Aihearkisto: Agility

Agiliitoa – viikko 4

Tällä viikolla treenattiin agsaa vain kaksi kertaa, mutta toki sekin on koirille ihan tarpeeksi. Keskiviikkona ohjatut treenit peruuntuivat, joten menin hallille itsekseni. Lauantaina meillä oli puolestaan kauan odotettu Petra Malinin yksityistunti, jonka aikana opimme taas valtavasti teknisiä juttuja! Viikko oli hieman haastava siinä mielessä, että Likka säikähti kotona sähkökatkoa, joka aiheutti pelkoa kotona. Treeneissä ja ulkona Likka oli kuitenkin oma rohkea itsensä ja pian tilanne rauhoittui myös kotona. Kenties koko säikähdys on tulevan ensimmäisen juoksun ja murrosiän aiheuttamaa ja toivonkin, että se jäi yksittäiseksi tapahtumaksi.

27.1 omatoimitreenit, Salon koirahalli. Tänään ohjatut treenit peruuntuivat koska Suskun auto teki tenän. Olin odottanut treenejä kovin, joten lähdin yksin hallille koirien kanssa. Tällä kertaa myös Ronja pääsi juoksemaan ja hömpöttelemään radalle. Se on kyllä mainio, menee häntä pitkällä ja välillä ihan lujaakin 😀

Nuorempien tyttöjen kanssa oli tarkoitus treenata itsenäisiä in-in käskyjä, takakiertoja ja vähän eteenmenoakin ja putkeen irtoamista. Piiku oli vallan mainio, sen työskentely paranee koko ajan, mutta minun tulee osata ohjata sille oikeat linjat. Likka puolestaan opetteli vasta alkeita, mutta jo nyt se irtoaa paremmin ja toki vauhti sillä on niin hurja, että tiedän jääväni ihan kakkoseksi jos en saa sille opetettua paremmin suullisia käskyjä ja itsenäisyyttä radalle. Varsinkin tuo hyppyjen jälkeen putkeen irtoamisen vaikeus (videon lopussa) harmitti. Keppejä harjoitellaan jatkossa puolikkailla, jotta itsenäisyys ja rytmi tekemiseen löytyy ilman liiallista rasitusta nuorelle koiralle. Olen kuitenkin iloinen ja optimistinen, että Likalla on todella kiva asenne ja se paranee koko ajan oppiessaan. Meillä on myös super valmentajat! Molemmilla tytöillä oli osittain korkeammat rimat: Piikulla 50cm ja Likalla 30cm.

30.1 Petra Malin yksäri, ATT-halli. Petra oli rakentanut 16 esteen radan, jolla leijeröintinä kaksi hyppyä, tiukkoja käännöksiä ja irtoamisia. Rata vaati koiraan luottamista, sitä, että se hoitaa oman tonttinsa. Ajattelin, että tästä tulee paitsi mielenkiintoista, myös haastavaa. Tai ehkä ne ovat sama asia!? 😀 Rataan tutustuessa en osannut päättää miten koirat ohjaisin ja valitsin niille ehkä helppoja, mutta myös ajallisesti vieviä linjoja. Olikin hyvä, että Petra valmensi minut epämukavuusalueelle ja sain taas uusia ideoita ja vinkkejä.

Alun kaksi leijeröintihyppyä olikin Piikulle aluksi hankala, sillä se on tehnyt leijeröintinä vain yhtä hyppyä kerrallaan. Etupalkalla homma toimii ihan mainiosti, mutta ilman sitä Piiku haluaisi kovin tulla luokseni. Lopulta se onnistui. Poispäin käännös (4), este-erottelu putkella ja takaa kierrolla (6-7) sujui tosi hyvin, olin niin mielissäni, että Piiku on niin miellyttämisenhaluinen, että harvoin karkaa muille kuin kontakteille. Se, että saan esteisiin välimatkaa ja Piiku tottuu omaan liikkeeseen on vain opettelu kysymys. Takaleikkaus putkella 10 ja 11-12 välissä sujui Piikulla hyvin, mutta ongelmaksi tuli tiukka käännös 12 esteellä. Tahtomattani painoin sen takaiertoon omalla linjallani ja tämä oli minulle hyvin vaikeaa korjata.

Petra sekoitti pieniä tekniikkapätkiä eikä toistettu samaa kauaa. Piikulla oli hirveä into ja ihana asenne. Se tekee töitä tosissaan kunhan osaan ohjata sille oikeat linjat. Osa rimoista oli jo 50cm eikä niistä aiheutunut mitään ongelmaa, jihuu!!. Loppu rata eli 14, 15,16 sisälsi vaikean, tiukan persarin, josta linja molemmille hypylle 15. Kuulin naksahduksen omasta lonkasta, kun käännyin oikealle ottamaan Piikun tiukasti vastaan ja ohjaamalla hypylle. Jokin lihas varmasti revähti, koska kipu säteili hetken aikaan koko oikeaan yläreiteen. 🙏 Läksynä fokusointi esteille ja käännökset liikehäiriöillä sekä sanalliset käskyt takaa ja kierrä erotteluina myös vinoilla hypyillä.

Likka puolestaan teki omalla vuorollaan leijeröinnin paljon paremmin ja eteen meno sujui hienosti etupalkalla. Teki töitä hyvin keskittyneenä, mutta naapuri kentällä olevat häiritsivät välillä keskittymistä ja Likka loikkari pari kertaa vasten väliaitaa. Sille on tullut nyt vuoden iässä jännää rähjäysreaktio, mutta vain nähdessään ja kuullessaan muiden koirien olevan agsakentällä. Ohitukset sujuvat edelleen hienosti. Myös Piikulla tällainen käytön on lisääntynyt kun turhautuminen kentälle pääsyyn kasvaa. Näin ollen tytöt ruokkivat toinen toisensa käytöstä, mikä on todella ikävä piirre.

Poispäin käännös (4) harjoiteltiin nopeasti hienoksi ja etäisyydellä. Putkeen Likka sujahti hyvin kunhan muistin ohjata sen sinne. Likalle lisää treeniä putkesta putkeen menoon, sillä nyt se katsahti minuun tullessaan ekasta putkesta. Sen sijaan 7 takaleikkaus tosi hieno alusta asti (takakierrot edestä suorittaen ovat kyllä sillä yhtä vahvoja kuin Piikulla), mutta jälleen putkeen irtoaminen nro9 vaatii vielä hiomista, koska oma liike oli tässä kohtaa toiseen suuntaan. Paljon treenattiin persaria 11-12 väliin, ja lopulta se sujui jo hyvin. Persjättö ohjaustekniikkana on Likalle vieraampi, mutta sitä on kyllä treenattu. Seuraavan (12) hypyn tiukka käännös sujui vasta kun oma ohjaus millilleen oikea. Eli sama ongelma kuin Piikulla, mistä tiedän sen johtuvan omasta ohjauksesta eikä niinkään koirien erilaisuudesta. Oli todella vaikeaa ohjata linja oikeaksi koiralle ponnistaa, mutta jättää silti tarpeeksi tilaa suorittaa.

