Elokuun alussa hankin kotiini vanhan kissarouva Bestiksen seuraksi kaksi pientä kissanpentua. Pennut olivat eläneet puolivilleinä maatalon pihapiirissa ja käsittelin niitä viiltosuojahanskoin kun selvitimme 8 pennun pentueen sukupuolet. Jo toisena päivänä meillä ollessaan Godis antoi silittää ensimmäisen kerran ja sain nostettua sen syliini ilman ongelmia. Siskonsa puolestaan on vielä kuukaudenkin jälkeen paljon arempi, mutta seurailee minua jo uteliaana huoneesta toiseen. Minua on aina kiehtonut eläinten ja ihmisten välinen yhteys. Ollessani noin kaksi-vuotias on äitini kirjoittanut minusta päiväkirjaansa: ”Piiku on erityisen kiinnostunut koirista. Jokainen vastaantuleva koira saa Hanna-Marilta kärryjen pohjalta innostuneita kiljahduksia ja höpötystä.” En tiedä mikä luonnonoikku olen, sillä suvussani ei esiinny erityistä rakkautta eläimiin, eikä minulla koskaan ollut omaa koiraa lapsuuskodissani.
Oma kiinnostukseni eläimiin on tuntunut synnynnäiseltä, mutta ei ainakaan lähisuvusta periytyvältä. Olen aina suhtautunut eläimiin tuntevina ja ajattelevia olentoina, joihin molemminpuolisen yhteyden rakentaminen on taianomainen juttu. Meillä on eri kieli, aistimme maailman eri lailla ja myös käytöksemme poikkeaa toisistaan. On hienoa pystyä kommunikoimaan keskenämme ja se on minua loputtomasti kiehtova ajatus riippumatta eläinlajista. Sen myötä kotiini on ilmestynyt monia eri eläimiä ja mielestäni kokemukset niiden kanssa ovat rikkautta parhaimmillaan.
Yhdysvaltalainen paleoantropologi Pat Shipman on esittänyt maailmalle hypoteesin, että juuri yhteytemme muihin eläimiin on syy sille, miksi nykyihminen on niin menestynyt. Hän esittää, että ihmiskunnan tarina kaipaa uutta päivitystä. Ihmisen kehityshistoria käsittää noin 2,6 miljoonaa vuotta. Maapallolla on elänyt samanaikaisesti useita eri ihmis- ja apinaihmislajeja. On uskottu, että neandertalinihmisen kuoltua sukupuuttoon noin 40 000 vuotta sitten syntyi nykyinen tilanne, jossa maailmassa on vain yksi ihmislaji, nykyihminen. Ihmisyyden selkeitä erityispiirteitä katsotaan olevan kolme: työkalujen valmistus, kieli ja symboolinen kulttuuri sekä muiden lajien domestikaatio. Pat Shipman esittää, että näitä kolmea yhdistää ja kenties jopa peremmiltään synnytti neljäs nykyihmisen piirre, eläinyhteys. Mikään edellä mainituista piirteistä ei ole vain ihmiselle ainutlaatuinen. Monet eläimet käyttävät työkaluja, niillä on monimutkaista kieltä, jopa lauserakenteita ja ne elävät symbioottisessa suhteessa toisiinsa. Ihmisellä kuitenkin nämä piirteet ovat ainutlaatuisia mittakaavassaan ja monimutkaisuudessaan ja niillä on ollut tärkeä rooli evoluutiossamme.
Esinekulttuuri eli työkalujen valmistaminen on ihmisyyden piirteistä vanhin, noin 2,5 miljoonaa vuotta vanha. Alkuihminen oppi käyttämään teroitettuja kiviä ja luita esimerkiksi iskemiseen, kaapimiseen ja leikkaamiseen. Oleellista on, että työkalujen käyttö lisääntyi huomattavasti lihan syömisen myötä. Ihminen ei tuohon aikaan ollut kovin kummoinen kilpailija sen ajan suurpedoille ja työkalut helpottivat toimintaa. Niillä voitiin nopeasti leikata raatoja ja päästiin käsiksi luuytimeen, johon muilla pedoilla ei ollut keinoja. Eläminen luonnon armoilla tuohon aikaan on maailmankuva, jota nykyihmisen on vaikeaa käsittää. Ympäröivää luontoa tuli jatkuvasti tarkkailla ja ennakoida selviytymisen vuoksi. Ihmisryhmät, jotka käyttivät aikaa eläinten seuraamiseen ja käyttäytymisen tarkkailuun menestyivät paremmin. Metsästysretket monimutkaistuivat ja materiaalien käyttö laajeni.
