Marraskuun 12-13.pv kummitteli mielessä koko syksyn. Se oli ystäväni Sarin ja minun roudtrip Jyväskylään kaksipäiväiseen näyttelyyn. Pimun kasvattaja ja toinen omistaja Päivi innostui ilmoittamaan Pimun kehään ja kun samaan aikaan Jyväskylässä järjestettiin myös Piikun scy:n Tokorinki, ajattelin, että meneepä tässä kätevästi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. No, kärpäsiä kyllä lätkittiin, mutta ihan kaikki ei mennytkään putkeen.
Perjantaina luokseni saapui luottopakki Sirja yhdessä Puuman ja ihanaisen Paavon kanssa. Paavo on kasvanut kyllä kivasti ylös ja se sujahtaa meidän porukkaan vaivattomasti. Tällä kertaa tehotyttöjen juoksut tosin pitivät vähän hermoja kireällä. Olemme kyllä molemmat niin rakastuneita tähän poikaan! Olisi ollut ihanaa viettää yhteinen viikonloppu, mutta tällä kertaa Sirja jäi hoitamaan loppuporukkaa kun minä pakkasin Piikun ja Pimun autoon ja suuntasin kohti Somero klo 5.15.
Somerolla hyppäsin Sarin kyytiin ja matka saattoi todenteolla alkaa. Sari omistaa Pimun veljen Elmon ja yhdessä ollaan jo tehty kotimaan reissuja useampi. On hauskaa, että vaikka ollaan tunnettu vasta noin 1,5v, tuntuu, että oltaisiin tunnettu koko ikä. Tiedättehän? 😂 No, suunnitelma oli osallistua Piikun kanssa suomen Collieyhdistyksen tokorinkiin, jossa olemme Piikun kanssa tänä vuonna, käydä välissä näyttelyssä, palata rinkiin iltapäivänä ja illalla kirjautua hotelliin.
Kirjoitan tokoringistä vielä erikseen, mutta pakko taas kehua Piikua. Neljä tuntia autossa ja se oli heti mukana tokoilemassa. Saatiin kouluttaja Oona Tuormaa-Soikkelin kanssa yhteinen 15min ja sain paljon vinkkejä vilkkaan koiran kouluttamiseen ja siihen paikkikseen. Jäin todella motivoitunut ja hyvä mieli! Oona kehui Piikua, että se on viittä vaille valmis ja asenne on kultaa. Niinhän se on enkä millään haluaisi tokon suhteen luovuttaa.
Sitten lähdettiin näyttelyyn. Teimme pitkän lenkin keskustassa ja jätimme Piikun nukkumaan autoon. Näyttelypaikalle saapui myös kasvattaja Päivi ja voi miten ihanaa oli nähdä sitten toukokuun! Päivi esitti ensin Elmon junnukehässä. Tänään tuomarina oli Paul Stanton. Elmo sai näin ihanan arvostelun:
Excellent size and balance, well-developed for age, excellent ears and eyes, muzzle still needs to develop, excellent neck, strong topline, well-developed body, excellent bone and feet, angulations are rather open but in good harmony allowing for excellent side movement, still loose in front, beautiful coat and condition. JUN ERI2
Arvoimme kumpi menee Pimun kanssa kehään, Päivi vai minä. Lopulta päätin, että Päivi saa esittää, sillä hän on huomattavasti kokeneempi touhussa kuin minä. Pimu palkittiin lopulta ROP juniorina!