Oli todella tehokas tunti taas, paljon tekniikkaa sekä tytöille että mulle, hikikin tuli. Videot ovat molemmista ihan tunnin lopussa, joten väsymys painoi jo kaikilla. Ensi kerralla haluan virittää videon pyörimään alusta asti, niin tulee itsellekin enemmän työstettävää videoiden muodossa. Uskon että varsinkin Likka oppi paljon ja jäi älykkäänä koirana niitä prosessoimaan. Opittavaa on niin paljon, että tuntuu vähän turhauttavalta, ettei millään voi muistaa kaikkea mitä tunnin aikana puhutaan. Täytyy vain toivoa, että minäkin osaan imeyttää itseeni ja lihasmuistiini oikeita asioita kuin Paavo Pesusieni ikään. Lisää vaan takaleikkauksia ja hypylle irtoamisia molemmille. Petra puolestaan on kuin Gandalf: jostain se vaan tietää, että siirtämällä ohjuslinjaa 3cm oikealle koira menee 😅💗 jäi hurjan hyvä fiilis, voi kun voisi käydä Petran treeneissä joka viikko. Ai joo, mutta ens viikollahan päästään taas!!! 🤩

Agiliitoa vko 3

Tällä viikolla olikin kolmet treenit: Sonjan junnu kurssi tsau-hallilla, Suskun treenit Salon koirahallilla sekä omatoimitreenit sunnuntaina. Fiilis treenaamiseen on hyvä ja alkaa näkyä jo muillakin elämän osa-alueilla kuten ruokavaliossa ja peruskunnon kohentamiseen liittyvissä tavoitteissa.

Ma 18.1. Sonja tsau-halli. Rataan tutustuessa hirvitti pitkät estevälit ja takaleikkaus putkelle. Radalla oli 22 estettä. Tehtiin jälleen 10min pätkissä ja tällä kertaa tiesin jo mitä oli odotettavissa eikä uusi halli ja kouluttaja tuntuneet niin jännittäviltä. Läksyksi saimme kaarteissa olevat hypyt, joilla saadaan koiraa irtoamaan esteille helpommin. Palkka aina edessä. Vinottaisten hyppyjen takakierrot, ohjaajan liikkeen sieto ja heti lelupalkka kädestä. Takaleikkaus hypyltä putkeen. Tiukat käännökset putkella ja juoksu pois lelu auki kädessä. Täytyy muistaa pitää treenit noin 5 Min jos huomaa koiran väsyvän. Likka ei väsyneenä enää jaksa keskittyä ja sen hypyt valuvat silloin helposti. Harmi ettei Sonjan treeneistä ole videota.

Ke 20.1 Susku, Salon koirahalli. Koiran kokoamista eli omat jarrut ohjauksessa ennen tiukkoja käännöksiä Piikulle. Tämä olikin vaikeaa: liian tiukka jarru ohjaa Piikun hypyn ohi kokonaan ja liian löysällä se ohittaa sen, varsinkin jos kauempana siintää houkutteleva kontaktipinta, jolle sitä on paljon palkattu ja joita se rakastaa. Valsseilla oman ohjauksen tarkkuutta varsinkin. Kierrä käsky tiukoilla sivuttaisilla hypyillä ja takaa-käsky selkeillä takakierroilla. Piiku ei reagoi niin helposti pelkkään hyppy käskyyn, joten sanallisen ohjauksen pohdintaa ja käskysanojen kohdentamista. Video tästä alla.

Likka puolestaan harjoitteli elämänsä ensimmäistä kertaa Ata lelulla niin, että lelu oli heti esteen takana. Kepit tehtiin ohjureilla, mutta tämä vaatii vielä useita toistoja. Susanna ehdotti että pikku hiljaa voisi esitellä Likan hieman korkeamman hypyn. Radalla juostiin vauhdilla ja Piikusta poiketen Likka irtoaa ja hakee esteitä jo hienosti.

24.1 Omatoimitreeni, Salo. Tein halliin radan mukaillen Sonjan maanantain treenejä, sillä halusin treenata kotiläksyjämme. Samalla halusin treenata Likan läksyjä myös Piikun kanssa, koska niistä ei ainakaan ole haittaa ja uskon niiden tekevän myös Piikulle hyvää. Piikun kanssa ei olla treenattu niin usein etupalkkaa kuin olisi pitänyt (sillähän on namipallo) ja siitä luopuminen oli tällä radalla yllättävän vaikeaa. Videollakin näkee miten veri vie pallon suuntaan. Toisaalta Piikun hypyt oli tosi hyviä ja itsenäisiä ja sillä oli huikea asenne, joten pallo olisi jatkossakin hyvä asettaa radalle. Lopuksi otin kepit molempiin suuntiin pari kertaa ja ne menivät hyvin matalalla kropalla ja tempolla 💗

Likka sai puolestaan treenata myös kaarevia hyppyjä ja takaleikkausta. Uutena asiana otin suskun läksyistä vaarin ja esittelin sille 30cm ja 35cm rimat. Radalla Likka haki ja hyppi hyvin esteitä, mutta ei aivan niin hyvin kuin Piiku, mutta tämä johtuu vain siitä, että Likka on kokemattomampi. Lisäksi tehtiin puomin kontaktipinnalle pyssäreitä ja Ata lelun kanssa. Tänään ei ehditty tehdä keppejä ohjureilla, mutta ensi kerralla. Minulla on siihen pari ideaa.

Kaiken kaikkiaan tämän viikon treenit olivat erittäin nousujohdantaiset! Olen valtavan innostunut tyttöjen kanssa treenaamisesta. Samalla motivaatio oman ruokavalion ja peruskunnon rakentamiseen (jälleen kerran) nostaa päätään. Kevään edetessä päästään tekemään pidempää lenkkiä, joten tavoitteet on ihan mahdollisia toteuttaakin 🤓

Tytöt vvalmiina treeneihin uusissa Back on Track takeissaan!

Tällä viikolla Likka täytti täyden yhden vuoden!! Sen ensimmäistä juoksua ei ole vielä tullut, mutta sen käytös on nyt ollut sen verran kummallista, että toivon sen kohta aloittavan. Piikun ensimmäinen juoksu oli aika huolestuttava, sillä se oli levoton ja jopa inisi. Likka puolestaan tuntuu juuri nyt epätavallisen pelokkaalta, mutta siitä lisää myöhemmin.

Agiliitoa – vkot 1 & 2

Tänä vuonna yritän kirjoittaa treeniblogia agilitytreeneistämme useammin kuin yleensä. Tarkoituksena on pitää päiväkirjaa itseäni varten, mutta yritän jakaa vinkkejä ja ideoita muillekin treenaajille. Lähtökohtahan on, että Piiku aloittaa kisat tänä keväänä ja Likan koulutukseen haluan panostaa alusta asti. Molemmat tytöt ovat innokkaita, osaavia ja valtavan työskentelyhaluisia agilityssa, joka tarjoaa meille vauhtia ja toimintaa arjen puurtamiseen.

4.1 SU Junnukurssi, Sonja Paavola TSAU-halli. Ensimmäinen Sonjan kurssikerta oli meille vähän jännittävä. Kahden viikon treenitauon jälkeen olimme Likan kanssa aivan innoissamme. Saavuin paikalle hyvissä ajoin, mutta jännitti kyllä uusi halli ja kouluttaja. Teimme treenin kahdessa 10min erässä. Likalle uusi paikka ja kouluttaja olivat väsyttäviä, mutta toisaalta se toimi kyllä mielestäni upeasti nuoresta iästään huolimatta. Ensi kerralla tiedän paremmin ja vien sen odottamaan autoon, mutta nyt odotimme vuoroamme hallissa. Teimme pientä rataa, joka osoittautui vähän hankalaksi Likalle ja minunkin oli vaikeaa löytää ns. yhteinen sävel uuden kouluttajan kanssa. Saimme läksyksi valssiharjoitukset, lelun sietämisen mytyssä kädessä ohjauksen aikana sekä katseen kääntäminen lähdöissä esteisiin. Likka hakee hyvin esteitä, mutta ei aina.

