Pentukoulu

Somesta on voinut huomatakin, että meille on muuttanut jälleen uusi pentu! Pimu eli Diamondfox Challenger ei ollut suunniteltu tulokas, mutta on osoittautunut joka suhteessa valinnan oikeaksi. Se on rohkea, sosiaalinen ja fiksu pentu, joka menee kaikkialle iloisella ja reippalla asenteella. Ensimmäiset pari viikkoa sen kanssa on sujunut hyvin ja tuttuun tapaan pentukoulu on jälleen startannut. Täältä blogista pentukoulusta löytyy muuten paljon aiempiakin juttuja mm haku-tai avainsanalla ”pentublogi”.

Kun uusi pentu tulee taloon on kaikki uutta ja ihmeellistä. Tutustutaan talon tapoihin ja siellä asustaviin kanssaeläjiin. Meillä tämä tapahtui nopeasti. Pimun kanssa on tarkoitus keskittyä agilityyn ja tokoon, joten olen tarjonnut sille lyhyitä 5-10min treenihetkiä noin joka toinen päivä tai harvemminkin. Suurimmaksi osaksi treeni tapahtuu keittiössä.

Aloitan aina pentujen opettamisen Ruokakupille rauhoittumisella. Niiden tulee istua ja odottaa lupaa kupille. Pimu oppi nopeasti istumisen, mutta odottaminen vaatii vielä työstämistä. Toinen asia on Leikkiminen erilaisilla leluilla. Vahvistan lelua koko koiran eliniän, mutta varsinkin pentuna sen huomioiminen on nahkoilla tärkeää. Moni collie on sen verran ahne, että ruoka ajaa helposti lelun ohi palkkana jos lelun käytöstä ei pidä aktiivisesti huolta. Erilaisia leluleikkejä ovat esim kahden lelun leikki ja kuolleelle lelulle juokseminen sekä noutoleikit, joille perustuu moni myöhemmin opeteltu vaikeampi käytös kuten esineruutu, irtorulla tai tippuneen esineen nouto. Pennuissa on eroja siinä mikä kenellekin on ominaista: toiset tuovat lelua mielellään takaisin ihmiselle, toiset eivät niinkään.

Näiden lisäksi opetan pentuja erilaisiin pintoihin. Videolla Pimu tutustuu erilaisiin kalteviin, heiluviin pintoihin ja esineisiin. Tällainen sopeuttaminen on myös oiva tapa löytää pennun luontaisia taipumuksia esimerkiksi Pimu on hirmuisen rohkean oloinen, eikä lainkaan alustakammoinen. Kun koiria on monta, näissä alkeistreeneissä erottuu selkeitä yksilöllisiä eroja. Vaikka pentu myöhemmin oppii hyväksymään asioita arjessaan, ovat nämä myös periytyviä persoonallisuuden piirteitä, joihin varsinkin kasvattajana on hyvä kiinnittää huomiota.

Targetin opettelu on pennulle vaikea temppu, jossa se joutuu pohtimaan monia eri asioita. Tämä tekee pennusta kuitenkin ratkaisukeskeisen pohtijan, sillä käytöksen tarjoaminen tekee koirasta samalla aktiivisen toimijan. On ilo nähdä kuinka koirat oppivat ajattelemaan itse ja tarjoamaan erilaisia käytöksiä perinteisen houkuttelun sijaan. Tämä vaatii kuitenkin omistajalta melkoisesti hermoja, sillä asioiden omaksuminen kestää kauan.

Lajikohtaisena alkeisopetuksena pidän perusasennon opettamista, nami käden seuraamista ”ns imuttamista” ja vaikkapa siivekkeen kiertoa. Pennun kanssa voi tehdä kaikenlaisia asioita, kunhan treenit pidetään lyhyenä, muutaman minuutin kestävänä pätkänä ja kutakin temppua toistetaan vain muutaman kerran. Usko siihen, että pentu kyllä oppii ja omaksuu asioita, vaikkei tehtäisikään niin usein! Pimulle olen opettanut nenäkosketusta kämmeneen ja muita helppoja temppuja vahvistaakseni tarjoamisenperiaatetta.

Lopuksi tulevat erilaiset ympäristöt. Pienelle pennulle riittää automatka eläinkauppaan ja siellä tehtävät istumis- ja namikäden seuraamisharjoitukset, uusien ihmisten kohtaaminen, alustat, ovet jne. Vieraissa ympäristöissä vahvistuu myös teidän välinen suhteenne. Pennusta riippuu kannattaako sitä kannella sylissä kaiken aikaa. Pimu on alusta asti ollut varsin halukas seuraamaan minua ja vaikka se on itsenäinen, se on myös hyvin kontaktinhaluinen pentu. Olen aina raahannut pentuja mukaan aikalailla kaikkialle minne se vain on mahdollista. Niinpä Pimukin on pääsyt jo pari kertaa hallille mukaan. Se juoksee suoraan ovesta sisälle metallisen kynnyksen yli eikä haittaa vaikka halli olisi täyspimeäkin. Ihmiset ja vieraat koirat kohdataan iloisesti, mutta fiksusti. Mikään rämäpää ei Pimu uusissa tilanteissa ole, vaan sen olemuksessa korostuu reipas ja tasapainoinen tapa toimia. Hallilla olemme treenanneet siivekkeen kiertoa ja esim pentukeinua siten että heiluttelen lautaa ees taas ilmassa. Pimu ei ole tästä moksiskaan. Myös keinusta lähtevää tömähdystä on harjoiteltu jo siten, että Pimu oppii pamauttamaan itse laudan maahan (katso videolla). Tämäkään ei aiheuta siinä mitään muuta reaktiota kuin innostusta tehdä lisää. Tärkeintä hallilla on kuitenkin Leikkiminen ja rauhoittuminen.

Niin täydellinen kuin Pimu onkin, sen tällä hetkellä ainoa selkeä opettelua vaativa seikka on eroahdistus. Se ei pidä siitä, että se suljetaan odottamaan aidan taakse, ei kotona eikä hallilla. Tällainen toiminta saa sen huutamaan sellaisella äänellä, joka porautuu aivoihin asti!! Olemme harjoitelleet yksinoloa osittain kotona siten, että liikun eri huoneissa sen ollessa väsynyt ja jäädessä kuin huomaamatta ”yksin”. On kuitenkin tilanteita kuten isojen lenkitykset, joiden aikana sen on vain jäätävä yksin. Joten täydellisiä pentuja ei ole olemassakaan, on vain erilaisia pentuja 💗💗

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s