EETTINEN KOIRANPITO – teksti on palautetehtäväni osana Suomen palveluskoiraliiton eettistä koulutusta. Mielestäni nämä ovat asioita, joita ihan jokaisen koiran omistajan – ja sellaiseksi aikovan – on syytä pohtia jo ennen koiran hankintaa. Teksti on omani, joten ethän kopioi sitä ilman lupaa. Toivon sen herättävän ajatuksia lukijassa. Jutun lähteet löytyvät tuttuun tapaan materiaalipankista.
Elämäni suurin unelma on ollut oma koira, aina siitä asti kuin voin muistaa. Minua kiehtoo loputtomasti ihmisen ja eläimen, varsinkin koiran, välinen yhteys aina esihistoriasta nykypäivään. Evoluutio on muuttanut meitä molempia lajeina yhteisellä matkalla ja tämä näkökulma määrittää omalla kohdalla koko koiranomistamisen ytimen. Harrastan koirieni kanssa aktiivisesti agilitya, tokoa, rally-tokoa, hakua, jälkeä, paimennusta ja näyttelyitä. Ensimmäisen koirani hankin yli 20 vuotta sitten ja kasvattajana olen toiminut vuodesta 2004. Millaista on omasta mielestäni eettinen koiranpito ja koirankoulutus?
Minulle eettinen koiranpito on yhteisen historiamme ymmärtämistä ja kunnioittamista. Koira on ihmisen vanhin kumppanieläin. Ajatella, että se on ollut seuranamme kauemmin kuin kirjoitustaito tai kristinusko! Ei ole ihme, että juuri koira on löytänyt paikkansa viereltämme. Suden ja ihmisen tavoissa on paljon samaa: olemme vahvasti perhesidonnaisia, teemme yhteistyötä ravinnon hankinnassa ja jälkeläisten hoidossa, metsästämme päivisin ja ryhmässä, liikumme energiatehokkaasti ympäriinsä ravaten (pitkänmatkanjuoksija) ja olemme lihansyöjiä. Jääkauden lopulla ihminen ja susi törmäsivät kaiken aikaa haaskoilla ja metsästysretkillä. Ihmisen ja koiran yhteinen historia on jättänyt jälkensä molempiin lajeihin eikä koira enää ole monessakaan mielessä suden kaltainen. Evoluution myötä meissä on hyvin samankaltaisia piirteitä ja evoluutiobiologit työstävät uudenlaisia löytöjä yhä. Tällä hetkellä vanhimmat arkeologiset löydöt on ajoitettu jopa yli 30 000 vuoden päähän. Se on pitkä matka kulkea yhdessä. Kukaan ei tiedä miten ja missä koiran kesyyntyminen on varsinaisesti tapahtunut, mutta varmaa on, että se on muokannut koiran ominaisuuksia sopeutumaan elämään juuri meidän kanssamme. Koiran ja ihmisen yhteys on minulle vähän henkimaailman juttujakin ja juuri siksi niin koukuttavaa opiskeltavaa.
Tämä tausta mielessä pitäen eettisyys koiranpidossa on minulle aina ensisijaisesti tämän upean eläinlajin kunnioittamista. Eettisesti toimiva koiranomistaja ja kouluttaja etsii tietoa koirasta eläimenä, opettelee lukemaan sen käyttäytymistä, kouluttautuu kouluttajana ja opiskelee esimerkiksi eri oppimisteorioita. Hän huolehtii aktiivisesti myös koiransa terveydestä. Koiran evoluutiota on pitkälti ohjannut sen tarve miellyttää ihmistä. Olen omistanut vuosien aikana useita eri rotuja kuten irlanninsusikoiran, huskeja, brasilianterrierin ja nyt kotoa löytyy bordercollie sekä sileäkarvaisia collieita. Roduissa on eroja kognitiivisissa kyvyissä ja myös yksilötasolla eroavaisuuksia löytyy paljonkin, mutta ne kaikki ovat olleet jo pennusta kiinnostuneita kanssani toimimisesta. Tämä on myös tieteellisesti vahvistettu: koira hakee katsekontaktia jo pentuna ja kykenee lukemaan myös ihmisen eleitä. Eroja roduissa on kuitenkin jonkin verran. Tämä on eettisen koirankouluttajan taitoja: huomata koirien yksilölliset erot kyvyissä ja taidoissa sekä sopeuttaa oma toiminta koulutustilanteissakin sen mukaan.