13.1 KE Koulutusrumba, Salon koirahalli. Vihdoinkin Susannan treenit alkoivat! Molemmat tytöt on ilmoitettu koko kurssille kevään ajaksi ja koska Susanna on meille jo vanha tuttu, pääsimme heti hyvin alkuun treeneissä. Kuten tavallista, Suskulla oli hauska rata tehtynä. Likalle hyviä irtoamisia, tiukkoja valsseja ja Piikulle suora keppikulma. Piikulla oli intoa, mutta vauhti olisi saanut olla parempi. Keppien menokulma aiheutti ongelmia kun sen hypyn jälkeen oli vaikea koota itsensä. Likka upeasti haki esteitä omalla vuorollaan, mutta jarrut olivat hukassa ja tiukat käännökset valuivat. Palkkaamme Suskun treeneissä yleensä niin, että hän tarjoaa lelun Likalle, sillä Likka edelleen katsoo minua liian paljon radalla. Läksynä tiukkoja valssiharjoituksia ja katseharjoituksia.

16.1 LA Omatoimitreeni, Salon koirahalli. Lähdin koko kolmikon kanssa hallille. Olen päättänyt käyttää hyväkseni omatoimitreenimahdollisuuden Salon koirahallilla, vaikka se on makuuni liian pieni ja pohja on vähän liukaskin. Se on kuitenkin meille juuri sopivan ajomatkan päässä ja yleensä siellä on myös hyvin tyhjiä aikoja treenata myös viikonloppuisin jos jaksaa nähdä vähän vaivaa. Tavoitteena oli treenata perusteita ja saamiamme läksyjä. Hallilla olikin muita tullessani sinne, mutta pieni rata jonka rakensimme soveltui hyvin myös omiin tarpeisiini. Molempien tyttöjen kanssa tein perusjuttuja eli katseen siirtämistä yhdelle esteelle ja irtoamisharjoituksia. Piiku hakee hienosti takakierron, mutta tiukka käännöskäsky eli ”kierrä” ei aina ihan onnistu. Tuntuu että Piiku vain tekee eikä korvat ole aina mukana 😀 Harjoittelin sen kanssa erilaisia yksittäisiä esteitä ja leijeröintiä. Piiku hakee jo hyvin namilelua radalla ja se tuo siihen kivasti vauhtia. Tästä on nyt palkatessa pidettävä kiinni, joskin pitää olla tarkkana, että se oikeasti suorittaa esteen ennen palkan saamista.

Likka puolestaan oli ihan huippuhieno pieni ruskea salama. Yritin rakentaa sille pienen radan pätkän, jossa se pääsisi tekemään kotiläksyjään. Teimme tiukkoja valsseja, eteenmenoja ja katseharjoituksia. Likka tuntuu kehittyvän silmissä, mutta toki sillä on vielä pitkä matka kisavalmiiksi. Likan rimat ovat 15-20cm korkeudella ja monessa kohtaa se on niin nopea, etten aina ehdi ohjaamaan sitä. Susanna lohdutti, että kunhan rimat alkavat nousta, myös sen vauhti hidastuu ja kohdentuu radan kiemuroissa. Olen erittäin tyytyväinen Likan etenemiseen ja uskon, että pääsen sen kanssa hyvien valmentajien avulla vielä pitkälle.

Ai niin! Olihan Ronjakin treeneissä! Se, lähes 9 vuotias mummeli, juoksee Likan rimoilla ihan into piukeena ja syöksyy putkeen ja takakiertoon sellaisella vimmalla, että sydän sulaa. On hauska nähdä miten iloinen se on!! ❤

Nämä vuoden ensimmäiset viikot luovat vahvan motivaation koko vuodelle. Olen huomannut luovani itselleni ja tytöille liiankin suuria odotuksia ja kokevani turhautumista ja pettymystäkin kun emme vielä yllä niihin. Somen ihmeellisessä maailmassa on helppo tuntea epätoivoa, sillä tiedän monia hyviä ja nopeita nahkoja, joiden ketteryyteen Piiku ei millään kroppansa kanssa pysty. Likka puolestaan bortsuna luo myös isosiskolleen odotuksia, vaikka rodut ovat aivan erilaisia. Toisaalta Piiku itse ei tiedä olevansa hitaampi, eikä itse asiassa tiedä mitään muuta kuin sen, miten kivaa agility kanssani on. Likka puolestaan on itsenäisempi ja sen vauhti ja ketteryys saa minut turhautumaan ja pelkäämään, etten ikinä saa siitä ja itsestäni irti sitä potentiaalia, jonka tiedän koirassa olevan. Mutta Likka on agsakentällä äärimmäisen miellyttämisenhaluinen, luopuu lelusta hienosti ja tuntuu oppivan nopeasti erilaisia ohjauksia kuin ne olisivat sille geneettinen taipumus. Minulla on valmentajina huipputyypit, sillä Susanna Koulutusrumbassa ja Petra Malinin yksityistunnit ATT-hallilla tuovat meille juuri sopivasti haastetta ja kotiläksyjä, joita voimme treenata omatoimitreeneissä.

 

Vuoden viimeiset agsat ja ensi vuoden suunnitelmat

Vuoden viimeisetkin agilityt on nyt treenattu! Tytöt juoksivat KoulutusRumban treeneissä (videolla) ja Agipowerin Taijan treeneissä, jonne ostin Likalle viimeiselle kerralle irtokerran. Molemmat tytöt ovat kehittyneet valtavasti ihan muutaman viikon aikana!! Likka on alkanut lukea ohjausta ja rataa aivan erityisen hienosti (mitä nyt välillä sekoilee innosta) ja Piikun kepit ja kontaktit paranee koko ajan, myös leijeröinti onnistuu koko ajan paremmin. Piikulle yritän saada vauhtia kehumalla ja ottamalla ”menemene” huudon käyttöön aina kun tilanne sen sallii. Likkaa puolestaan ei tarvitse heetsata tai kiihdyttää, se on niin nopea, että edelleen hirvittää sen ohjaaminen aikuisiällä.

Ensi vuonna jatkamme agilityä Susannan KoulutusRumban Viikkotreeneissä Salon koirahallilla. Susannalla on ollut todella hyviä niksejä minulle tässä syksyn aikana, lähtien käden asennosta aina pakkokäännöksen käyttöön tiukoissa ohjauslinjoissa. Meno on ollut pääpiirteittäin vauhdikasta ja etenevää. Hän muistuttaakin minua aina siitä, etten ohjaa esteitä, vaan linjoja. Molemmat tytöt hänen opeissaan ovat kehittyneet valtavasti, vaikka toki niiden ohjaus on hyvinkin erilaista.

Taija Salokanteleen treenit jäävät meiltä nyt ainakin hetkeksi tauolle. Taijan treenit ovat olleet vauhdikkaita ja minulle ja Piikulle erittäin teknisiä. 30-40 esteen radoilla on useita päällekkäisyyksiä, sillä Salon koirahalli on ahdas isomman kentän treeneille. Tuntui usein, että minulta meni kaikki energia muistaa rata, saati että olisin kyennyt pohtimaan ohjauskiemuroita. Onnistumisen tunteet näillä radoilla olivat kuitenkin huikeita ja niitä tuli lähes joka kerta! Agilityratoja Piiku jaksoi juosta 20min aikamme täysillä ja oppi useita vaikeita ohjauskiemuroita. Alla viimeinen ratamme, jonka teimme kolmessa pätkässä. Taija kehui, että Piiku kyllä tekee hienosti, kunhan itse tiedän mihin ja miten olen ohjaamassa. Siispä suurin kehittymiskohde ensi vuodelle on oikeiden linjojen löytyminen.