Good size, elegant and very well-balanced. Very good head shape for age, good ears, needs stronger and wider underjaw, excellent neck, strong topline, very good body for age, still needs to develop in forechest, excellent bone, strong feet, very good hind angulation, a little straight in front, excellent side movement, parallel behind, quite good in front, excellent condition, good colour and temperament. JUN ROP, VARA-SERT, JUN-SERT
Tämä oli kyllä huikea aloitus Pimun viralliselle näyttelyuralle! Näyttelypaikalla se kulki rauhallisena ja uteliaana, ei välittänyt ihmisistä tai koirista, liukkaista lattioista. Tuomaria se Päivin kanssa hiukan jännitti, mutta kanssani isossa kehässä BIS junnu tittelistä kilpaillessa oli taas oma itsensä. Ei voi kuin ihailla sen lungia olemusta, vaikka päivästä venyi meille kaikille kohtuuttoman pitkä. Isossa kehässä tuomari nosti sen jatkoon kaikista rotunsa parhaista junnuista!!!! Valitettavasti emme kuitenkaan sijoittuneet.
Tässä kohtaa kello oli jo viisi ja oli pakko todeta, ettemme ehdi enää Piikun tokorinkiin. Emme olleet syöneet mitään koko päivänä ja olimme Sarin kanssa melko kurjassa kunnossa. Päätä särki, nälkä oli enää kalvava möykky vatsassa ja vielä piti kirjautua hotelliin.
Jännitin etukäteen hotelliyötä, sillä tytöt eivät koskaan ole nukkuneet hotellissa. Teimme pitkän lenkin koirien kanssa ja jätimme ne hetkeksi autoon, jotta pääsimme syömään. Onni on koirat, jotka rakastavat autoa ja ylipäätään matkustamista ja rentoutuvat autossa! Saimme ruuan nenän eteen kuuden jälkeen, siis yhdeksän tuntia sen jälkeen, kun olimme kiireellä syöneet aamiaissämpylät tulomatkalla. Pohdimme siinä yhdessä, onko näissä reissuissa mitään järkeä.
Hotellilla tytöt söivät hyvällä ruokahalulla ja pistelivät vielä possunkorvatkin jälkkäriksi sen aikana kun itse pääsin kauan kaipaamaani suihkuun. Kaaduin sänkyyn ja toivoin, että tytöt osaisivat nukkua vieraassa paikassa. Pimu olikin heti unessa, päivä oli ollut varsinkin sille erityisen raskas. Piiku käveli levottomana hetken aikaa ja kävi sitten viereiseen sänkyyn nukkumaan. Aluksi ne välillä haukkuivat käytävästä ja ulkoa kuuluvia ääniä, mutta lopulta väsy vei meistä kaikista voiton ja nukuttiin kellon soittoon, klo 5.30.
Käytin tytöt lenkillä ja tapasimme Sarin autolla. Koirat autoon ja aamiaiselle! Olimme molemmat nukkuneet huonosti, eilinen painoi jaloissa ja taas pohdittiin onko näissä reissuissa mitään järkeä. Olimme näyttelypaikalla hyvissä ajoin ja tällä kertaa myös Piiku oli ilmoitettu mukaan. Meillä kävi tuuri, että nahkat olivat samassa kehässä molempina päivinä, ja että sunnuntaina kehä alkoi jo klo 8.30! Tänään tuomarina oli Minna Manninen. Heti huomattiin, että tänään oli arvostelussa tiukka linja, eikä eri tai SA irronnut helposti.
Sari esitti Elmon itse ja se esiintyi todella kauniisti. Olen valtavan iloinen, että tänään oli Elmon päivä!!