Niin kutsutun kognitiivisen vallankumouksen aikana (80 000-30000 vuotta sitten) ihmisen kokema kehitys hämmästyttää tutkijoita edelleen. Ei osata täysin selittää, miksi 200 000 vuotta vanhalla lajilla äkkiä ajattelutapa tehostui ja moderni käyttäytyminen alkoi. Fyysisesti mikään ei muuttunut, mutta nyt kehitys oli ihmisen olemassaoloon nähden todella nopeaa. Seurauksena ihminen käytti yhä enemmän työkaluja, teki luolamaalauksia, taidetta ja mm alkoi haudata kuolleensa rituaalimenoin. Luolamaalaukset käsittelevät lähes poikkeuksetta eläimiä ja niistä tehtyjä kuvia löytyykin ympäri maailmaa runsaasti. Vain harvoin maalauksissa kuvataan maisemaa, säätä tai esimerkiksi kasvikuntaa, joka oli ihmiskunnalle tärkeä ravinnon lähde. Aivan kuin ihminen olisi jo tuolloin pohtinut ihmisen ja eläimen välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Vähintäänkin eläinten tarkkailun katsottiin olevan tarpeeksi tärkeää, jotta se taltioitiin tuleville polville. Maalauksissa kuvataan hyvinkin yksityiskohtaisesti eläinten käyttäytymistä, ulkonäköä ja sukupuolieroja. Taide keskittyi siis kertomaan eläimistä ja halusta tarkkailla sekä oppia ymmärtämään niitä. Pat Shipman esittää hypoteesissaan, että eläinyhteys on erityinen, ikivanha ihmiselämän malli. Miltään muulta ihmislajilta ei ole arkeologisten tutkimusten perusteella löytynyt vastaavaa ja se voi hyvinkin olla syy sille, miksi homo sapiens menestyi neandertalilaisten sijaan.
Matkustat minne tahansa maapallolla, ihminen ei elä yksin. Kulttuurimme sisältää muitakin eläimiä kuin ihmisiä. Biologit ovat vasta nyt antaneet kotieläimille sen kunnioituksen mitä ne ansaitsevat: domestikoituja eläimiä on alettu tutkia vasta viimeisen 15 vuoden aikana. On mielenkiintoista, että juuri koira on ihmisen vanhin kumppani, meillä on noin 30 000 vuotta yhteistä historiaa. Koira domestikoitui kauan ennen muita kotieläimiä, jotka ilmestyivät noin 10 000 vuotta sitten. Koiralla ja eläinyhteydellä voikin olla suurempi merkitys kehityksellemme kuin ymmärrämmekään. Alkukantaisissa kulttuureissa ympäri maailmaa on edelleen tapana kesyttää erilaisia eläimiä. Koiran domestikaatio on kuitenkin monella tapaa merkillistä: koira on peto, ei kasvissyöjä kuten monet muut domestikoidut eläinlajit. Koiran käyttötarkoitus on voinut olla kumppani ja tärkeä apu metsällä, mutta ruuanlähteenä se on ollut toissijainen. Selvää on, että ihmisryhmät, joilla oli käytössään koiria selvisivät paremmin ja menestyivät. Suhde eläimiin voi olla syy sille, miksi ihminen kykeni levittäytymään kaikkialle kun eläimistä saatu hyöty mahdollisti liikkumisen laajemmin. Domestikoidut eläimet toivat ihmisille lisää voimaa, nopeutta ja aistien herkkyyttä.
Pat Shipman esittää, että eläinyhteys on ihmisen tärkein ihmisyyden piirre ja sillä on ensisijainen vaikutus geeneihin ja evoluutioon. Eläinyhteys on ihmisen tarve ymmärtää ja pyrkiä yhteyteen muiden eläinten kanssa. Shipman esittää, että ajan myötä evoluutio vahvisti eläinyhteyteen liittyviä geenimuotoja. Näitä on esimerkiksi laktoosin sietokyky. Homo sapiensin ainutlaatuinen, monimutkaistuva kulttuuri kertoo synnynnäisestä evoluutiosta ja geenimuutoksista. Sukupolvien myötä ne ominaisuudet, jotka veivät lajia eteenpäin vahvistuivat: meistä tuli yhä taiteellisempia, näppärämpiä, luovempia ja kykenimme yhä monimutkaisempaan kolmiulotteiseen hahmottamiseen. Geenit loivat tarpeen ihmisten erilaisille kyvyille: toiset meistä ovat erityisen taitavia laulajia, toiset kädentaitajia. Toisilla meistä on erityinen kyky luoda yhteys eläimiin. Muuttuva ihmiskunta on ollut ajan myötä yhä herkempi eläimille.
Tämä herättää minussa vallankumouksellisia ajatuksia. Olen aina pitänyt itseäni ikään kuin sukuni oikkuna. En osaa selittää tarvettani elää ja viettää aikaa eläinten kanssa ja ennen kaikkea muodostaa vahva yhteys niiden kanssa. Koirien kasvatus ja nyt myös toiminimellä muiden ihmisten ja heidän koiriensa kouluttaminen on elämäntapani ja tuntuu minusta vahvasti sisäisesti oikealle. Tuntuukin hienolle, että tapani olla olemassa olisi ikivanha piirre, jota minä olemassaoloni kautta toteutan. Olen looginen tulos evoluutiosta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että eläinyhteys ja herkkyys eläinten käyttäytymisen seuraamiseen ei ole sinällään hyvä tai paha, mutta sitä on aikojen saatossa käytetty molempiin. On minun vastuuni toimia eläinkunnan ja omien lemmikkieni hyväksi.
Tätä kirjoittaessa kissanpentuni Godis hyppää äkkiä syliini, hajottaa muistiinpanoni ympäriinsä, aloittaa voimakkaan kehräyksen ja heittäytyy kyljelleen silityksiä vaatien. Uskonpa, että on aika vastata sen toivomukseen.
Koiran roolista ihmisen vanhimpana kumppanina on tulossa pian oma blogikirjoitus.
Tämä kirjoitus pohjaa:
Tiina Raevaara: Minä, koira ja yhteiskunta
Pat Shipman: Animal Connection
Katso muut lähteet täältä
Lifedream Colliet 