Valkoiset pallurat

13.12 Ajelimme Lietoon Petra Malinin ensimmäiselle yksityistunnille. Olemme Petran kanssa sopineet, että yritän ostaa häneltä yksityistunteja niin usein kuin mahdollista, ainakin kerran kuussa. Valitettavasti Petran kiireinen aikataulu on vain esteenä tälle unelmalle. Joulukuussa pääsin kuitenkin koko tunniksi tyttöjen kanssa juoksemaan ja annoimme tuolloin kyllä kaikkemme tällä vaativalla radalla. Valmentaja Petran mieletön tsemppi kuuluu videollakin kun me Piikun kanssa juoksimme viimeisillä voimilla radan kokonaan läpi. Jos joku miettii mitä se agility on, niin se on juurikin tätä 🙈😅 Tässä oli jo tunnin treeni takana ja molemmilla painoi jaloissa. Kaikki virheet oli omia ohjausmokia, ei niinkään se ettei Piiku olisi osannut. Petran sanoja lainatakseni mulla on mageet koirat ja Piiku on ihan mahtavin nahkis! Ihanaa kun on tällainen kouluttaja!! 💗

Opittiin tosi paljon, nuo keppien jälkeiset kuviot ja leijeröinti oli meille ihan uusia asioita. Myös Likka oli mukana ja sen kanssa tehtiin fokus- ja erilaisia tekniikkatreenejä. Kiitos Petra!! Viimeistään helmikuussa olisi tarkoitus jatkaa.


Tammikuussa Likka aloittaa Sonja Paavolan agsatreenit. Olen ostanut meille viiden kerran valmennuksen, joka on suunnattu nuorille koirille. Treenit sisältävät paljon hyppy ja putki sarjoja, joiden tavoitteena on koiran itsenäinen suorittaminen. Sonjaa on paljon kehuttu, joten odotan kurssilta paljon. Likalla on myös mahdollisuus päästä Agilityliiton TopTeamiin varakoirakkopaikalta varsinaiselle koirapaikalle, mikäli peruutuksia ilmenee. Olemme 2. Varasijalla.

Susannan treenit jatkuvat tammikuun puolessa välissä ja niissä pääsemme juoksemaan tuttuun tapaan molempien kanssa. Susannan treeneissä ei ole kuin 3 koiraa tunnissa, joten tiedän saavani kannustavaa ja laadukasta valmennusta! Piikun kevääseen ei ole vielä ilmestynyt muita treenejä, sillä tarkoituksena olisi aloittaa varovasti kilpailu-uraa. Toki korona voi tässä tuoda takapakkia, mutta ennen syksyn pentuja olisi ideallista saada sille myös tuloksia.

Likka on keväällä ilmoitettu myös Petra Malinin ja Rita Larjavan junnu kurssille, joka jatkaa sen saamia oppeja. Tavoitteena olisi työstää siitä kisavalmis ensi vuoden aikana, mutta toisaalta minulla ei ole kiire. Likan rimat ovat edelleen olleet 15cm korkeita. Keppejä olemme treenanneet muutaman kerran menokulmilla ja kontaktiesteistä vain pentukeinu on hallussa. Jos ja kun Piiku jää syksyllä mammalomalle, olisi silloin tarkoitus panostaa Likan treenaamiseen täysillä.

Ensi vuonna olisi tarkoitus kirjoittaa agilityn treeniblogia useammin ja yksityiskohtaisemmin. Seuraa meidän menoa instassa ja Lifedream Collies Facebook sivulla, niin pysyt mukana!

Agilitya koronasyksyssä

Agilitystä kirjoittaminen on ehkä hankalinta, sillä se on ainoa laji, jota olemme treenanneet 1-3krt viikossa. Meitä kouluttaa lähinnä KoulutusRumban Susanna Korhonen ja Agipowerin Taija Salokannel Salon koirahallilla ja satunnaisia kertoja Petra Malin ja Tiina Jaakkola ATT hallilla Liedossa.

Olen ottanut tavoitteeksi tälle syksylle Piikulle itsenäiset kepit ja kontaktipinnat. Edistystä on tapahtunut, vaikka yksittäisissä treeneissä sitä ei juuri näe. Olen käynyt silloin tällöin treenaamassa itsekseni hallilla, mutta vain niinä viikkoina kun on muutenkin ollut treeneistä taukoa. Esimerkiksi Taijan treenit ovat 2vkoa putkeen viikottain ja sitten on taas tauko.

Likan kanssa olemme keskittyneet estefocukseen enemmän ja tehneet vain pieniä muutaman esteen pätkiä. Palkka on yleensä etupalkkana ja useimmiten se on lelu. Myös ruoka kuitenkin toimii.

Likka on saanut myös ensikosketuksen renkaaseen, keinuun ja kuuden kepin sarja ohjureilla alkaa mennä ilman ylimääräisiä manöövereitä. Siitä tulee kyllä mulle super agsakoira!! 💗

Piikun kepit lähtivät etenemään lähinnä heittämällä ohjurit nurkkaan. Sillä on kiva rytmi kepeillä, mutta vielä ekan keppi välin hakeminen välillä ontuu. Toisaalta olin alkusyksystä ihan helisemässä sen kanssa, joten en voi olla kuin tyytyväinen!

Petra Malinin treeneissä ATTllä Piiku pääsee juoksemaan kentällä, jonka matto tukee paremmin. Se näkyy myös varmuutena liikkeissä ja ketteryytenä. Petran neuvoilla sain In-In käskyn vihdoin itselleni ja Piikulle selkeäksi ja kontaktit tällä radalla oli myös kultaa! Tällä videolla Petran treeneissä näkyy hyvin Piikun innokas asenne – ihan ei ole ajatus mukana, eikä toisaalta ohjaajakaan ole aina ajan tasalla. Agsassa vaikeaa on juurikin löytää koiralle sopiva rytmitys ja ohjauslinjat! Olen kuitenkin ihan super tyytyväinen Piikuun ja sen tekemiseen! Petran kanssa jatketaan nyt kerran kuussa yksityistunneilla, olen varma että näillä opeilla kehitytään paljon! 💗

Piiku aloitti marraskuun alussa toisen juoksunsa ja vaikka se liikkuu pöksyjen kanssa ihan ok, se on kuitenkin ollut usein vähän muissa maailmoissa eikä niin skarppi kuin yleensä. Tässä Tiinan treeneissä opimme kuitenkin monta uutta asiaa, ja vaikka rata etenee vain muutama este kerrallaan, tuntuu että molemmat opimme valtavasti kokoajan!

Lägillä kävimme treenaamassa Suskun kanssa. Piikulla oli taas tuttua särmää olemuksessaan. Vaikka kontakti esteet houkuttaa sitä kovasti, korjaa se hienosti omaa linjaansa. Videolla oli juosta mm. Suskun luokse hypyn taakse, mutta korjasi itsensä putkeen 💗

Varsinkin Likalle nämä ison kentän treenit ovat todella tärkeitä. Sen jarrut tuppaavat vähän sutimaan pienemmässä Salon koira hallissa ja mattokin on siellä liukkaampi. Likan kanssa ei agsassa olla vielä saavutettu suuria tuloksia, mutta toisaalta kehitys onkin sen kanssa alussa aina hidasta ennen kuin todella räjähtää 🙈

Uusina ohjauskiemuroina Susku on opettanut meille pakkovalssia ja jaakotusta, joista varsinkin jaakotus tuntuu toimivan erityisen hyvin Piikulle! Vaikka julkaistut videot ovat Susannan keskiviikkotreeneistä niin Piikun kanssa juostaan lähes joka toinen torstai myös Taijan valmennuksessa. Nämä ovat huomattavasti vaativampia ralleja, mutta sinnikkäästi tehdään Piikun kanssa ihan oikeaa agsarataa. Yleensä noin 10 esteen vauhdilla eli kolmessa eri pätkässä. Opimme molemmat valtavasti näillä radoilla ja ollaan yleensä lopussa ihan kaikkemme antaneita 💗 Piiku on ihan superlapsi!! Niin innoissaan ja valmis tekemään! harmi, ettei videota yleensä tule pyydettyä.