Eettinen koirankouluttaja ja omistaja pohtii koiran tunnetiloja sen lisäksi, että opiskelee sen käyttäytymistä. Koira tunnistaa ihmisen ilmeitä. Tutkimusten mukaan koirien aivot reagoivat ihmisen kasvojen ilmeisiin ja ne mm. erottavat negatiiviset ja positiiviset tunnetilat. Tämä on erityisen tärkeää kun pohdimme omaa tunnetilaamme koiran seurassa, varsinkin koulutuksen aikana. Reilu kouluttaja ryhtyy kouluttamiseen vain silloin kun oma tunnetila on sellainen, että kykenee olemaan turhautumatta tai ärtymättä. Hän suunnittelee ja rakentaa koulutuksen pala palalta niin, että lopulta koira sisäistää pitkiäkin käytösketjuja. Koiran tulee aina olla koulutustilanteissa innokas ja iloinen. Koulutus muodostuu useista eri asioista ja jos koulutus ei etene, tulee pohtia missä kohtaa tätä ketjua löytyy se heikoin lenkki. Myös terveysasiat tulee ottaa huomioon. Koulutus perustuu aina koiran onnistuneeseen suoritukseen ja koulutus on suunniteltava siten, että tässä onnistutaan.
On tieteellisesti todistettu, että stressi tai ahdistus tarttuu herkästi koiraan. Esimerkiksi vauvan itku nostaa stressihormonia sekä ihmisessä, että koirassa. Myös toisen koiran vinkuminen nostaa stressihormonia koirassa. Koiran ja ihmisen tunnetilat ovatkin jatkuvassa vuorovaikutustilassa keskenään ja koira vastaa niihin aivan kuin toinen ihminen. Tämä on tärkeää muistaa paitsi koulutustilanteissa, myös arjessa muulloinkin. Katsekontakti tai silitys lisäävät oksitosiinin eritystä meissä molemmissa. Stressihormonit ja kortisolitasot synkronoituvat koiran ja sen omistajan välillä vuosien mittaan. Näin ollen myös omistajan persoonallisuuspiirteet vaikuttavat enemmän tai vähemmän koiraan. Tutkimuksissa herkimmin omistajan tunnetilaa lukevat paimenkoirat ja vähiten hirvikoirat ja muut metsästyskoirat. Koiran rodulla ja käyttötarkoituksella on siis merkitystä. Tästä on tulossa uusia tutkimustuloksia ja seuraan niitä suurella mielenkiinnolla.
Kasvattajana joudun pohtimaan eettisiä kysymyksiä paljonkin. Kuinka monta koiraa voin ja haluan pitää kotona? Mitä tehdään jos joku niistä ei osoitu jalostuskelpoiseksi tai ei sopeudu laumaan? Montako sijoituskoiraa voin/haluan pitää? Otanko huomioon rodun piirteet eettisestä näkökulmasta? Varsinkin lisääntymiseen liittyvät asiat voivat olla eettisesti ongelmallisia. Sileäkarvainen collie on minulle ennen kaikkea innokas, iloinen ja jalostettu yhteistyöhön ihmisen kanssa. Näitä ominaisuuksia haluan kasvattajana myös ylläpitää harrastamalla monipuolisesti koirieni kanssa. Kilpailemme agilityssa, tokossa, rally-tokossa ja näyttelyissä, mutta treenaamme omaksi iloksi myös hakua, jälkeä ja paimennusta. Omassa rodussa ongelmana on pieni geneettinen pohja ja tämäkin luo eettisiä ongelmia. Millaisia yhdistelmiä haluaisin, mutta en voi tehdä johtuen kapeasta geenipoolista? Millaisia yhdistelmiä on tehty jo useampia? Mitkä suvut moninkertaistuvat rodun sukutauluissa? Mikä on oma roolini rodun vaalijana? Toiminko todella rodun eteen vai toteutanko vain omia halujani? Millaiset sairaudet tai taipumukset ovat sellaisia, että ne vaikuttavat jalostusvalintoihini? Miten? Voinko elää ratkaisujeni kanssa tietäen, että pennut muuttavat minulle ennestään vieraiden ihmisten luo ja vaikuttavat siellä heidän arkeensa ja perhepiiriinsä? Vaikka itse pärjäisin tulevan pennun ominaisuuksien kanssa, pärjäävätkö he? Millaisille ihmisille haluan myydä pentuni, jotta arjesta tulisi mahdollisimman palkitsevaa molemmille?
