rankkoja, vettä kannattaa pitää mukana ja kylmemmillä keleillä pitää niillä vaikka takkia autossa. Vaikka treenit ovat helpompia avoimesti ihmisiin suhtautuville, myös pidättyväiset (joskaan ei aggressiiviset) koirat voivat hyötyä hakuun liittyvästä makkararingistä ja siitä, että vieraiden ihmisten luo on kiva mennä ja heiltä saa ruokaa. Treeneissä jokainen koira suorittaa tehtäviä omalla vuorollaan, joten reaktiiviset ja muiden koirien kanssa ongelmia omaavat koirat ovat myös tervetulleita. Maastopäiviin ei ole ikä- tai roturajoituksia, etenemme aina koirakohtaisesti.

Tänään sää suosi meitä, sillä sateen sijaan aurinko paistoi koko ajan! Ihmiset olivat valtavan motivoituneita niin omien koiriensa vuorolla kuin menemään piiloon muiden vuorolla. Haku onkin porukkalaji, eikä sitä voi harrastaa ilman siihen innostunutta tiimiä. Tästä syystä tarjoan erillisiä irtotreenejä meidän omalle porukalle, siis Lifedream maastopäivän suorittaneille. Tällaisia treenejä järjestän jäljessä noin kerran kuussa (tavoitteena kun on ohjaajan itsenäinen työskentely) ja haussa noin 2 krt kuukaudessa. Tavoitteena on saada mukava porukka kasaan, jolloin voisin kysynnän mukaan pitää treenejä myös päivisin ja lisätä treenipäivien määrää.

Kiinnostuitko? Katso seuraavat kurssit täältä.