Tässä video Likasta sunnuntain Petra Malinin treeneissä. Saatiin kotiläksyksi vuorotella eteen irtoamista ja ohjaukseen tulemista. Näitä onkin helppo treenata yksin hallilla. Likan paikallaolo ja lelusta luopuminen on ihan super hienolla mallilla silloin kun pysyn itse paikallani. Sitten kun oma vauhti kasvaa, vähenee pennun sietokyky. Kyllä odotan todella paljon ensi kuun Petran yksityistuntia !

Seuraavassa videossa Likka treenaa keinua ja keppejä 💗 jatkossa täytyy molempien tyttöjen kanssa keskittyä etupalkkaan, jotta ne katsoisivat seuraavaa estettä, eivätkä minua. Likkaahan olemme paljon palkanneet siten, että Susku heittää sille lelun, mutta miksei samalla tavalla voisi palkata myös Piikua, jolle puolestaan heitän itse namipallon taskusta. Susku aina muistuttaa myös siitä, että esteiden sijaan minun tulisi ohjata linjoja ja tässä riittääkin sitten työsarkaa! 😁 Onneksi minulla on osaavat ja innostuneet koutsit kouluttamassa, en malta odottaa mitä tämä laji antaa meille ensi vuonna!!

Kun leivotaan harrastuskoiria- osa 1: kesän agilityt

Tänä kesänä on koiratouhuissa kulunut tovi jos toinenkin. Agilityn saralla meitä on kouluttanut Agipowerin Taija Salokannel, Koulutus Rumban Susanna Korhonen ja Turussa Petra Malin. Piiku korkkasi Maijun kanssa epäviralliset kilpailut ja taidot ovat kehittyneet niin, että vain kepit ja kontaktit uupuvat.

Piiku tutkittiin luustoltaan terveeksi kesän aikana ja se oppi varsinaiset kontakti esteet nopeasti ja rakastaakin puomia yli kaiken. Vielä riittää tehtävää varmojen pyssäreiden rakentamisessa, mutta aika kivalta ne näyttää! Sen sijaan kepit ovat vielä ihan vaiheessa. Kepit ovat minulle melkoinen Bermudan kolmio, sillä kukaan koiristani ei ole niitä koskaan kunnolla sisäistänyt. Turhautumisen sietokykyä siis vaaditaan kun yritän motivoida itseäni niiden harjoitteluun. Piiku on pennusta asti harjoitellut kaks kakkosilla meno kulmaa, jonka se sisäisti todella hyvin. Myös kuuden sarjaa se jossain vaiheessa meni aika hyvin hallilla. Mutta nyt ollaan menty takapakkia, kun edes ohjureilla kepit eivät ole itsenäisyyttä nähneetkään, eikä sisäänmeno onnistu lainkaan itsenäisesti. Nämä ovat Piikun suurimmat ongelmakohdat, se osaa hienosti erilaisia ohjauskiemuroita ja eteen menon ja irtoamisen erilaisille esteille. Sillä on ihana asenne ja agilitya se rakastaa yhtä paljon kuin kaikkea muutakin. Se on yleensä ollut vahva luottopakki radalla, mutta nyt viime aikoina kun rimaa on alettu nostamaan, se on ajoittain juossutkin riman alta! Lähinnä tosin takakierrossa. Piikulla on ihanat, todella tiukat käännökset. Rima on tosin vasta 45cm korkeudella, joten tämä on aika huolestuttava piirre. Piikun Keskittyminen on välillä myös ongelma, sillä vilkkaana koirana se saattaa kiinnittää huomionsa ympäristön häiriöihin ja jo sekunnin murto-osan vilkaisu muualle voi ohjauksen kannalta olla kohtalokas.

Likka puolestaan treenailee vasta pentu juttuja. Haen sille estevarmuutta ja irtoamista. Likan kanssa onnistumisia tulee joka kerta. Aluksi se kiihtyi kentällä niin, että alun paikallaolo oli tosi vaikea temppu, mutta nyt pikku hiljaa se on sisäistänyt asian. Agility on selkeästi sen juttu! Likan kanssa tulee vielä kiire, sillä vauhtia ja oikeaa asennetta siltä ei puutu! Se tekee ihanasti minulle töitä, ei karkailee mihinkään ja focus on yhteisessä tekemisessä. Osaa myös rauhoittua, vaikka kiihtyy nopeasti. Olen pyrkinyt käymään sen kanssa erilaisissa ympäristöissä treenaamassa, sillä Likka tuppaa haukkuvan epävarmuuttaan uusissa ympäristöissä. Tämä on kuitenkin koko ajan menossa parempaan suuntaan. Kävimme sen kanssa Tuulia Liuhdon koulutuksessa Oneminddogs areenalla Kaarinassa missä Likka työskenteli häiriössä todella kivasti!

Taijan treeneissä olemme pätkissä treenanneet pidempiä mölliratoja. Niissä on suoria pätkiä ja vähän tekniikkaa. Piikun pitäisi nyt syksyn aikana siirtyä varsinaisille agsaradoille, mutta koska osa esteistä vielä kesken joudun pohtimaan mikä on järkevää. Taijan treenit on nyt syksyllä vain joka toinen viikko ja Likkakin on päässyt mukaan omalla treeni paikallaan. Kesällä kävimme Taijan kuuden kerran kurssin. Taija on Likan isän kasvattaja ja olen tuntenut hänet jo useamman vuoden ajan. Tavallaan miellän hänet Likan toiseksi kasvattajaksi, joten on ihanaa päästä hänen oppiinsa. Uskon, että varsinkin Likan kanssa Taijalla on meille paljon annettavaa jatkossa.

Susannan treeneissä olimme kesällä hallilla ja elokuussa hänen omalla pihallaan. Susanna on meille uusi kouluttaja, mutta me Tytöt hullaannuimme täysin! Pieniä yksittäisiä ohjaustekniikoita treenattiin hyvällä menestyksellä. Teimme mm. Pakkovalssia ja saksalaista. Susanna on antanut minulle muutaman ihan konkreettisen vinkin, joita olen pyrkinyt sisäistämään omassa ohjauksessa. Hän osaa myös miettiä boksin ulkopuolelle jos homma takkuaa. Eihän se vie meitä mihinkään jos koira, tai oikeammin minä, toistaa virhettä kerta toisensa jälkeen. En malta odottaa, että pääsemme lokakuussa jälleen hänen kurssilleen sillä molemmat koirat on ilmoitettu viikko treeneihin. Susannan radat ovat meille mölli/ykkösluokkalaisille sopivan yksinkertaisia, mutta aina joku kohta on ollut meille myös hankala. Saamme myös juosta paljon suoraa ja hakea vauhtia menoon.