Minulle on tärkeää tarjota omille koirilleni elämysrikas elämä. Koira elää niin vähän aikaa, että sen päättyessä haluan tietää tehneeni parhaani koiran eteen. Tästäkin syystä harrastamme erilaisia lajeja, käymme pitkiä metsälenkkejä ja koirani rakastavat myös uimista. Koirat vaativat kuitenkin myös lepoa ja tärkeää on aktiivisena ihmisenä pitää huolta myös tästä asiasta. Kun ennemmin tai myöhemmin lopetuksen aika tulee, eettisesti toimiva ihminen tekee tämänkin ratkaisun koiralähtöisesti. Meille ihmisille luopumisen tuska on suuri, mutta se ei koskaan saisi olla syy sille, että koiran kärsimyksiä pitkitetään. Jo koiraa ottaessa täytyy ymmärtää, ettei se elä parhaimmassakaan tapauksessa kuin rodusta riippuen keskimäärin 10-17 vuotta. Pitämällä koiran aktiivisena, hoikkana ja terveenä voin itse vaikuttaa eliniän ennusteeseen.
Koirani muodostavat perheeni sillä minulla ei ole muuta perhettä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ne ovat koiria, eivät ihmisiä. Koirat nukkuvat kanssani ja luen niitä jatkuvasti, jotta osaisin puuttua epäkohtiin esimerkiksi terveydellisissä tilanteissa. Pyrin olemaan korottamatta ääntäni niille ja suunnittelemaan arjen niin, että selviämme ilman kummankaan turhautumista. Jos en selviä arjestani ilman ärtymystä, kirosanoja tai väsymystä on jotakin pielessä paljon syvemmällä tasolla kuin koirien kanssa elämisessä. Koira ei koskaan saisi olla sijaiskärsiä omille ongelmille. Kilpailutilanteissa jännitän kovasti ja onneksi koirani eivät siihen juurikaan reagoi. Työstän omaa jännitystäni ja yritän rakentaa meille molemmille vahvat pohjataidot, jotta kilpailutilanteet olisivat molemmille helppoja ja turvallisen tuntuisia.
Eettinen koirankouluttaja seuraa koiran käytöstä koulutustilanteissa ja pohtii ratkaisuja siihen miksi koulutus ei etene. Varsinkin uusien asioiden opettaminen voi aluksi olla turhauttavaa ja vie aikaa. Oma polkuni kouluttajana on ollut monivivahteinen. 20 vuotta sitten käytettiin paljon houkuttelua ja keinot asioiden ratkaisemiseksi olivat usein fyysisiä. Itse aloitan nykyään koiran kouluttamisen jo heti pentuna ja rakennan vaihe vaiheelta sen taitoja. Aloitan aivan helpoista asioista ja kontaktin rakentamisesta koiran kanssa. Koen, että tätä on ihmisten vaikea välillä ymmärtää. Pentu ei mene pilalle siitä, että sen kanssa touhutaan muutamia lyhyitä kertoja päivässä keittiössä ja rakennetaan yhteistyötä. Tämä opettaa koiralle pennusta asti myös koulutustilanteiden rakennetta ja ennalta ehkäisee tulevia arjen ongelmia. Eettisesti toimiva koiranomistaja tunnistaa tilanteita ja hakee tarvittaessa myös apua kokeneemmilta. Kouluttautuminen on tärkeää kaikille, jotka kokevat intohimoa jotakin aihetta kohtaan. Tiede kehittyy koko ajan ja uusia löytöjä tehdään jatkuvasti. On tärkeää kehittyä tämän mukana.
Oletko sinä miettinyt miten toimii eettinen koiranomistaja?
Lifedream 