Erinomainen tyyppi. Pienet korvat joissa hyvä taitos. Hieman aikaisin alkava otsapenger.Alaleuka saisi olla merkitympi. Erinomainen kaulan kaari. Tasapainoisesti kulmautunut. Vetävät sivuliikkeet. Erinomainen hännän kanto. Miellyttävä käytös. JUN eri1, SA, PU3, JUN-SERT, JUN-CACIB, SERT
Tämä oli Elmon eka junnu sert ja sert! Sari on kiertänyt kehiä huomattavasti enemmän kuin minä, joten tuntui siltä, että päivä oli jo nyt täydellinen! 💗
Pimu oli ainoa junnu narttu ja tuomari piti siitä kovasti. Saimme huikean arvostelun:
Korkealuokkainen juniorinarttu. Upeat ääriviivat. Huikean hieno pää. Ihastuttavat korvat, silmät ja ilme. Erinomainen, tiukka huulilinja. Erinomainen runkorakenne. Yhdensuuntaiset etu ja takaliikkeet. Ihastuttava sivuliike. Erinomainen häntä ja sen kanto. Ikäisekseen Erinomainen puhdas sininen väri. Ihastuttava. SA, PN3 JUN ROP, SERT, JUN-SERT, JUN CACIB
Piiku oli puolestaan ilmoitettu avoimeen luokkaan. Tiedän itse, että Piikun ilmeessä on toivomisen varaa, vaikka se rungoltaan on mielestäni kaunis koira. Tästä syystä en sen kanssa odottele suurempia tuloksia kehistä. Tännekin tulimme yksinkertaisesti siksi, että kuvittelin, ettei sisänäyttelyyn saisi tuoda turistikoiria. Olimme siis mukana ilman suurempia odotuksia ja ne laskivat entisestään nähdessäni tuomarin tiukan linjan. Piiku on oma pieni karvainen lapseni, erityinen tapaus johtuen ehkä sen luonteesta ja siitä, että se oli koiraharrastustauon jälkeen ”eka” koira. Piiku esiintyi tapansa mukaan hienosti ja tuomari kehui sitä minulle ääneen useaan kertaan. Vielä kilpailuluokassakin tuomari nosti meidät kolmanneksi ja sanoi, että jos Piikulla olisi hieman isommat ja paremmin taittuvat korvat se olisi todella kaunis. Nähtyäni arvostelun nousivat liikutuksen kyyneleet silmiini. Jotenkin niin mielettömän hienoa oli lukea tämä:
Erinomainen tyyppi. Pienet korvat, joissa saisi olla parempi taite ja saisivat olla kootummat. Hieman aikaisin alkava otsapenger. Tummat silmät saisivat olla mantelinmuotoisemmat. Erinomainen kaula ja rungon leveys. Erinomaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Erinomainen lihaskunto. Yhdensuuntaiset etu-ja takaliikkeet. Vetävä sivuaskel. Rauhallinen käytös. Korvien pienuus ja vähäinen taite laskevat palkintosijaa. AVO EH3
Ihanaa, että tuomari näki vaivaa kirjoittaa täydellinen, pitkä arvostelu vaikka koira ei täysin vastannutkaan ihannetta. Arvostan myös suomalaisen tuomarin mielipidettä enemmän kuin mitään. Suomessa on maailman kärki tässä rodussa ja tuomarit ovat todella tiukkoja. Suomessa saavutetut tulokset ovat aina merkinneet eniten.
Sitten saimme juosta Sarin kanssa yhdessä parhaan juniorin valinnassa. Tästä tilaisuudesta otimme kaiken irti! 💗😂 Tänään Pimu voitti veljensä.
Olimme päättäneet jo etukäteen, että kotiin lähdetään heti kehän jälkeen kävi miten kävi. Viikonloppu oli ollut pitkä ja raskas. Yhdessä silti mietittiin, että ehkä nämä reissut kuitenkin ovat vaivan arvoisia, vaikka ajoittain mentiinkin syvällä epämukavuusalueella. Tämän päivän huikea menestys toimii hyvänä motivaationa jatkaa näyttelyreissuja myös jatkossa! Seuraavat Kehät meillä Pimun ja Elmon kanssa yhdessä ovat Messukeskuksen kolme perättäistä isoa näyttelyä joulukuun alussa. Odotamme innolla ja kauhulla! 😆
Kotona olin vasta neljän jälkeen ja miten ihana yllätys olikaan, että Sirja oli siivonnut koko talon lattiasta kattoon🙈 Tällaisesta koirahoitajasta tiedän muiden olevan kateellinen😂 Sirja onkin ihan täyttä kultaa. Kiitos murunen taas kaikesta! 💗 Kiitos myös Sarille matkasta. Meillä on kyllä maailman paras pieni tiimi 🙂
Lifedream Colliet 