Petra Malin kouluttaa meitä Turussa ATT hallilla. Aluksi osallistuimme hänen ison radan treenihinsä pari kertaa Piikun kanssa ja pääsimme ensimmäistä kertaa juoksemaan täysillä kisakokoisessa hallissa. Salon koirahallihan on pieni, ja matto on turhankin liukas tiukoissa kurvissa. Petra on ottanut meidät porukkaan hienosti. Nuoresta iästään huolimatta hän osaa valmentaa eteen vievällä otteella ja aktiivisena somettajana luo asiakkaisiin henkilökohtaisen siteen, jota osaan arvostaa. Valmennukset ovat myös henkilökohtaisia, sillä treeneissä pohditaan juuri kyseisen koirakon vahvuuksia ja heikkouksia. Turun irtotreenit jatkuvat silloin tällöin syksyllä.

Elokuun alussa Piiku kävi Lohjalla korkkaamassa epikset Maijun kanssa kun itse hakuilin Likan kanssa metsässä. Oli kuulemma mennyt hienosti alun paikallaoloa myöden. Syksyn aikana on tarkoitus itsekin käydä starttiradalla. Olen pohtinut paljon sitä pitäisikö minun keskittyä vain yhteen tai kahteen lajiin. Tällä hetkellähän treenaan tyttöjen kanssa agilityn lisäksi myös tokoa, paimennusta ja omaksi iloksi myös hakua sekä jälkeä. Kun on potentiaaliset koirat lajiin kuin lajiin, ei millään haluaisi jättää jotakin pois. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että edistymistä lajikohtaisesti tapahtuu hitaasti.

Piikun treenikevät

Koronan myötä elämä on kaikilla muuttunut melkoisesti, mutta meillä arki on pysynyt ennallaan. Maalla eläessä olen kuin pienessä omassa kuplassani ja vain töissäollessa muistan, että jotakin erikoista on ympärilläni tapahtumassa. Toki kaikki koirakurssit on peruttu, agility- ja tokovalmennus on siirtynyt etäistuntoihin ja bortsupentu Likan sosiaalistaminen lievästi hankaloitunut.

Agilitya ehdimme kevään aikana tehdä Paimiossa Jaakkolan Tiinan opissa tammi- helmikuun ja vaikeammat ohjauskiemurat olivat meille molemmille aika turhauttavia Piikun kanssa. Nyt kun treeni-ideat saa videoilla, on homma omalla kohdalla entisestään vielä hankaloitunut.

On todella vaikeaa keksiä miten toimia jos oma koira ei teekään kuten videon esimerkki koira ja omaakin toimintaa on hankalaa hahmottaa kun kukaan ei ole kädestä pitäen neuvomassa. Agilityn, kuten kaiken muunkin kouluttamisen, tulisi olla paitsi eteenpäin vievää, myös hauskaa ja rentoa. Ainakin omasta mielestäni. Toki ihmisestä riippuu millaiset tavoitteet hän itselleen ja koiralle asettaa. Olen haaveillut Piikun kanssa kolmosluokasta, mutta nyt pelkästään virallisiin kisoihin pääseminen tuntuu kaukaiselle unelmalle. On vielä niin paljon opittavaa! Piikun luustokuvat oli tarkoitus ottaa huhtikuun alussa, mutta ne siirtyivät taloudellisista syistä nyt kauemmaksi. Tästä syystä myös keppien ja kontaktien opettelu siirtyy.

Kotitreeneissä olen agsassa keskittynyt itsenäisiin irtoamisiin hypyille ja keppien menokulmiin. Myös kontaktien pyssäreitä on ollut ajatus treenata. Kahden viikon lomani aikana tulikin treenattua ihan kiitettävästi. Piiku kuitenkin väsyy nopeasti. En tiedä johtuuko se murrosiästä (mikä on aika selkeä tällä hetkellä) vai mistä. En saa treeneistä onnistumisen fiiliksiä ja motivaatio on alkanut nopeasti laskea koko hommaan. Olemme käyneet pari kertaa paikallisella agsakentällä omatreeneissä, mutta tuntuu vaikealta keksiä oikeasti meille suunnitelmallisesti rakentavia treenejä.

Agilityyn liittyviä huonoja viboja:

  • turhautuminen siihen, etten osaa suunnitella tehtäviä rakentavasti
  • Piikun estefocus horjuvaa edelleen, myös keskittymisvaikeuksia ajoittain
  • Piikun oikeanpuolen ”vajaus” tekee kaiken mielellään myötäpäivään
  • videoiden ”täydellisyys”, esimerkkikoira ei tee virheitä, mutta entä jos oma koira tekee? Tai minä?
  • puutteellinen estevalikoima kotona

Agilityyn liittyviä hyviä viboja:

  • Piikun itsenäinen takakierto
  • Piikun liikehäiriöiden sieto kasvanut
  • Into agsaan kuitenkin suuri ja positiivinen

Jos agilityyn liittyvät fiilikset vaihtelevat, niin tokossa porskutetaan samoissa perusongelmissa. Kävimme Piikun kanssa seuruun tehotreeneissä Turussa maaliskuun lopussa ja se sujui tosi kivasti Piikun osalta. Aluksi Piiku teki upeassa kontaktissa tempon vaihteluja ja myös juoksussa piti paikan ja kontaktin, paremmin jopa kuin kävelyssä.

Saatiin paljon hyviä neuvoja, joilla pyritään ratkaisemaan Piikun vähän liiankin innokas ryntäily (seuraaminen on sille täysillä suoraan eteenpäin) Esim ellipsin tekoa koira Sisäpuolella. Palkkaus kun koira suorana. Yhden askeleen ”lähtötreenit” seuraa käsky ja sit hetken päästä liikkeelle. Piikulle malttia. Treeni jumppatyynyllä: perusasennon korjaaminen ja Seuruun perusta käskyn kanssa, jotta koira tajuaa seurata jalkaa eikä rynnätä eteenpäin. Namit ei saisi olla Kädessä! Piiku oli koko tunnin hurjan aktiivinen, innokas ja jaksoi hyvin. Koska taukomatto ei ollut mukana, otin myös kaukoja ja paikallaoloa, jotta aivot saisi hetken levätä. Tosi tyytyväinen mun pieneen lapseeni 😍💗

Kotona olemme jatkaneet kulmatreeniä tyynyllä pyörien. Ulkona Piikun keskittyminen on selkeästi kärsinyt ja seuraaminen on väljentynyt. Olen myös ottanut sen kanssa jonkin verran oheistreeninä esineen etsintää ja tunnistusnoutoa. Olemme Koiran Hetki kouluttajan Anu Rikkilän tokon etäkurssilla, jossa viikottain saamme selkeät vaihtuvat treeniohjeet. Anu on myös hienosti tsempannut minua turhautuessani ja tarjonnut vaihtoehtoisia tapoja kokeilla juttuja jos koulutus ei etene. Tästä syystä yleisfiilis tokoon on tällä hetkellä positiivisempi kuin agsassa.

Piikun kanssa olen ottanut asialistalle myös esineen pidon perusasennossa ja varsinkin siirtymisen perusasentoon esineen kanssa. Tämä on todella vaikeaa, koska Piiku väistää vasenta kättäni. Pito on kuitenkin jo ihan ok, jonkin verran kapula liikkuu suussa. Kokeilin Piikulle hyppynoutoa ensimmäisen kerran ja sepä sujuikin mallikkaasti! Tällöin myös perusasentoon siirtyminen kapulan kanssa sujui.

Tokoon liittyviä huonoja viboja:

  • perusasennon vinous,. Piiku heittää innostuksissaan pyllyn helposti liian taakse
  • seuraamisen väljyys ulkona, Piikun keskittyminen lopahtaa helposti muutaman metrin jälkeen.
  • esineen pito suussa perusasennossa
  • jäävät vielä kesken (osasi aiemmin täydellisen maahan menon liikkeestä)

Tokoon liittyviä hyviä viboja:

  • Loistava etävalmentaja!
  • Piikun into työskennellä! ❤
  • Upea katsekontakti
  • kivat kaukot
  • paikallamakuun kesto
  • hieno hyppy ja hyppynouto
  • Piikun keskittymiskyky varsinkin paikallaan oloissa

Yritän nyt rahoitella itseäni molemmissa lajeissa ja todeta, että Piiku on vasta runsaan vuoden ikäinen. Minulla ei ole mikään kiire siirtyä sen kanssa kisakentille ja toisaalta kotiin saapunut uusi pentu Sisko-Likka on tuonut Piikulle elämään ihan oman ystävän, jonka kanssa remuta ja touhuta sen sijaan, että se koko ajan hakisi huomiota minulta. Voin siis omalla tavalla myös huokaista, ettei kouluttaminen ole enää ”pakollinen pulla”, jotta saan sen loputonta energiaa purettua, vaan mukavaa yhdessä tekemistä ja meidän kahden oma juttu. Rakastan Piikua niin, että koskee ja haluan sen yltävän sille tasolle kuin sen on mahdollista päästä. Omat taidot ovat kouluttamisessa vasta lapsen kengissä, mutta onneksi Piiku on erittäin innokas oppija ja oikeasti älykäs koira, joka antaa paljon anteeksi tällaiselle kohlolle. Piiggels. Mun lapseni. ❤

Oppimisen juhlaa! Piiku 1v.

Piiku!!! Tämä rohkea, avoin, energinen ja loputtoman innostunut kaikesta oleva pentu tuli kotiin maaliskuun 23pv 2019. En voi tarpeeksi kiittää ja kehua kasvattaja Suvia Piikasen saamisesta luokseni ja kaikesta siitä työstä, jota hän pentujen kanssa teki ennen luovutusta. Minulla ei ole epäilystäkään, etteikö se yhdessä geneettisen taustansa kanssa olisi antanut Piikulle aimoannoksen niistä kyvyistä ja taidoista, joista olen päässyt itse nauttimaan ja työstämään. Alun alkaen etsin energistä agilitykoiraa, mutta Piikun kanssa innostuimme kesällä pk-hausta vähän sattuman kautta ja loppuvuonna myös tokosta ihan tosissaan. 3G5A8447On ilo kouluttaa koiraa, joka on oppinut tarjoamaan asioita ja aktiivisesti toimii oppiakseen uutta. Into tällaisen koiran kanssa touhuamiseen on aivan jotain muuta kuin vanhempien koirieni kouluttaminen, joiden pääasiallinen koulutusmetodi on ollut perus houkuttelu. Kun kävin koirankouluttajakursseja noin kymmenen vuotta sitten, jäi näistä asioista hyvä, mutta varsin turhautunut fiilis, koska silloiset koirani eivät myöskään olleet oppineet tarjoamaan. Niinpä voin nyt lämpimästi suositella tätä koulutusmuotoa kaikille uuden pennun kanssa! Se ehdottomasti kannattaa ja tekee koirasta aktiivisen ja tietoisen toimijan, joka ajan kanssa helpottaa omaa työtäsi lähes 100%.

67063465_1109166179473115_9099767808698351616_nPikkupentuaika 8vko-4kk: Piiku on ollut ensimmäisen vuoden erittäin vilkas. Vaikka rotu on minulle tuttu Piikun äidin puolelta, tuli Piikun vilkkaus silti minulle yllätyksenä. Se on myös palautunut aina todella nopeasti ja tarvinnut yllättävän vähän unta, piirre jonka se on perinyt isältään. Niinpä olin suoraan sanottuna vähän pulassa sen kanssa varsinkin alkuaikoina, jolloin tuntui siltä, ettei mikään väsytä pentua siten kuin mihin olen tottunut. Minulla ei ollut missään vaiheessa tarkoituksena opettaa sille kaikkia niitä temppuja, jotka se nyt osaa, mutta vilkkaan ja energisen koiran kanssa arki täyttyi pian erilaisista koulutussessioista. Tämän vuoden aikana Piiku onkin oppinut valtavasti. Jo kasvattajalla se oppi tasapainoilemaan erilaisilla tyynyillä ja jopa pienellä keinulla. Piiku oli myös ensimmäinen, joka kiipesi pois pentulaatikosta vain 2vkon iässä. Ajattelin jo tuolloin, että siitä tulee luontaisesti hyvä agilitykoira! 😀

Aloitimme agsan alkeet ja halliympäristöön tutustumisen heti luovutusiän jälkeen Aunelin koirakoulussa ja tokoilu tuli mukaan repertuaariin myöhemmin puoli vahingossa. Toki pikkupentuaikana opeteltiin istuminen ja maahanmeno sekä pyrittiin perus rauhoittumisen opetteluun. Arjen kiemuroissa katsekontakti, lelun nouto, luoksetulo ja odottaminenkin alkoivat sujua. Ei-sanaa ei Piikulle tarvinnut missään vaiheessa opettaa. Jos se teki jotakin väärin, palkkasin vain oikeasta toiminnasta ja arjessa tarjosin sille epätoivotun asian sijasta toivottua (leluja, luita, toimintaa  jne). Piikanen on luonnostaan erittäin kiltti ja nöyrä koira, joka haluaa miellyttää. Piiku oppi nopeasti. Se tasapainoili tuetun jumppapallon kanssa jo 4kk iässä. Piiku onkin aina luonnostaan rakastanut erilaisia korkeita pintoja kuten kiviä ja kantoja. Pienen pennun kanssa oli hauskaa opetella kaikenlaisia temppuja kuten kuonokontaktia kämmeneen ja etujalkatargettia pienelle matolle. Piiku oppi ne nopeasti ja tarjosi niitä sellaisella innolla, että sydän sulaa. Näistä on ollut valtavasi apua myös myöhemmin.

3G5A2145Siinä 3,5kk iässä osallistuimme Sporttirakin Pennusta harrastuskoiraksi kurssille. Teimme erilaisia leluleikkejä, kuten kuolleelle lelulle juokseminen ja lelun vaihtamista. Piiku on aina ollut enemmän ruuan perään, mutta rakastaa kyllä leikkiä. Saalisleikki on vetävämpi kuin taistelu, mutta molemmista tykkää kyllä. Agilityssä opetin sille ensimmäiseksi putken ja siivekkeen kierron molemmista suunnista. Kiertämistä tehtiin kotona myös ämpäreillä ja tuoleilla. Tämä oli fysiikan takia kuitenkin maltillista, eikä Piiku toisaalta ihan bordercollien kaltainen suhari ole. Etupihalla kiikkerä matala puunrunko sai toimia kontaktipintana ja Piiku oppi jo 12 vkon iässä tarjoamaan sille pyssäreitä. Toisin sanoen rakasti kiivetä itse rungon päälle keinumaan, missä palkitsin sen sitten kun takajalat olivat rungolla ja etujalat maassa. Pihalla lainassa olleet kakskakkoset mahdollistivat keppien menokulmien harjoittelun jo 4kk iässä ja Piiku irtosikin niille hyvin. Se oppi kesällä tarjoamaan menokulmaa juoksemalla kahden suoran kepin läpi lähes itsenäisesti. Myös eteenmenoa harjoiteltiin.

FB_IMG_15760909907336-12kk: Piiku oppi haun perusteet pienessä ryhmässämme kesän ja syksyn aikana todella nopeasti ja se rakastaakin hakea ihmisiä metsästä. Toimii itsenäisesti ja ripeästi ja käyttää hyvin nenäänsä, jopa hämärässä. Maltti on ollut treeneissä vaikein asia opetella, mutta viimeisissä treeneissä alkoi risteily minun kauttani maalimiehelle sujua jo rutiinilla. Kotona esineiden etsiminen tuli mukaan seuraavaksi ja Piiku osaa tuoda omia esineitä minulle nyt järjestyksessä.

Paimentamassa Piiku kävi muutaman kerran ja kehittyi kerta kerralta näissä sytyttelytreeneissä. Joulukuussa se haki jo kuljettamiseen sopivaa välimatkaa ja teki selvästi töitä minulle. Luopumisharjoitukset namilla ja lelulla näkyivät myös lampailla ja Piiku pysyi hyvin hallinnassa.

Tokoliikkeet alkoivat syksyllä kehittyä kun haun myötä innostuin siitäkin. Teimme ensin itseksemme perusasentoa ja seuraamisen alkeita alkusyksystä, mutta marraskuussa aloitimme ohjatut treenit Pawsitemin hoteissa Turussa. Apuna on ollut myös Unton omistaja Maiju, joka on ollut kiinnostunut alusta asti enemmän tokosta Unton kanssa ja on treenaillut Piikuakin aina silloin tällöin. Liikkeen omaiset perusasento, seuraaminen, ruutu, nouto ja kapulan pito alkoivat sujua, vaikka aluksi varsinkin noutokapulan ja perusasennon kanssa koettiin turhauttavia hetkiä. Myös kaukokäskyt istu-maahan-istu hioutuivat nopeasti. Kaikenlainen paikallaolo on ollut hirmuisen vaikeaa energiselle ja vilkkaalle Piikaselle, mutta iän myötä sekin on alkanut sujua. Marraskuussa Piiku oppi peruuttamaan ja tarjoamaan kämmeneen tassukontaktia (high five). Paikallaolo alkoi sujua myös siten, että pyörin sen ympärillä. Liikkeestä istumista ja maahanmenoa ollaan harjoiteltu nyt menestyksekkäästi. Ruutu noin 8m välimatkalla sujuu targetin avulla täydellisesti.

Piiku saa silmin nähden lisää intoa kun sille tarjoaa uutta asiaa opittavaksi. Vuoden alussa opetin sille hajutunnistuksen alkeita, suuntia ja merkille juoksua. Onkin ollut hauskaa sukeltaa sen kanssa koiran koulutuksen pariin ihan täysillä. Agilityssä se irtoaa jo tekemään kuuden kepin pujottelusarjaa ja kehon hallinnan parantuessa yhä tiukemmat kiemurat alkavat sujua. Toki näissäkin harjoituksissa on koiran nuoren iän vuoksi maltti mukana. Piikun keskittymiskyky on parantunut ihan viimeisen kuukauden aikana paljon, se näkyy treeneissä myös muiden koirien läsnä ollessa.

3G5A5336Keväällä ohjatut tokotreenit jäävät tauolle,  mutta toive on uudesta ryhmäpaikasta viimeistään kesällä. Myös hakua aiomme jatkaa heti kun saamme aikaiseksi aktiivisen ryhmän, todennäköisesti Lieto/Paimio akselilla. Agilityssä jatkoimme syksyllä Taija Salokanteleen Agipower koirakoulussa ja kaikenlaiset tekniikkakulmat ja ohjaajan lukutaito ovat kehittyneet hurjasti. Tänä vuonna jatkamme Rontix-areenalla Tiina Jaakkolan treeneissä. Paimentamaan olemme myös menossa kesän aikana ainakin muutaman kerran. Ikään kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi, olemme Maijun kanssa varovaisesti kiinnostuneet rallitokosta ja alokasluokan liikkeistä siinä. Piikun kyky omaksua uutta ja sisäistää temput nopeasti lyö minut joka kerta ällikällä. Piiku on saanut kehuja kaikilta koutseilta, lajeista riippumatta. Sen kanssa touhuaminen onkin erittäin palkitsevaa ja odotoan jo innolla näkeväni mitä kaikkea se oppii ensi vuonna! Kiitos kaikille meidän kanssa ekana vuonna touhunneille, valmentajille ja kanssaharrastajille.

Katso lisää treenivideoita Piikun INSTASSA, täällä!

Ensi vuonna vuorossa epävirallisia ja virallisia kilpailuja rallitokossa, agilityssä ja tokossa. Viralliset näyttelyt ja mahdollisesti paimennustaippari. Lajikohtaisia etappeja:

Toko:

  • jäävät liikkeet: seisominen ja istuminen
  • seuraaminen kulmissa
  • Perusasento seuraamisen yhteydessä (pysähtyessä)
  • Pidemmät välimatkat liikkeisiin
  • kokonainen hyppy ja nouto (perusasentoon siirtyminen uupuu)
  • tunnistusnouto (noo ainakin alkeet)
  • Ulkona työskentely
  • Merkille juoksu
  • Vahvemmat suunnat
  • Käskyerottelut
  • työskentely muiden koirien seurassa, muut häiriöt

3G5A5331Haku:

  • ilmaisu (haukku/rulla? Alkeet)
  • Välimatkat
  • Umpipiilot
  • esineruutu

Agility:

  • kontaktit
  • puomi ja A
  • kepit !!! (apua)
  • rimojen korkeus
  • Ohjauksen lukutaito
  • lelun käyttö palkkana (saalis tai taistelu)
  • motivaatio ja irtoaminen

Muita:

  • pyöri! (akselin ympäri)
  • Oikealla seuraaminen
  • Rallitokon alokasliikkeitä
  • Kieri! (maassa)
  • nätisti haukkumatta toimivat muiden koirien ohitukset arjessa

3G5A1190Piikun 1 vuoden käskysanoja:

  • läpsy! (kuonokontakti käteen)
  • kiipee! (takajalka kontaktipinta)
  • Etu! (Etujalka targetti)
  • istu
  • maahan
  • liikkeestä maahan meno
  • ruutu
  • käy! (matolle, tauko)
  • putkeen
  • hyppy (toko tai agsa hyppy suoraan)
  • eteen! (Etenee minusta pois päin)
  • Lepo (rauhoittuu kyljelleen makaamaan)
  • inin (agsassa)
  • Shhh (jarru agsassa)
  • takaa (hyppy takaa kiertäen)
  • kierrä (hyppy edestä kiertäen)
  • kepkep (kepit)
  • Hauku! (Haukkuu käskystä)
  • sivu (perusasento)
  • odota
  • seuraa
  • katso!
  • Oikee (kääntyy ja juoksee oikealle targetille)
  • Vasvas (kääntyy ja juoksee vasemmalle targetille)
  • tassu! (etujalkatargetti käteen)
  • seiso (näyttelyt)
  • pakki (peruutus)
  • Anna! (nouto ja pito)
  • Ukko! (maalimiehen etsintä)
  • Etsi! (esineen etsintä)
  • Tähän (lelu mulle esim lenkillä)
  • Kierrä! (objektin kierto)
  • Näytä! (Hajun tunnistaminen)

Palkkasanoja:

  • Yes! (lentävä lelu)
  • Zip! (ruokapalkka kädestä)
  • Saa! (ruokapalkka edessä)
  • Taakse! (ruokapalkka takana)
  • Tule! (vapautus esim kontakteilta)
  • Tässä! (Luoksetulo, nami aina kädessä)
  • Hyvä, hieno (sosiaalinen kehu)
  • Super, taito! ( sosiaalinen kehu)